perjantai 23. toukokuuta 2014

Raskauspahoinvointi

"Pahoinvointia ja oksentelua ilmenee kolmella neljästä raskaana olevasta alkuraskauden aikana. Vain 1 %:lla oireet ovat vaikeita, jolloin käytetään termiä hyperemesis gravidarum, runsas raskaudenaikainen oksentelu. On mahdollista mutta harvinaista, että pahoinvointi ja oksentelu jatkuvat koko raskauden ajan. Raskauspahoinvoinnin syytä ei tunneta."

Meidän tyttöä odottaessa vuonna 2011, en tainnut edes tietää sen koommin raskauspahoinvoinneista. Tottakai tiesin, että jotkut käyvät välillä vähän yökkäilemässä, mutta koska itsellä meni raskaus niin hyvin, ilman yhtään mitään pahaa oloa, en kiinnittänyt edes sen koommin huomiota koko asiaan.

Nyt on asiat toisin.. Nyt odottaessa toista lasta, pääsin mukaan tuohon yhteen, YHTEEN prosenttiin, jotka kärsivät hyperemiksestä. Olen voinut pahoin varmaan niin alusta lähtien kuin voi olla. Laskeskelin juuri, että nämä olotilat alkoivat raskausviikolla 3-4. Ja jotten pääsisi aivan liian helpolla, niin muistetaanpa laskea tähän mukaan hormonisairauteni, josta voitte lukea ältä.

Luulin kärsiväni aivan normaalista raskauspahoinvoinnista, kunnes raskausviikolla 6 tai 7, työterveyslääkäri lähetti minut kiireellisenä kätilöopiston päivystykseen. Painoni oli tippunut kahdessa viikossa 20%:a lähtöpainosta, ja yleisvointini oli todella huono. Siellä käytiin nesteytyksessä, ja toistaiseksi, tämä oli ainoa kerta tähän mennessä. Tilannettani seurataan viikoittain, olen jo kymmenen viikon ajan käynyt lääkärissä vähintään kerran tai kaksi viikossa, jotten taas joutuisi liian huonoon kuntoon.

Onhan tähän myös lääkkeitäkin olemassa, Primperan. Sain tätä heti ensimmäisellä osastoreissulla, ja lopetti ainakin hetkeksi tuon kauhean oksentelun. Nyt siitä ei ole enää viikkoihin ollut apua, mutta toivottavasti jotain muuta se auttaisi.

Monta viikkoa kului oksennellessa päivässä noin 30-50 kertaa, ja oli todella vaikeaa saada ruokaa tai ylipäätänsä mitään alas kurkusta. Mutta koska pakko on pakko, ja ravinnosta ja kehon toiminnasta jotain tiedän, niin pakotin itselleni aina jotain menemään alas, vaikka se tulisi kaksi kertaa nopeammin ylös. Tähän mukaan vielä matalat verenpaineet, jotka huitelivat parin kuukauden ajan 50-60/90-.
Sitten koitti vaihe, kun alkoi ruokaakin menemään alas, eikä se tullut heti ylös. Sitten alas menikin vain pelkkää suolasta; pizzaa, kebabia, jauhelihakastiketta ruokakermalla ja litralla suolaa, ihan sama mitä - kunhan se oli suolaista.

Tällä hetkellä oksentelen edelleen, päivittäin. Mutta yöni saan nukkua rauhassa, nyt on yöoksentelut loppuneet jo Rv 9. Tai voiko sitä sanoa rauhassa nukkumiseksi, kun pystyy nukkumaan seitsemän tuntia viidellä väli-vessa-herätyksellä? Verenpaineet on 60+/90+. Eli huippaa edelleen, mutta nykyään pystyn jo istumaan ja kävelemään. Viisi viikkoa taaksepäin en pystynyt istumaan saati kävelemään ollenkaan ilman, että taju lähtisi. Olin monta viikkoa vuodelevossa. Lähtöpainossani en ole edelleenkään, vaikka koen, että ruokailuni ovat kymmenessä viikossa edistyneet 100%:a. Mutta ei olla kaukana, kilo puuttuu enää, niin painan lähtöpainon verran.
Enää ei oksennus lennä kuitenkaan pelkästä tuulenvireestä, ja kun vien tyttöä päiväkotiin 5 minuutin kävelymatkan verran, en välttämättä oksenna enää sitä viittä kertaa, mitä muutama viikko takaisin päin.
Kuvotus on ympäri vuorokautista, mutta yleisesti oloni on kieltämättä parempi, kuin kolmekin viikkoa taaksepäin. Sairaslomalla olen ollut jo ruhtinaalliset kymmenen viikkoa, ja pikkuhiljaa alkaa hiipumaan toivo siitä, että milloin sinne töihin palaakaan.. Mutta aina pitää olla positiivinen, joten ei tätä oloa puolta vuotta kauempaa voi enää kestää.

Mikä on auttanut?

Itseä kuuntelemalla oppi viikossa-parissa, että mikä on sopiva ruokailuväli. Tämä oli mulle ainakin todella tärkeää. Huomasin viikossa, että se huono olo tulee ja kunnolla, mikäli edellisestä "ateriastani" oli kulunut yli puolitoistatuntia. Tässä vaiheessa pitää heittää hetkeksi naulakkoon säännölliset 5-6 kerran ateriavälit, ja syödä vaikka sen 12 kertaa päivässä, jos tarve vaatii. Ainakin mulla tämä auttoi, vaikka yksi ruokailukerta pitäisikin sisällään vain yhden puolikuivan ruisleivän.
Toinen todella iso tekijä, mikä auttoi minua eniten on sitruuna vesi. Lasiin kylmää vettä ja pari sitruuna viipaletta. Ja huh, vihdoinkin jotain terveellistäkin.





Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00170

12 kommenttia:

  1. En edes tiennyt, että odotat toista. Ihanaa ja paljon onnea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin pitänyt tämän suht salassa näihin päiviin saakka. :) kiitos paljon ♡ löytääkö sinut instagrammista?

      Poista
  2. mitä tähän nyt enään sanois, kun kaikki on jo sanottu. öö.. :D superisti parempia vointeja<3

    VastaaPoista
  3. Minäkään en tiennyt, että olet raskaana! :o sylin täydeltä onnea <3

    VastaaPoista
  4. Ensinnäkin, onnea todella paljon :) toiseksi, muuttuuko blogisi fitnneksestä mammablogiksi? Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) ei muutu! Mikäli pahoinvointini jatkuu pahana, yritän silti tänne saada vanhoja tuttuja aiheita :)

      Poista
  5. Apuaaaaa,tiedän niin tunteen saman kokeneena. Kävin myös nesteytyksessä alkuaikana kahdesti, mutta koko raskauden alusta loppuun oksensin aamusta iltaan ja usein yölläkin! Tuntui niin hölmöltä edes syödä kun se oli samantien pöntössä kaikki, mutta kuten sanoit,pakko mikä pakko. Itse imeskelin mehujäitä, mutta ei sekään tahtonut pysyä =/
    Toinen raskaus oli minulla se helpomi. Oksensin kyllä,edelleen aamusta iltaan,mutta se mikä teki helpomman niin oli joskus päivä että ei tarvinnut oksentaa kuin kerran kaksi. Lisäksi ei ollut jatkuvasti se kalvava olo..voi huhhuh se on kyllä inhottavaa, kuin jatkuva krapula (=D)..
    Paljon voimia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun löytyy sielunkumppani, mutta kurjaa kun olet joutunut tämän kokemaan :(
      Minustakin vähän tuntuu, että tämä kestää sinne synnytyssaliin asti, ainakin.
      kiitos kommentista ja tsempeistä :) ihanaa päivää sinulle!!

      Poista
  6. Oiii paljon onnea! Heti ku pitää lukemisesta (vahingossa tosin) taukoa, niin tulee tällasia postauksia! :D Mutta tosiaan onnea ja toivottavasti olo helpottaa pian ja pääset nauttimaan raskaudesta kunnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!! :) toivotaan parasta. Ihmettelinkin jo, kun et ole käynyt kommentoimassa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)