tiistai 25. maaliskuuta 2014

Naisten Hormonit

Olen pari kertaa miettinyt, että kirjoitanko tästä aiheesta vai en, mutta tämä on suurin tekijäni treenielämääni, sekä muuhun terveelliseen elämään, ja sen hetkittäiseen puuttumiseen.
Pohjustan hieman tarinaani, jotta tiedätte lähtökohdat. Vuonna 2009 hormonitoimintani koki ensimmäisen pysähdyksen, kun minulta löydettiin kystat munasarjasta, sekä kohdusta. Vuonna 2010 talvi/kevät kontrollissa molemmat olivat puhjenneet itsestään, ja kohdussani oli pieni sikiö. Tämä pieni sikiö, eli tyttäreni syntyi joulukuussa 2011 hätäsektiolla. Synnytyksen jälkeen aloitin imetyksen, jota jatkoin kaksikymmentä (20) kuukautta. Lopetin imetyksen lääkärin kehoituksesta, jotta hormoonitoimintani saataisiin jälleen käyntiin, ja kroppani normaaliin kuntoon. Imetyksen lopetettua puolen vuoden sisällä (tarkalleen noin 3-4 kk) hormonitoimintani alkoi monen vuoden tauon jälkeen. Ja voi pojat, että todellakin kunnolla alkoi...

Ja pohjustuksesta päästään itse viime kuisiin tilanteisiin. Hormonitoimintahan alkoi minulla todella rajusti, olihan se ollut pysähtyneenä jo useamman vuoden. Se alkoi siis kunnon taistelulla kroppani kanssa ja päivystysreissulla. Olo oli hetken todella heikko. Tätä heikkoa oloa kesti vain muutaman päivän. Siitä eteenpäin joulu-, tammi-, helmi-, ja maaliskuussa olenkin saanut olojani osakseen joka kuukausi puolen kuukauden verran.

Millasta elämää olen elänyt nyt viiden kuukauden ajan, kun hormonitoimintani on toiminnassa? Olen joka kuukausi puolet kuukaudesta elänyt normaalin ihmisen elämää; tehnyt töitä, nukkunut hyvin, leikkinyt lapseni kanssa, treenannut, syönyt, ja nauttinut elämästä. Ja miten se toinen puoli joka kuukausi? Voinut huonosti, ollut sairaslomalla, tyhjentänyt elimistöäni monta päivää, menettänyt tajuntaani, ja säikähtänyt, että kuolemaako tässä tehdään.. No, ei nyt ihan kuolemaa, mutta on tässä minä ja muutkin jo olleet huolissaan, että mikä on vikana.

Viime viikolla sain diagnoosin vihdoin ja viimein: Kroppani ei tee yhteistyötä hormonien kanssa. Tälle oli olemassa joku hieno latinan kielinen sairaus -nimitys, mutta en nyt muista sitä millään.. Eli joka kuukausi ennen ja jälkeen kuukausittaisen hormonitoimintani voin pahoin, tyhjennän sisältöni monen päivän ajan, pyörryttää, huimaa, näkö on sumea, tärisen, olen alilämpöinen, en pysty syömään, kaikki mitä syön, tulee ulos, olen sekava, kärsin unettomuudesta, kivuista, sekä sekavuudesta. Nyt olen jo kolmatta päivää sairaslomalla jälleen saman asian vuoksi, ja tällä kertaa on olo kärjistynyt. Olen totaali vuodelevossa, en saa kävellä tai istua, sillä taju lähtee melkein saman tien, tai ennen sitä ehtii kyllä oksennus lentämään.

Sain lääkityksen tälle "sairaudelle", jonka tarkoituksena on siis pysäyttää tai yrittää saada loppumaan hormonitoimintani. Hullun kuuloista, mutta tällä menolla joudun olemaan joka kuukausi puolet ajastani sairaalassa käyrillä ja tiputuksessa, jos ei nyt jotain apua näihin oloihin saa.

Olen helpottunut, mikäli asiani tällä saadaan nyt kuntoon. Koen, että todella suuri osa tämänhetkisestä elämästäni on mennyt jokseenkin penkin alle tämän takia. En pysty treenaamaan, tai liikkumaan ylipäätänsä normaalin ihmisen tavoin, tai tavoitteiden mukaisesti. Kroppani on täysin sekaisin kaikesta tästä huopaamisesta ja soutamisesta ruokailujen, liikkumisien, syömättömyyden ja tyhjentämisen vuoksi. Koen perhe-elämäni todella hankalaksi, sillä en pysty edes lapseni kanssa leikkimään normaalilla tavalla. Tiedän, nämä ovat sellaisia asioita, joista voin ottaa takaisin, kun toivun, mutta kyllä se vähän harmittaa, kun äiti makaa vaan sohvalla päivästä toiseen.

Olen nyt viime päivinä jossain nähnyt vilaukselta erilaisia luonnontuotteita, sekä kirjoja hormooneihin liittyen, onkohan kellään teistä mitään suositella?

4 kommenttia:

  1. Harmi kuulla, että vointisi on huono. Itse aikoinaan kärsin todella voimakkaista PMS- kivuista, ei tietenkään mitään luokkaa sinun oloosi, mutta kivut olivat sellaiset, että piti napsia särkylääkkeitä pitkin päivää. Silloin luin jostain opuksesta, että pellavansiemenissä olisi jotain, mikä mahdollisesti auttaisi PMS-oireisiin. Googlettele PMS oireiden hoitoa, niin löytyy varmasti jotain hyvää vinkkiä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, pitääpä alkaa Googlettelemaan :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei, toivottavasti vaiva saadaan kuriin pian ja pääset viettämään normaalia elämää! Kuulostaa kamalalta.. Tsemppiä ja muista, että treenata ehdit myöhemminkin! Tiedän että harmittaa nyt, kun oikein mitään ei pysty tekemään, mutta ehdit leikkiä lapsen kanssa, treenata ja viettää ihan normaalia perhe-elämää kun olet toipunut (: Mitään vinkkejä en kyllä osaa antaa, kun en muutenkaan tuosta hormonitoiminnasta juuri mitään ymmärrä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Tässäpä vaan harjoittelemaan kärsivällisyyttä ja odottamista... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)