lauantai 8. helmikuuta 2014

Rakasta itseäsi

Nyt kun kenellekään ei ole salaisuus, mitkä tavoitteeni ovat; kisalavoille mahdollisesti jonain päivänä, sekä muita fitness- alan juttuja olisi mielen päällä.
Paljon on tullut kysymyksiä tästä, miksi, milloin, minkä vuoksi, miten jnejne, joten haluaisin korostaa muutamaa asiaa.
Yhden asian olen huomannut itsessäni, sekä monissa ystävissäni, tutuissani, sekä tuntemattomissakin. Harva rakastaa itseään sellaisenaan, kuin on. Hyväksyminen, ja rakastaminen kulkevat suht käsi kädessä. Itse kuulun siihen kastiin, joka ei ole ikinä hyväksynyt itseään sellaisenaan kuin olen. Monien mielestä tämä voi olla pinnallinen asia, mutta monilla tämä vaikuttaa pintaakin syvemmälle.
Usein halutaan olevan tai saavan vastakohtaa siitä mitä on. Suorahiuksiset haluavat kiharat hiukset, kiharapäiset suorat hiukset, tummat haluavat olla vaaleita, vaaleat tummia, halutaan aina päinvastaiset silmienvärit mitä itsellä on, ei olla tyytyväisiä kokoomme; halutaan olla pidempiä, lyhyempiä, laihempia, lihavempia, isompia, pienempiä, treenatumpia, lihaksikkaampia, raamikkaampia, leveämpiä, kapeampia, pidempijalkaisempia, lyhyempikaulaisempia, lista on loputon. Minun on vaikea hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Haluaisin kärsivällisemmän luonteen. Haluaisin muuttaa montakin eri asiaa ulkonäössäni. Olet varmasti tuhansilta ihmisiltä kuullut, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Mutta se, että pääset siihen ideaan kiinni, siihen on pitkä ja kivinen tie. Nyt, kun tämän vuoden aikana pääsen mahdollisesti tekemään fitnessmallin töitä, olen tämän tiedon jälkeen käynyt itseni kanssa kahden päivän mittaisen taistelun. En ole omasta mielestäni valmis. Tietenkin haluan lisää lihasta, sekä kireyttä ennen kuin päädyn kansan eteen pullistelemaan. Vihaan raskausarpiani. Raskausarpia ei monien mielestä tulisi hävetä, vaan niitä tulisi kunnioittaa, ovathan ne merkki siitä, että olet saattanut maailmaan uuden ihmisen, kantanut häntä, pitänyt hänestä huolta, ja antanut uuden elämän. Mutta eiväthän ne arvet kauniita ole, varsinkin kun ne ovat napani ympärillä kuin auringon säteet. Ehkä isoin kynnys vartalossani ulkonäköseikoista on juurikin nämä arvet, ja juurikin siinä vatsan alueella. Eikö ole hassua, etten voi kunnioittaa vartaloani arpien takia? Monilla ihmisillä on arpia, leikkauksista, kasvamisesta, tapaturmista, onnettomuuksista, harrastuksista, vahingoista ja vaikka mistä. Eihän niitäkään hävetä. Häpeän myös ihoani ylipäätänsä. Se on huonossa kunnossa, ja kasvojen ihon peitän meikillä, sekä vartaloni mielellään jollain itseruskettavilla. Ja jälleen tämä sama- ettei arvet ja epäkohdat näkyisi. Kaikkea mekin teemme vartalomme ja ulkonäkömme eteen. Itselläni on ripsenpidennykset, kulmat värjään ja nypitytän, sekä teen itselleni rakennekynnet vähän väliä. Ja kaikki tämä vain sen takia, että tuntisin itseni nätimmäksi. Jonkun mielestä tämä on turhauttavaa, pinnallista, jopa tyhmää. Olen myöskin miettinyt muutaman kerran, josko kirurgin veitsi saisi heilahtaa kropassani, mutta tämä EHKÄ ja vain EHKÄ joskus tulevaisuudessa.
Olen nuori ihminen vielä, olen alle kolmekymppinen. Tottakai nuoruuskin on jokaisen oma käsite, onhan isoäitinikin mielestään vielä nuori, kun on seitsemänkymppinen. Viime aikoina olen saanut huomata ikuisen kliseen- se elämä todellakin on lyhyt, ja milloin vain, missä vain voi tapahtua mitä tahansa. En halua, enkä jaksa elää elämääni enää häpeillen itseäni. Olen tehnyt sitä jo yli kaksikymmentä vuotta. Aina on mahdollisuus muokata ulkonäköään, mutta ennen sitä pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena- kuin on, ja jos ei pysty tähän, silloin pitää ottaa ne äärimmäiset keinot käyttöön.
En ole mielestäni kaunis, en viehättävä, en välttämättä omaa sitä mieluisinta luonnetta, joskus huumorintajuni ei riitä kaikkeen, ja löydän itsestäni virheitä vaikka kolmen sivun verran. Mutta nyt on jotain, mihin olen tyytyväinen, nimittäin kroppani, tosin osittain, mutta osittainkin on hyvä alku. Naiset osaa olla hankalia, mutta tämäkin on sellainen asia, mitä ei kannata yleistää sukupuoleen- on niillä miehilläkin, sekä lapsilla murheet omasta itsestään.
Olen huomannut, että positiivinen luonne, sekä ajattelutapa saavuttaa jokaisen ihmisen, kunhan sille antaa aikaa, ja mahdollisuuden. Voin kutsua itseäni nykypäivänä positiiviseksi ihmiseksi, ja tämä on ollut onni, että olen odottanut tätä piirrettä itselleni muodostuvaksi.
Voitaisiinko kaikki ottaa tälle vuodelle tavoitteeksi hyväksyä itsemme juuri sellaisena kuin olemme? Koska aina voi parantaa, aina voi muuttua, aina voi muuttaa ulkonäköään joko pienillä teoilla, tai isommilla, mutta tärkeintä olisi rakastaa itseään. Onpa typerää ajatella, että vartalo, ja kasvot, jotka minulle on luotu elämäni ajaksi, en hyväksy niitä. Ei niistä voi jälkikäteen kieltäytyä, minähän elän näiden kanssa jokapäivä, joten miksen voisi helpottaa omaani, sekä muiden elämää, ja alkaa elämään täysillä hyväksyen itseni tällaisena? Mitä väliä, jos joku ei pidä minua tai sinua kauniina, tai mieleisenään, eihän sillä ole mitään merkitystä, se olet SINÄ joka elää kanssasi lopunelämäsi.

Näihin sanoihin, näihin mietteisiin, julkaisen kuvan, jota en ikinä ajatellut julkaisevani. Minä -meikittömänä, alastomana, paljastan itseni sellaisena kuin olen. Haukkukaa, vihatkaa tai pitäkää, minä opin tämän vuoden aikana pitämään itsestäni, sillä SE on täysillä elämistä, enpä ollut ennen senkään kliseen tarkoitusta ymmärtänyt.

7 kommenttia:

  1. Oot ihana ja kaunis nainen!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Muistathan, että myös sinä olet ihana ja todella kaunis :)

      Poista
  2. Ihana teksti ja kaunis kuva :) -Miira

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kävitkö muistuttamassa itseäsi lukemalla tämän ;)

      Poista
  4. I am curious to find out what blog platform you have been utilizing?
    I'm having some small security problems with
    my latest website and I would like to find something more secure.
    Do you have any solutions?

    My webpage minuman berenergi aman

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)