tiistai 22. heinäkuuta 2014

Fit Mama

Viimeiset kuukaudet blogini nimi, sekä osoite on aiheuttanut pelkkää naurua minussa. Blogin aiheet, sisältö, sekä blogin kirjoittaja on ollut kaikkea muuta, kuin Fit.
Joskus ajattelin, että mikäli toisen lapsen hankin,  haluan olla raskauden aikana elämäni kunnossa. Treenaan salilla, käyn lenkillä, teen kotitreeniä. Postaan instagrammiin ahkerasti treeni- sekä tuloskuvia #fitmama -tagin alaisuudessa. No eipä mennyt asiat ihan näin, ei musta tullut fit mamaa tämän raskauden aikana. Nyt, kun ollaan raskaudessa jo yli puolen välin, katson jokaista murhaten, joka edes kehtaa sanoa, että tämä olo varmaan tästä paranee. En asiasta enää edes keskustele sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole kärsineet raskauspahoinvoinnista.
Kunto on lössähtänyt, ja lihakset otti äkkilähdön pidemmälle lomalle. Geeneihin kiittäminen, en siltikään ole siinä huonoimmassa kunnossa. Jos voisin olla auringossa, niin kehtaisin kyllä mennä bikinit päällä uimarannalle. Mutta en kehtaa tägätä kuvaani #fitmama a.




Kyllä siellä masun päällä vielä yksi palkki yrittää näyttäytyä, mutta eiköhän sekin aika nopeasti löydä tiensä muualle. Olkapäät ja kädet ylipäätänsä taisi karata ensimmäisten joukossa, tulihan niitä veivattuakin kaikkein eniten. Vertailun vuoksi:

Ennen raskautta - Raskauden aikana
 Olen blogiini kirjoittanut kaikenlaista höpinää kehittymisestä, eri lihaksista ja motivaatiosta. Kroppani ja mieleni on kokenut kovan kolauksen riutumisestani. Massuni on saanut viimeksi maaliskuun alussa maitorahkaa. Nyt tuli sellainen olo, että on PAKKO saada jostain entisestä kiinni. Kävin puolen tunnin kävelylenkin. Pää puskassa kaksi kertaa ja koko loppuillan vaikeroin sängyssä, eli ehkä ainakaan kuntoliikunta ei ole minua varten, ainakaan vielä tässä vaiheessa. Sitten ostin kaupasta maitorahkaa. En tiedä, että pysyikö tuo rahka alhaalla mielen ja tahdon voimalla, koska mun oli pakko saada elimistölle jotain tuttua ja turvallista. Jotain muutakin, kuin suolaa (alhaiset verenpaineet). Taidan myös olla siinä vaiheessa raskautta, että tunnen oloni ja kokoni puolesta itseni valaaksi, ja tekisi mieli alkaa nälkälakkoon etten kasvaisi enempää, joten kai se kroppakin huusi jotain terveellistä ruokaa polttoaineeksi.



Kyllähän mä ehdin treenaamaan ja vetämään maitorahkaa lopun elämääni. Ja saan tägättyä itseni Fit Mamaksi, jos teen töitä sen eteen, äitihän mä olen lopun elämääni. Mutta joskus tulee vain sellainen olo, että on PAKKO. Nyt oli pakko saada syötyä ja tehtyä jotain tuttua.

2 kommenttia:

  1. Hassua, että vatsalihaksia on enemmän jäljellä, kuin käsilihaksia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Mutta eikös ne juuri lähde ensimmäisenä, minkä eteen on kovin työ tehty? :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)