torstai 30. lokakuuta 2014

Honeyhill

Nyt tulee kullan arvoinen vinkki kaikille mammoille pääkaupunkiseudulla!
Lauttasaaressa Melkonkadulla (Melkonkatu 16b) on Honeyhillin varastontyhjennys -myymälä avoinna keskiviikkoisin kello 11-18. Varastolta löytää todella edullisesti mallikappaleita, sekä mallistojen loppueriä vauvoille, sekä leikki-ikäisille tytöille ja pojille. Merkkejäkin löytyy useita, mm. ebbe, Girandola, ja Zippy:ltä lastentarvikkeita.

Eilen siellä oli rekit ihan täynnä, eli ensi keskiviikkonakin tavaraa varmasti on, kannattaa ehdottomasti käydä edes kurkkaamassa. Minäkään en sieltä tyhjin käsin lähtenyt.






Tarkemmat yhteystiedot:

Honeyhill
Melkonkatu 16 b
00210 Helsinki (Lauttasaari)
4. kerros

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kunto Plus -lehti

Kunto Plus -lehti on naisten terveyttä ja hyvinvointia vaaliva aikakausilehti. Olen aiemminkin jakanut ajankohtaisia tarjouksia kyseisestä lehdestä, ja nostanut pinnalle lehden hyvät tarjoukset, joihin tartun itse muutamaan otteeseen vuodessa. Lehteä saa todella edulliseen hintaan tilattua, ja mukaan saa yleensä jonkun yleishyödyllisen tilaajalahjan.

Kerron teille hieman tästä lehdestä tarkemmin, jotta tiedätte, jos ette lehteä ole tilanneet, että mitä lehdestä irti saa.

Kunto Plus -lehdessä on Liikunta-, Ravinto-, Terveys & Hyvinvointi- sekä Joka Numerossa -osiot.

Liikunta- osio on suosikkini, sillä sieltä löytyy aina treeniohjelma, tai muutama liikesarja, joskus saattaa löytyä uusia liikkeitä, mitä pääsee kokeilemaan. Tästä osiosta löytyy myös haastatteluita, milloin pääsee tutustumaan jonkun liikuntaan hurahtamiseen.

Ravinto- osio nousee suosioon aina uusien, erilaisten reseptien vuoksi. Täällä käydään läpi myös uusia ruoka trendejä, saat infoa ravinnosta, sekä vuodenaikaan sopivia vinkkejä, esimerkiksi jouluruokia, tai flunssan karkottaja yrttejä.

Terveys & Hyvinvointi -osiossa on aihetta laajasti terveydestä, ja hyvinvoinnista. Oli se sitten terveysvitamiinit, tai karvanpoisto -vinkit, ne löytyvät täältä.

Joka Numerossa - osio löytyy nimensä mukaisesti joka numerosta. Täällä voi kysyä apua ja vinkkiä sekä jakaa kokemuksia. Jotain pysyvääkin on aina hyvä olla.

Nyt tilatessa Kunto Plus -lehteä saa tilaajalahjaksi Kari Traan -alusasun tai kuulokkeet ja puhelinkotelon.





Blogiyhteistyö.

Äärirajoilla

Tänään starttaa viikko 37 raskaudessa, ja olin jo suunnitellut, miten tulen tänne iloisena hehkuttamaan jälleen jäljellä olevien viikkojen vähyyttä. Valitettavasti asiat eivät aina mene suunnitellusti.
Poika on jo huiman kokoinen, ja kyllä, edelleen oli poika ultrassa, ei tarvitse alkaa värjäämään vaatteita sinisestä punaiseksi. Ja painoa löytyi pojalla 3100g, eli päästään jälleen syntymäpainossa sinne reiluun neljään kiloon.
Olin saanut aikaisemmin vähän lupailuja, että synnytykseni käynnistetään viimeistään laskettuna päivänä, edellisen hätäsektion, esikoisen ison koon, sekä minun huonojen vointien vuoksi. Eilen luulin meneväni hakemaan käynnistyspäivän lääkäriltä, mutta toisin kävi, ei käynnistystä, ei ollenkaan, ei edes laskettuna päivänä. Yliajalle jos menee, niin voidaan käynnistystä harkita.

Ja nyt voin rehellisesti kertoa, että ihmisenä koin ja koen edelleen, että minut on vedetty äärirajoille. (Ärsyttää kun tässä vaiheessa alkaa soimaan Cheekin äärirajoille biisi, se pilaa tämän tunnelman...)
Ja romahdin. Romahdin kätilöopiston odotustilassa. Romahdin kätilöopiston aulassa. Romahdin taksissa kotimatkalla. Romahdin kotona sohvalla. Romahdin kertoessani tästä ystäville. Romahdin tyttäreni edessä illan aikana lukuisia kertoja.

Olen 37 viikkoa oksentanut taukoamatta. Lukuun ottamatta toissa lauantaita, jolloin oli ensimmäinen päivä, jolloin en oksentanut kertaakaan, josta kiitoksena sain yli viikon kestävän vatsataudin, eli +- -.
Olen kärsinyt koko raskauden alhaisesta verenpaineesta, sekä alhaisesta hemoglobiinista, ja näiden yhteisenä tuloksena on jatkuva pyörrytys ja huimaus.
Olen syönyt särkylääkettä kuukausi tolkulla liitoskipuihini, jotka ovat jotain niin käsittämätöntä, varsinkin mahdollisen murtuneen häntäluun kanssa. 
Viimeisien viikkojen aikana en ole enää pystynyt istumaan, en ole pystynyt kävelemään kuin nilkuttaen ja tuen kanssa, enkä ole enää pystynyt nukkumaan kuin 2-3 tuntia kerralla, pari särkylääkettä naamaan, vähän epätoivoista kävely yritystä, tunti valvomista, ja yritetään taas uudet 2-3 tuntia nukkua.
Lääkärin mukaan en ole ainoa raskaana oleva nainen, joka elää loppuraskauden särkylääkkeiden voimin, ja enhän minä uskonutkaan olevani ainoa. Tiedän, olen lukenut ja kuullut, että ei muillakaan välttämättä raskaus ole sitä hehkua ja ihannointia.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, mä en todellakaan halua valittaa turhasta, ja en halua olla epäkiitollinen. Tottakai olen kiitollinen siitä, että olen raskaana, ja SAAN olla raskaana, saan kantaa pientä lasta sisälläni, sillä tämä ei ole kaikille itsestään selvyys, jotkut joutuvat taistelemaan päästäkseen tähän tilaan vuosikausia. Olen kyllä kiitollinen tästä raskaudesta, ja mahdollisuudesta saattaa toinenkin lapsi maailmaan.

Mutta ihmisetkin romahtaa. Jopa minä. Eräs ihminen ei eilen ollut uskoa korviaan, kun minä romahdin, olen kuulemma aina niin vahva ja sellainen ihminen, "joka ei romahda". 
Kaikkein pahinta oli ihmiset, jotka sanoivat eilen "kyllä se siitä" "enää kuukausi" "nopeasti tämä aika menee". Niin, tottakai se aika menee nopeasti, ja kyllähän tämä tästä, ei ne lapset vatsaan jää, vaikka esikoinen tuli vasta pakotetusti kirurgin veitsellä ulos, mutta ulos tuli kuitenkin. Mutta se, että jos ei kestä nähdä läheisensä romahtavan, ei voi antaa tukea ja yritä edes ymmärtää, tai kehtaa sanoa, että itku ei auta, niin kannattaa pitää se suu kiinni. Mua suututti eilen vielä enemmän, kun joku kehtasi sanoa, että rauhoitu, itku ei auta mitään, no ei auta ei, kai minä sen tiedän, mutta kerrankos minä romahdan, itken ja olen surullinen, enkä pidä kaikkea sisälläni.

Kiitos kuitenkin teille tosiystäville (iso kiitos Sannalle kun annoit neuvoja ja vinkkejä), eilisen jälkeen tiedän, kenelle uskallan tunteeni näyttää, ja kenen puheluihin en enää pahana päivänä vastaa.

Ehkä suistuin vähän punaisen langan johdattamasta aiheesta, mutta valitettavasti en voi enää blogin puolella laskea viikkoja grande finaaliin, sillä (pahimmillaan) tässä on vielä kuusi pitkää viikkoa odotusta edessä. Katsotaan, ja toivotaan, että kroppani ymmärtäisi yrittää jatkaa tässä mukana, ja toivotaan, että pysyn henkisesti kasassa.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Kotiutumisvaatteet

Esikoisen kotiutumisvaatteista aikoinaan jäi tärkeimmäksi nallehaalari, joka periytyy tällekin lapselle. Nyt mitään kummempaa tunnearvoa ei tulevilla kotiutumisvaatteilla ole, halusin vain valikoida "ensimmäiselle matkalle" jotkut kivan näköiset vaatteet.
En osannut päättää haalariin ja housujen välillä, sillä tunnetusti teen isoja lapsia, ja haalari näyttää niin pieneltä, että painin ajatuksen kanssa sen mahtumisesta pojan päälle. Jos ei mahdu, niin onpa pandapyllyt varuilla.







Kauneuden hoitotuotteet, joita ilman en pärjäisi

Halloweenin kunniaksi Yves Rocherilta saa yhden valinnaisen tuotteen valita tilaajalahjaksi KOKO valikoimasta. Olen ostanut 99% kosmetiikastani kesästä 2013 lähtien vain Yves Rocherilta, sillä sieltä saa kasviperäistä kosmetiikkaa. Voin sanoa, että iho on tykännyt. Ihoni ei ole ikinä voinut näin hyvin, ja mielikin voi hyvin, kun turhat alkoholit ja muut tylsät aineet on poistettu jokapäiväisestä ihonhoidosta. Alla ehkä tärkeimmät tuotteet, joita ilman en selviäisi. Varsinkin nuo suihkusaippuat, niiiiiiiin herkullisen tuoksuisia! Käykäähän kurkkaamassa :)




perjantai 24. lokakuuta 2014

Fit -lehden uudet tilaajalahjat

Nyt viimeistään syksyn ja talven tullessa loppuu kaikilta tekosyyt kesken, siitä, miksei voisi kuntoilla ja elää terveellisemmin. Edelleen jaksan teille vuosi vuoden jälkeen mainostaa ja hehkuttaa ikisuosikkiani, nimittäin Fit -lehteä.

Lehden avulla säästää jo sievoisen summan rahaakin, kun mukana tulee aina vaihtuvia treeniohjelmia, liikesarjoja, reseptejä, ja muuta ihanaa tarvittavaa. Tässä on motivaattori ja pyllyn piiskaaja yhdessä samassa paketissa.

Nyt on vaihtunut tilaajalahjat jälleen tässä puolen vuoden edullisessa paketissa, ja nyt on valittavana joko Ivana Helsinkiä, tai Lumenea. Käykäähän tsekkaamassa, ja tilailemassa. Vielä ehtii valmistautumaan joulukiloja varten ;)









Klikkaa tästä itsesi FIT-lehden erikoistarjoukseen. 6 numeroa vain 21,90 ja valitsemasi huipputilaajalahja!

Apua, meille tulee vauva!

Ei ole vielä tulossa, tai minun tuurillani tietenkin tulee juuri tänä viikonloppuna lähtö, kun ei ole lastenhoitajaa, ja joutuisin yksin synnyttämään.. Mutta viikoissa eletään jo viikkoa 36, ja olot ei ole helpottaneet. Hiljaista on blogissa ollut vatsataudin vuoksi, ei naurattanut maanantaina, mutta nyt tuntuu jo hieman surkuhupaisalta.. Mutta ehkä näistä raskausvaivoista myöhemmin lisää, sillä nyt on mielen päällä otsikon mukainen olotila.



36 viikkoa meni näköjään tajuta, että meille oikeasti tulee vauva, V-A-U-V-A. Mihin mä olenkaan pääni pistänyt? Minä, jolta helmikuussa töissä kysyttiin, että millä ikäerolla tulee lisää lapsia, vastasin ettei millään, koska lisää niitä ei tule. Hehkutin ja ylistin elämän helpoutta yhden lapsen vanhempana, voi mennä ja tulla ja helposti löytyy hoitopaikka. Mitenkään ei voi ennustaa sitä tulevaa arkea ja elämää mitä uusi perheenjäsen tuo tullessaan, se voi olla joko kaaoksetonta, tai täysin hallitsematon kaaos, mutta nämäkin asiat on aika paljon vanhemmasta itsestä kiinni, omasta asennoitumisesta, sekä asioiden hoitamisesta.






Kävin ostamassa ensimmäisen vaippapaketin odottamaan kotiin valmiiksi. Tästäkö se taas alkaa? Reiluun puoleen vuoteen minun ei ole tarvinnut kantaa vaippapaketteja kaupasta kotiin, nyt taas alkaa liberokoodien aktivointi. Ja ylipäätänsä vaipparumbat, yösyötöt, päiväsyötöt, syötöt ylipäätänsä, puklaamiset, ja ylipäätänsä se VAUVA.


Onneksi mä en ole sellainen analysoiva ajattelija -ihminen, mutta eilen maatessani sohvalla aloin ajattelemaan itseäni äitinä. En koe itseäni äiti-ihmisenä, joten minusta on hassua, että olen kohta kahden lapsen äiti. Hetken sitä mietti, että mistä se päätös tuli toiseen lapseen, ja miksi vasta nyt loppumetreillä tajuaa, että se vauva tulee sieltä oikeasti. Älkää ymmärtäkö väärin, lapsi antaa mielettömän paljon, ja on maailman paras asia päästä seuraamaan pienen ihmisen oppimista. Mutta onko minusta siihen? En koe olleeni mitenkään erikoinen äiti tyttärelleni, niin miksi mä saatan maailmaan toisen lapsen, kun en mikään superäiti ole? En tiedä, en osaa sanoa. Mutta kuten sanoin, en ole siitä filosofisimmasta päästä, joten tämä ajatus jäi aika pian omaan arvoonsa.



Ensi viikolla pääsee taas näkemään ultrassa vauvaa, ja tapaamaan lääkäreitä, joten nyt kaikki sormet ristiin, että lääkäri antaisi lausunnon marraskuun vauvasta, eikä päästäisi joulukuulle venymään tätä raskautta.

Kuvissa on ihana Mayoral -vauvanpeitto, jonka kiikutti rakas ystäväni lahjaksi viime viikolla.

torstai 23. lokakuuta 2014

Uusi liikunta aiheinen nettisivusto

Tulin vinkkaamaan teille eilen löytämästäni uudesta liikunta aiheisesta nettisivustosta, josta olen itse hyvin innoissani. Vaikken itse pääse tällä hetkellä liikuntaa harrastamaan, ei se tarkoita sitä, että olisin sen kokonaan pois elämästäni jättänyt, päinvastoin! En malta odottaa, että ensi vuonna pääsee taas liikkumaan!

Eli sivuston nimi on Fitlab, ja se on ammattilaisten suunnittelema online -treenipalvelu. Sivusto on yksi Suomen johtavista web-liikuntapalveluista. Sivusto tarjoaa treenvideokirjaston, sekä laajan valikoiman liikunnallista elämäntapaa tukevia helppokäyttöisiä työkaluja.

Palveluun rekisteröityminen ontäysn ilmaista, ja halutessaan voi myös hommata itselleen maksullisen Plus- jäsenyyden.

Sivustolta löytyy mm. Treenikalenteri, videokirjasto, ravintolaskuri, oma seuranta sekä ateriakalenteri.

Rekisteröitymään, sekä lisätietoa näkemään pääset alla olevasta kuvasta klikkaamalla.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Liitutaulu lastenhuoneeseen?

Edellisessä postauksessa Pienen Tytön Huone , vilahtikin jo mielestäni hauska idea; liitutaulu lastenhuoneessa. Eikä mikään ihan perinteinen liitutaulu, vaan liitutaulutarrasta tehty isompi piirtoalusta.
Melkein vuoden mietin tytön huoneen sisustusta, sillä en halunnut mitään värikkäitä norsuelefantti -tapetteja huoneeseen, enkä kukkaverhoja ikkunaan, mutta lastenhuoneen mukaisesti halusin, että huone on tarkoitettu lasta varten. Kuukauden ajan etsin liitutaulumaalia, ja tarkoituksena oli maalata yksi seinä kokonaan liitutaulu käyttöön. Kunnes sitten törmäsin yhteistyön merkeissä Teippitarhaan , sieltä löytyi ratkaisu ongelmaan.





Meillä on laitettu tarrat suoraan vanhan tapetin päälle, joten tämä ei vaadikaan isompaa operaatiota. Lisäksi irrottaessa lähtee irti vain liitutaulutarra, eikä alla olevalle tapetille tapahdu mitään. Laittaminenkin oli helppo homma, ja tässä operaatiossa taisi mennä kymmenisen minuuttia.

Meillä on tähän käytetty kaksi Liitutaulutarrarullaa 45 cm x 2 m , joiden mukana muuten tulee liituja, eli niitäkään ei tarvitse erikseen ostaa, sekä reunoja koristamassa on mt CASA Polkadot iso (musta) teippitapetti 5cm


Tuotteet saatu blogin kautta, teksti ei sisällä mainoslinkkejä.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Pienen Tytön Huone












  • Iso huone, jossa paljon tilaa leikkiä
  • Hyvin säilytystilaa
  • Iso pehmokoira lattialla suojelee, jos yöllä mielii kierähtää sängystä lattialle
  • Yövalo pitää nukahtaessa kummitukset kaukana
  • Kaikki vauvapeitot edelleen tallessa ja käytössä
  • Leluille hyvät säilytystilat
  • Kiva liitutauluseinä (tästä tulossa lisää)
  • Säästöapina säilyttää tärkeimmät kolikot

torstai 9. lokakuuta 2014

34

Kuluneella viikolla odotetuinta taisi olla pelkopolilla käynti. Eipä sitä itseasiassa muuta odotellakaan, ainakaan vauvaa vielä.
Mulla oli automaattinen lähete pelkopolille, koska ensimmäinen lapsi syntyi hätäsektiolla. Kai sitä haluttiin sieltä päästä varmistaa, että täältä tulee aikanaan tervejärkinen ihminen synnyttämään, eikä pimahda kesken synnytyksen. Itselle oli loppujen lopuksi hyvä käydä tuolla, vaikka alkuun lykkäilinkin käyntiä parisen kuukautta. Käytiin läpi edellinen synnytys, joka oli mielestäni hyvin hyödyllistä, sillä hätäsekion syystä ja synnytyksen kulusta on todella hatarat luulotiedot. Sitten käytiin läpi tulevaa synnytystä. Itselle oli selkeä toive, etten haluaisi sektiota. Vaikka koko raskauden luulin haluavani sitä. Mutta pääasiassa toipumisia ja kotielämää ajatellen sektio olisi aika hidastava toimenpide elämän kannalta. Syystä jos yhdestäkin kätilö laittoi ylilääkärille anomuksen synnytyksen käynnistyksestä seitsemän viikon päähän. Aloin vasta jälkikäteen miettimään, että menikö siinä nyt päivät ja viikot sekaisin, koska luulin kärvisteleväni enää kuusi viikkoa. Mutta ylilääkärin tapaan tasan kolmen viikon kuluttua, joten katsotaan mitä hän on asiasta mieltä. Pointti nyt olisi se, ettei minun tarvitsisi yliajalle kärvistellä olojen kanssa.
Se oma luottamus siihen, että tämä syntyisi ilman käynnistystä, on olematon. Mutta ei näistä uskomuksista ja luuloista enempää, katsotaan, mitä eteen tulee. Ja kiitos Sannalle, joka uskoo ja luulee, että vauva tulee ulos ennen marraskuun loppua, ihana kun joku uskoo ja valaa toivoa minuunkin!



Synnytyksestä sen verran, ja koko "H-hetkestä", että tulee olemaan ihan erilaista kuin edellisellä kerralla. Vaikka tyttäreni syntyi hätäsektiolla, pääsin myös nauttimaan vuorokauden ajan supistuksista ja luonnollisen synnytyksen spontaanista käynnistymisestä. Silloin kärvisteltiinkin kotona mahdollisimman pitkään, ja kätilöopistolla käveltiin käytävillä ja heiluttiin ympäriinsä, että tuntuisi edes jossain kohtaa inhimilliseltä. Tällä kertaa synnytys kuulostaa "laitosmaiselta". Tällä kertaa en saa kotona olla mitenkään erikoisen kauaa, ja jos vedet menee niin menen minäkin heti sairaalaan. Ja sairaalassa joudun vain makaamaan sängyllä eri johdoissa kiinni. Tällä kertaa ei päästäkään helpottamaan oloa kävelyille tai suihkuun.



Ei tässä olisi enää kuin 47 päivää vatsan kanssa. Kaikki höösää ympärillä, että pitäisi pakata jo vähän valmiiksi sairaalakassia, pitää lähellä neuvolakorttia, pestä vauvan vaatteita, laittaa pinnasänkyä. Mutta kyllä sitä ehtii, mutta lupaan aloittaa nyt lähiaikoina jotain tekemään, kunhan ensimmäisenä olot helpottaisi edes vähän täältä sohvan pohjalta.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Etuja ja alennuksia

Kuinka monelle on Cityshoppari -kortti tuttu? Itse olen ainakin useamman vuoden jo nauttinut eri eduista, sekä alennuksista.

Cityshoppari -kortti tarjoaa etuja, sekä alennuksia erittäin laaja-alaisesti. Korttia voit käyttää koko Suomessa, eri ravintoloissa, vaateliikkeissä, kampaamoissa jne.

Nyt on mahdollista tilata kortti todella edulliseen hintaan, sillä saat loppuvuodeksi käyttöön tämän vuoden kortin, SEKÄ ensi vuoden kortin kivalla pakettihinnalla!

Itse ainakin laitan tilaukseen, sillä en malta odottaa, kun ensi vuonna pääsee taas nauttimaan ravintoloiden ruoista, yleensä kun tuolla kortilla saa kaksi annosta yhden hinnalla. Sekä tämän vuoden kortin edut saa hyödynnettyä joululahjoihin.

Käykäähän tutustumassa, ja tilaamassa, vaikka joululahjaksi! :)



Tilaa Cityshoppari loppuvuodeksi ja saat ensi vuoden kortin kaupan päälle

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

33

Jos toiveikas haluan olla, ajattelen ääneen enää 6,5 viikon taivalta joka päivä paisuvan pallovatsani kanssa. Kun odotin ensimmäistä lastani vuonna 2011, sitä vain odotti ja odotti koko ajan ajan menevän eteenpäin, jotta aina ylittäisi tai edes saavuttaisi yhden virstanpylvään. Virstanpylväitä oli rv 12, ensimmäinen ultra, rv 20, toinen ultra, rv25, rv30 jnejnejne. Ja oh boy että se aika mateli. Sitä oltiin niin odottavalla mielellä, joten aika tuntui matelevan liian hitaasti. Odottavan aika on pitkä.

Tässä raskaudessa olen ollut sairaslomalla Rv 3:sta lähtien, eli reilu 30 viikkoa tähän mennessä. Olen vain maannut kotona huonovointisena. Ja hitsit, että nyt on aika mennyt nopeasti. 6,5 viikkoa enää! Ja olen jo nyt muumimamman kokoinen. Tai jos rehellisiä ollaan, niin isompi... Mutta olen onnellinen. Onnellinen siitä, että viikkoja on enää noinkin vähän. Ja onnellinen siitä, että aika on jostain syystä mennyt todella nopeasti. Välillä on aivan naurattanut, kun joku kysyy, kuinka pitkällä raskaus on, enkä ole osannut sanoa lähellekään, mitkä raskausviikot olisi menossa. Nyt niitä on vasta alkanut laskeskelemaan. Ja erityisen onnellinen siitä, että kohta on vauva sylissä, ja toivon mukaan nämä olot helpottaisivat. Ei ole nimittäin mitään kauheampaa tautia, kuin tähän astinen 33:n viikon mittainen oksennustauti.


Meillä on (kai) nyt suurimmat ostokset saatu tehtyä, vauvan suhteen. On kahdet vaunut, on turvaistuin, sitteri, pinnasänky ja vaatteita. Tosin kaikki tavarat odottaa vielä pahvilaatikossa, tai muovipusseissa, mutta vielä on aikaa. Kaikki pieni tavara odottaakin vielä kaupan hyllyllä. Vaipat, tutit ym.

Yksi tärkeimmistä ostoksista kotiutui viime viikolla. Nimittäin Pentikin Halipupu. Meidän tytöllä on vaalean beigenä pupu, joten pojalle piti saada poikaväripupu. Meidän tyttö on kohta 3 vuotta nukkunut joka yö halipupun kanssa, ja se on tärkein unilelu mitä on, ilman sitä ei lähdetä mihinkään yökylään.


Mä kävin RV32 neuvolassa, ja tuntuu ihan hullulta, että seuraava neuvolakäynti on vasta marraskuun puolessa välissä! Omasta mielestä jotenkin hullunkurinen tämä "uusi" neuvolakäynti- systeemi. Edellisessä raskaudessa loppuaikana kävin ensin kahden viikon välein neuvolassa, ja ihan viimesillä viikoilla kävin kerran viikossa. Ja nyt tulee puolentoista kuukauden tauko. Mielelläni olisin useammin käynyt, varsinkin kun on ongelmia hemoglobiinin ja paineiden, ja ylipäätänsä olojen kanssa. Mutta onneksi on olemassa avoin neuvola, jos jotain käymisen tarvetta koen.


On muuten alkanut taas makean himo. Hävettää myöntää, mutta olen viikon aikana vetässyt yhden suklaalevyn päivässä.... Taisi mennä nyt se 10 kg rikki tässä raskaudessa, kun ennen suklaita oli tullut jo 9 kg...