perjantai 21. huhtikuuta 2017

Aasialainen wokki kotona

Meidän K-supermarkettiimme oli tullut Choi Samia, kiinalaista kaalia, yhtä suosituimmista Aasian vihanneksista.


Jos yhtään haluaa tehdä kiinalaista ruokaa kotona, sen onnistumisen salaisuus on aasialaiset vihannekset, kuten tämä kuvan choi sam, kai lan tai paksoi.

Jälleen resepti koostuu vain muutamasta raaka-aineesta, ja tekeminen on helposti toteutettavissa.

Pääraaka-aineet:
  • Choi sam
  • Kesäkurpitsa
  • Porkkana
  • Inkivääri ja
  • Korianteri
Choi samista on leikattu varret roskiin, ja lehdet on hyödynnetty leikkaamalla ne viistoon.
Inkivääri on suikaloitu ohueksi, samoin kesäkurpitsa on parin millin ohuina siivuina.

Sitten alkaa helppo tekemisen osuus! Pannu kuumennetaan kuumaksi, jonka jälkeen lämpöä säädetään noin keskilämmölle. Pannulle heitetään öljyn kanssa inkivääri, kesäkurpitsa, porkkana ja choi sam. Päälle laitetaan desi vettä ja desi soijaa. Kun alkaa näyttämään valmiilta, sekoita joukkoon vielä seesamiöljyä kaksi ruokalusikallista, nypittyä korianteria, sekä seesaminsiemeniä.

Tämä on aivan ihana makujen viettelys tällaisenaan. Mikäli haluat mukaan hieman hiilihydraatteja, erittäin sopiva vaihtoehto aasialaiseen ruokaan on riisinuudeli.








lauantai 1. huhtikuuta 2017

Suolistoni tarina

Minua on aina siunattu hyvällä vatsalla. Ties missä olemme matkustaneet, niin vatsani ei ole ikinä reagoinut ulkomaalaisiin bakteerikantoihin, ja on kestänyt hyvin ruoat ja juomat, ja ties mitkä. Minulla on aina siis ollut teräsvatsa, ja olen monet kerrat päässyt tällä kehumaan.

Olen nyt muutamaan otteeseen maininnut blogin puolella, että vatsassani ei ole kaikki kunnossa, ja lupasin palata asiaan, heti kun lopullinen diagnoosi on paperilla. Suoliston tutkimukset eivät etenekään niin helposti, ja aina tulee mutkia matkaan, niin vielä odotellaan lopullista diagnoosia.
Voisin kuitenkin lähteä purkamaan suolistoni ja vatsani tarinaa, jos löytyisi vaikka vertaistukea tai sielunkumppani.

Esikoiseni syntyi vuonna 2011 hätäsektiolla. Hätäsektio tehtiin aamulla kello neljän ja viiden välillä, enkä saanut koko päivänä syödä mitään. Liekö ihan normaali käytäntö? Mutta minulle juotettiin kaikki nesteenä leikkauksen jälkeen. Seuraavana päivänä aloin saamaan ruokaa, mutta heti ensimmäisellä aterialla tehtiin selväksi, että enää en saisi syödä perunaa, enkä valkoista vehnäjauhoa. Ajattelin alkuun sen olleen vain hetkittäinen kehoitus, mutta huomasin kuukausi sektion jälkeen, syödessäni jotain vehnäjauhoon perustuvaa ruokaa, että vatsa lähti turpoamaan siitä oitis. Tämä toistui taas seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla. Vaihdettiin kaikki vaaleat pastat ym. tummaan tai täysjyvään, ja vatsa siitä rauhottui. Mitään kummempaa ei noina vuosina ollut, kunhan pysyi kaukana perunasta ja vaaleista jauhoista, ja joskus maitorahkakin turvotti vatsaa.

Vuonna 2014 aloin odottamaan kuopusta, ja se oli huonon voinnin vuosi. Koko raskauden oksensin yötä päivää, ja vatsani oli tottakai ihan sekaisin. Ei ollut päivääkään, kun ei olisi kaikki ruoka tullut ylös ja ulos. Poika syntyi 2014 marraskuussa, ja palautuminen raskaudesta ei onnistunutkaan niin nopeasti vatsan tiimoilta. Aloin suht nopeasti harrastamaan liikuntaa raskauden jälkeen, vaunulenkein ja kotijumpin, ja salille taisin mennä 3kk raskauden jälkeen. Raskauskilot lähti samantien, mutta vatsa oli ja pysyi. Menin lääkärin kautta fyssarille, jossa todettiin n. 10 cm erkauma, ja vatsan palloutta perusteltiin erkaumalla. Sitä jumpattiin ja jumpattiin, mutta vatsa pysyi samana. Vuonna 2015 valittelin varmaan kymmenennen kerran lääkärille vatsaa, ja jotenkin kumman syystä päädyin kuvauksiin, ja selästä löytyi epäerkauma ja pienen pieni pullistuma. Fyssarin avulla ja kotiharjotteilla nekin parani.
2016 alkukesästä aloitettiin Jasminin kanssa yhteistyö. Jasmin teki ihmeitä erkaumalle, 10 sentin erkauma pieneni neljään ainakin. MUTTA silti se vatsa turposi aina. Jasmin teki kaikkensa, viilattiin mun vihannes määriä, yritetään työstää sitä sun tätä, ja poistettiin maitotuotteet. Maitotuotteiden poistamisesta vihdoin vähän helpotti se ikuinen paineentunne siellä vatsassa.
Mä en siltikään antanut periksi. Kokoajan mä ajattelin tässä olevan jotain muutakin. Ne lukemattomat itkut vatsakipujen vuoksi, ja yli kaksi vuotta kestäneet turvotukset sai mut jo niin turtumaan tähän jokapäiväiseen tuskasteluun. Painelin lääkärin luo, ja ajattelin että nyt menen viimestä kertaa valittamaan. Ja kerrankin mut otettiin tosissaan. Heti KAIKKI mahdolliset tutkimukset käyntiin, ja selvitetään mikä tässä on. Ja epäilys on suolistoon liittyvästä sairaudesta. Se, että onko se Crohn, IBS, keliakia, vai mikä, ei ole vielä selvillä, mutta todennäköisesti joku.

Olen tainnut nyt viiden viikon ajan olla fodmapilla, ja ne turvotukset ja kivut on kadonnu täysin. Tämä siis kertonee siitä, että siellä valitettavasti jotain on vikana. Tulen palaamaan asiaan sitten, kun lopullinen diagnoosi on selvillä, mutta toivon, että se on jotain, mihin riittäisi VAIN ruokavaliomuutos, eikä tarvitsisi lääkkeellistä hoitoa.

Nämä viisi viikkoa on ollut kunnon seikkailua. Oikeanlaisen ruoan etsimistä, tuskastelua, hirveän isoa ajatustyötä, avun pyytämistä. Minulla on kaksi ystävää, toinen on maidoton ja toinen keliaakikko. Miltei kolme vuotta olen sivusta seurannut ja miettinyt, kuinka työlästä on löytää ne sopivat ruoaka-aineet, ja nyt tottakai alussa tuskastelen itse noiden asioiden kanssa. Ystäväni ovat kyllä sanoneet, että ajan kanssa siihen tottuu. Kuulemma ensimmäiset kuusi kuukautta on etsimistä, hakemista ja totuttelua, ja sitten kaikki alkaa tulla rutiinilla.

Ajatukset on ristiriitaiset. Olen huojentunut siitä, että vihdoin alan saamaan vatsaani ja koko kroppaani kuntoon, sekä iloinen siitä, että kaikelle löytyy syy ja oikea "hoito". Näin alkuun on kurja olo siitä, mitä menetän. Irtokarkit, maitosuklaa, lidlin överivohvelikeksit, maitorahkan (koska laktoositon on tuplasti kalliimpi), valkosipuli (koska se antaa niin paljon makua!), cashew -pähkinät, taatelit (ne oli mun isointa herkkua!!) ja ylipäätänsä kaikki karkit!! Huomaatteko mitä sokerihiiri ajattelee eniten? :D

Mutta onneksi kaikkeen tottuu. Ja loppupeleissä, mihin ihminen tarvitsee karkkia? Ne on tuo makunautintoa, mutta takuuvarmasti saan paremman makuelämyksen puhtaasta ruoasta.
Olen tässä hetken miettinyt niitä "trendi ihmisiä", jotka pelkän trendin vuoksi syö gluteenittomasti tai maidottomasti, että miksi nähdä niin iso vaiva jonkun hetkellisen trendin vuoksi?! Tässä on niin iso työ löytää ne sopivat ruoat, kuka haluaa tätä tehdä vapaaehtoisesti?!

Jos jollakulla on vinkata jostain, ihan mistä vain, viitaten fodmappiin, gluteenittomuuteen tai laktoosittomuuteen, niin bring it on! Reseptit, nettisivut, ruokavinkit, ruokamerkit, KAIKKI on tervetullutta!! 💗

Mansikkainen jälkiruoka (Gluteeniton, laktoositon)

Jouduttuani tiukalle Fodmap -ruokavaliolle, totesin tämän alkuun olevan todella raskasta ja ylimääräistä ajatustyötä vaativaa. Suurin kynnyskivi minulle on herkut. Rakastan herkkuja yli kaiken. Pääsääntöisesti olen laktoosittomalla JA gluteenittomalla ruokavaliolla, ja sen lisäksi on makeutusaineet ja vähän muutakin kielletty.
Olen tässä pari viikkoa pyörinyt ruokakauppojen herkkuhyllyillä. Jos löydän jotain gluteenittomasta hyllystä, alkaa hymy hiipimään huulille, kunnes huomaan sen sisältävän joko maitosuklaata tai makeutusaineita. Sanoisin näin amatöörinä, että hyvin pieni on valmisvalikoima ruokarajoitteiselle ihmiselle. 
En myöskään löydä netistä blogeja, tai isoa kasaa reseptejä, jotka sopisivat minulle. Näin kapinamielessä päätin muuttaa tämän asian, ja tästä eteenpäin blogissani on VAIN laktoosittomia & gluteenittomia, sekä ylipäätänsä Fodmap -ruokavalioon soveltuvia reseptejä.

Gluteeniton & Laktoositon jälkiruoka
Oletteko huomanneet, että mansikat ovat tulleet kauppoihin? Eiväthän ne suomalaisia ole, mutta on ne silti makeita, ja edullisia! Meidän K-supermarketissa on puolen kilon mansikkalaatikko tarjouksessa 4,99€!
Koska rakastan mansikoita, ja erioten niitä yhdessä kermavaahdon kanssa, en voinut jättää niitä laktoosittomuuden takia unholaan. Vierailu kylmähyllyllä, ja kermavaahdolle löytyi kasvipohjainen vaihtoehto. Kokeilkaa ja nauttikaa. 💓

Mansikkainen jälkiruoka

Gluteeniton & laktoositon jälkiruoka
Tarvitset:
  • Kasvipohjainen vaihtoehto kermalle (itse käytin Alpron vispautuvaa Cuisine Soyaa)
  • Mansikoita
  • Yhden limen
Tuo Alpron Cuisine Soya toivon mukaan sopii suurimmalle osalle fodmappaajista. Itselleni ei sovellu soija suurissa määrin, mutta tuon valmisteen papujen määrä oli niin minimaalinen, että meni vielä fodmappiin mukaan.

Vispasin ensin soijavalmisteen, ja valmiisen vaahtoon raastoin yhden limen kuoren, sekä lopuksi puristin limen mehun. Vaahto laitetaan tarjoiluastioihin, ja päälle mansikoita, tai oman mielen mukaan muitakin marjoja tai hedelmiä. Ihanan makea, eikä oikeasti eroa huomaa normaaliin kuohukermasta tehtyyn vahtoon ollenkaan! Nimim, kaksi lasta veti tätä isot kulhot, ja kehuivat maasta taivaaseen!

Gluteeniton & laktoositon jälkiruoka

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Blogini tarina

Ihan ensimmäisen blogini avasin wordpressiin vuonna 2009. Se oli silloin lähinnä vaatteiden ja ostoksien kuvaamista. Bloggeriin siirryin vuonna 2011, kun aloin odottamaan esikoistani. Silloin blogini koostui vain ja ainoastaan raskauteen liittyvistä ajatuksista, raskauden etenemisestä, hankinnoista ja ylipäätään tulevasta elämänmuutoksesta. Joulukuussa 2011 blogi alkoi seuraamaan elämää esikoisen kanssa, ja kesällä 2012 mukaan tuli jälleen intohimoni liikunta.

Mua välillä harmittaa, kun olen poistanut vanhoja blogejani, eikä kaikkia kuvia, tekstejä, sekä ylipäätään omaa kehitystä ole nähtävillä. Tämän blogin historia on nähtävillä 2012 vuoteen saakka, eli omalla domainilla olen kirjoittanut reilu neljä vuotta.

Blogiin on kaiken kaikkiaan mahtunut laaja kirjo eri elämänvaiheita ja -tilanteita. Esikoisen odotus, esikoisen syntymä, vauva-arki, liikunnan aloittaminen pitkän toipumisen jälkeen, kuopuksen odottaminen, kuopuksen syntymä, yksinhuoltaja arkea, hyvää ruokaa, terveellistä elämää, liikuntaa ja fitnestä.



Blogi on avannut mulle aivan älyttömän monta ovea uusiin ja jännittäviin kokemuksiin, mistä olen erittäin kiitollinen.

Viime aikoina blogi on ollut hiljainen. Ja välillä motivaatio katoaa. Nyt kuitenkin motivaatiota on vaikka muille jakaa, muistivihkossa viisitoista otsikkoa valmiina odottamassa kirjoittajaansa- ja aikaa.

Välillä myös tulee pohdittua, että mitä kaikkea jakaa täällä tuhansille ihmisille. Mutta onneksi tekstini ovat vain pintaraapaisu ajatuksistani.

Monesti minulta myös kysytään, miksen jaa lapsistani kasvokuvia blogiini. Mielestäni ehkä hieman hassu kysymys... Eihän tämä heidän blogi ole? Nykypäivänä kun vielä saa lukea paljon bloggaajien lasten koulukiusaamisesta, kun koulukaverit löytävät googlettamalla kuvia netistä, jotka eivät välttämättä teksteineen ole aina niin mairittelevia.
Itselläni henkilökohtaisesti ei ole mitään halua jakaa lapsistani tänne kasvokuvia, sillä tämä on vain pintaraapaisu elämästäni.


Blogini etusivulla on pääteemaksi mainittu Fitness, Hyvinvointi, ja Perhelifestyle.. Pääpaino blogissa on tällä hetkellä liikunnalla. Tällä hetkellä keskityn syksyn kisoihin, ja terveellisiin ruokavalintoihin, sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Perhelifestyleä on pyydetty lisää, ja tästä lupaan alkaa kirjoittamaan enemmän. Joskus aika ja asiat täytyy priorisoida, ja nyt on aika priorisoida blogikin jälleen uudelleen, ja antaa tällekin enemmän aikaa. Olinkin jo ihan unohtanut, kuinka terapeuttista tänne on päästä purkamaan ajatuksiaan. 💓




Mammalandia

Mammalandia Facebook

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kiireisen aamun pelastaja

Olen monet kerrat hehkuttanut tätä kiireisen aamun pelastajaa instagrammissa, mutten ole muistanut lainkaan tänne blogin puolelle jakaa tätä herkullista ja nopeaa aamupalaa!

Kuopuksen kerho alkaa aamuisin yhdeksältä, joka tarkoittaa minulle kello seitsemän herätystä, ja ensimmäisenä menee puurovesi kiehumaan. Lasten ja oman puuron keittelyyn menee hetki, ja puuro on ainoa syy herätä aikaisin. Jossain vaiheessa äitini kysyi minulta, miksen vain tee jotain nopeampaa aamupalaa - ja siitä se ajatus sitten lähti. Neljä kertaa viikossa herätyskello saa soida seitsemän sijasta 7:20, sillä jääkaapissa on muhimassa herkulliset chia tuorepuurot.
Mä rakastan puuroa yli kaiken, en osaisi syödä aamupalaksi mitään muuta. Onneksi tuorepuuro maistuu myös hyvin, varsinkin, kun siitä tekee kunnon herkkua.

Chia tuorepuuro

Chia Tuorepuuro

Tarvitset puuroon nestemäisen osan, rakenteen, maun ja lisävarusteet.

Nestemäinen osa: Vettä, maitoa, mantelimaitoa, soijamaitoa, kauramaitoa, mitä näitä nyt on.

Rakenne: Kaurahiutaleet, erilaiset jugurtit (maustamaton tai soijajogurtti esim.), raejuusto, maitorahka, kananmunan valkuaiset, marjat ja hedelmät ja chian siemenet.

Makua tuomaan: kardemumma, kaneli, inkivääri, appelsiinin/limen kuori, piparkakkumauste, hunaja/siirappi, tai proteiinijauheet.

Lisävarusteet: Siemenet ja pähkinät, kuivatut tai tuoreet marjat, tai mitä vain koristeluun keksit.

Kaikki haluamasi ainekset blendaat vain sekaisin, pistät suljettuun rasiaan yöksi, ja nautit aamulla!

Chia tuorepuuro


Oma vakio tuorepuuroreseptini:

  • 2 DL kauramaitoa (ennen käytin soijamaitoa, mutta se on nyt Fodmappailun takia kieltolistalla)
  • 35 g kaurahiutaleita
  • kahden kananmunan valkuainen
  • 10 g chian siemeniä
  • mausteeksi laitan kardemummaa, kanelia ja raastan tuoretta inkivääriä.

Chia tuorepuuro

Chia tuorepuuro

26 weeks out

Paniikki iski


Viikon alussa iski paniikki mun vatsan kanssa. Vatsahan mulla on se ongelma alue, se, minkä takia olen nyt välillä miettinyt, että onko mulla kanttia nousta sinne lavalle. Kyllä, monet ihmiset tulevat katsomaan minua siellä lavalla miettien, että mitä ihmettä mun päässä liikkuu, kun kehtaan nousta lavalle tollasen vatsan kanssa. Mutta kun olen päässyt yli siitä, etten murehdi sitä, mitä muut ajattelee, mutta miten se oma pääkoppa? Syksyltä beginnersin poistaminen oli vielä vikatikki sille, että nyt mä joudun pullamössömahani kanssa olla konkareiden joukossa. Mutta mä en ole luovuttaja.. Mun takaraivossa jyskyttää kokoajan ajatus, että vedän nyt tämän kehityskauden ja kesällä kisadieetin kunnialla, mutta en tähtää lavalle. Sitten se toinen aivopuolisko kolkuttaa toisen ovelle sanoen että mä en yleensä luovuta minkään suhteen. Joten kokeillaan nyt laittaa All In, ja pistin avunpyyntöä Jasminille.
Jos joku uusi lukija lukee tätä tekstiä, niin Jasmin on mun entinen pt, henkilö, joka valoi muhun uskoa henkisesti, että mä pääsisin toteuttamaan unelmaani kisavalmennukseen, sekä sai mut fyysisesti raskauden jälkeen kuntoon. 


Kuntosalitreenithän mulla on kunnossa, kun valmentaja ne mulle tekee. Ja tupsahtipa muuten perjantaina sähköpostiin uudet ohjelmat, jolla jatkan huomenna. Oli kyllä niin tappoa taas, ja ne ihanat treeniä pidentävät aerobiset siihen päälle.

Jasminin kanssa katottiin mun vanhoja ohjelmia, jota hän oli mulle tehny, erioten niille syville vatsalihaksille, ja aletaan niitä taas treenaamaan. Lisäksi kotitreeniohjelmat on nyt kunnossa, eikä ole kotona jumppaillessa enää miettimistä mitä tänään tekisi, tänään tulostuu muutamat paperit ja ohjelmat on kunnossa. Kiitos Jasmin 💗


Meidän Tukholman reissulla oli myös kiva ottaa rennosti, enkä kolmeen päivään laskenut kaloreita/makroja yhtään. Mä kun menen sieltä vaikeamman kautta, ja joudun laskemaan joka päivä, joka aterialla makrot. Olen ennenkin sanonut, että jos söisin listasta samaa ruokaa joka päivä, joka ateria, mä kyllästyisin, eikä kisoihin päästäisi. Syön joka päivä mitä mieli tekee, tietenkin makrojen mukaan, joten joudun joka päivä ruokia vähän viilaamaan. Mutta teki terää olla pari päivää laskematta makroja, tietty katoin, että söin fiksusti, ja edes yhtään sinne päin. Eli mistään sikailusta ei ollut kyse :)


Pientä jännitystä on myös ilmassa, kun kevään kisaajien ei tarvitse enää laskea viikkoja, vaan nyt lasketaan enää päiviä! Tuntuu niin absurdilta, että joskus munkin viikot vaihtuu päiviin. 

Nyt huomaa, että kun kroppaan on tullut kiloja lisää parissa viikossa, alkaa myös kunto pehmenemään. Vielä en säikähdä, vielä nautin siitä, kun painot nousee ja tiedän rakentavani parempaa versiota tuonne kerroksen alle.


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lapsiperhe Tukholmassa, vol 4.

Me käytiin jälleen minilomailemassa aina niin ihanassa Tukholmassa, ja teki terää 😍


Meillä oli ennalta suunniteltu ihan puhdas shoppailumatka, sillä pikkuherra on pyrähtänyt ulos vanhasta vaatekoostaan. Ja ostoksia me tehtiinkin, niin että rattaat huojui kauppakassien painosta. Perusjuttuja, vaatteita ja leluja. Tukholmassa kun vaan on niin paljon parempi valikoima, kuin Suomessa.


Tällä kertaa joutui lapset pettymään hieman reissussa, sillä Harri Hylje ja disco on kuulemma vain viikonloppuisin. Tämä oli neljäs reissumme arkipäivinä matkustettaessa, mutta ensimmäinen kerta, kun lasten lempparimaskottia ei löytynyt laivalta. Onneksi kylpyläreissu, leikkipaikka, ostosreissut, ja päivä Tukholmassa pelastivat tilanteen - ja taisin joutua lupaamaan uuden reissun siten, että tanssijalka pääsisi vipattamaan discoon.

Me matkustettiin jälleen metrolla, ja hyvä vinkki muille matkustaville! Laivalta ostettaessa yksi metrolippu maksaa 45 kruunua, suoraan metroasemalta ostettuna se maksaa 43 kruunua. MUTTA, jos haluat pitkällä tähtäimellä säästää, ja käyt useammin Tukholmassa, pääset halvemmalla, kun ostat metrokortin, joka on ilmainen, ja sille ladataan arvoa. Tässä taisi säästää noin 20 kruunua.

Sää Tukholmassa oli jo aivan ihana, aurinkoa ja lämmintä piisasi. Helsinkiin takaisin tultaessa satoi vettä, ja illalla lunta?! Pieni ero oli ilmastossa.


Ennen reissua multa kysyttiin, että miksi ihmeessä AINA Tukholmaan?! Ja miksi laivalla, miksei nopeammin lentäen?

Totta, tämä oli meidän neljäs reissumme, muttei todellakaan viimeinen. Toivottavasti tänä vuonna tulisi vähintään ainakin yksi reissu lisää Tukholmaan. Miksi ihmeessä? Mä rakastan Tukholmaa yli kaiken! Ihmiset siellä on aivan ihania. Ihmiset katukuvassa on inspiroivia, ja ylipäätänsä koko kaupunki on niin kaunis. Siellä on paljon nähtävää, eikä yhden laivaristeilyn aikana ehdi kaikkea näkemään. Niinpä me ollaan pyritty joka reissulla tekemään jotain muuta, kuin edelliskerralla.
Viime vuoden elokuussa käytiin Humlegårdenissa ja syyskuussa käytiin ihan vain kävelemässä sataman läheisyydessä, ja tutkailemassa aluetta.
Lisäksi ostosmahdollisuudet on omasta mielestäni paljon paremmat kuin Suomessa. Ihan perus H&M, Lindex ym. valikoimat on Tukholmassa paremmat. Ja ne kaikki ihanat pikku putiikit, aivan ihania!! Kesällä olisi kiva käydä Djurgårdenissa, ja jos vain aikataulut sallii, täytyisi ennen elokuuta saada päivitettyä tulevan eskarilaisen vaatekappikin.

Ja miksi laivalla, miksei lentäen? Meillä on satama lähellä, keskustasta päästään ratikalla kymmenessä minuutissa satamaan, ja laivassa odottaa ihanan tilava perhehytti, lasten leikkipaikka, puhumattakaan tax freestä. Lentokentälle saisi junalla matkustaa melkein tunnin?! Lyhyt lentomatka ei ole mikään iso elämys lapsille, eikä hotellissa odota lasten ihannoima maskotti. 
Me ollaan tykätty tosi paljon risteillä Tukholmaan, lapsiperheelle se on niin helppoa ja vaivatonta.