sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Miten valmistautua toisen lapsen tuloon?

Jos tämän raskauden aikana olisin saanut euron kolikon joka kerta kun minulta/meiltä kysytään otsikon mukaista kysymystä, noilla kolikoilla olisi jo rahoitettu meidän vaunuostokset. Ymmärrän, ettei kukaan tietenkään millään pahalla tarkoita kysyä, että miten me valmistaudutaan, enkä itseasiassa ole ikinä kysynytkään vastakysymyksenä, että mitä kysyjä ajaa takaa kysymyksellään. Eihän me voida valmistautua toisen lapsen tuloon muuten, kuin hankinnoilla? Tottakai kyllä, ollaan tyttärellemme puhuttu todella paljon hänen tulevasta isosiskon roolistaan, ja täällä odotetaan pikkuveljeä syntyväksi. Mutta ei alle kolme vuotiaallekaan voi toitottaa käyttäytymis- tai tapaetikettejä pikkuvauvan suhteen, koska eihän me tiedetä millaista siitä elämästä tulee.

Tämä on vähän sama, kuin ensimmäistä lasta odotellessa kysellään että miten ollaan valmistauduttu lapsen tuloon. Eihän siihenkään voi valmistautua, kuin materialistisesti, eli hankinnoilla, joita vauva tarvitsee. Loppuraskauden voit valmistautua mahdollisiin valvomisiin tankkaamalla unta palloon, mutta ei meilläkään mitään unitunti -mittareita ole, mistä voi seurata monta miinus- tai plussatuntia unta löytyy.

Esikoista odottaessa mä en lukenut yhtään raskausblogia, en tiennyt mistään facebookin mamma -ryhmistä, en lukenut vauvalehtiä, ja taisin olla ystäväpiiristäni ensimmäinen, joka lapsen sai (kunnes kuukausi jälkikäteen niitä vauvoja alkoi satelemaan kaikille). Joten en vaivannut päätäni millään odotuksissa tai ajatuksilla, en edes tiennyt että sitä päätä voi vaivata millään ennakkoluuloilla tai -odotuksilla. Sitä kun ei yksinkertaisesti voi tietää, millaista se arki ja elämä ylipäätänsä tulee olemaan ensimmäisen lapsen kanssa, tai sitten kun tulee toinen, kolmas tai neljäs lapsi, kenelläkään meistä ei mitään kristallipalloa ole. Ja yleensähän ne asiat menee omalla painollaan, vai? 

Olen muutamalle ihmiselle huikannut smalltalkina, että toivotaan vaan, ettei täältä tule koliikkivauvaa, kun esikko on niin unirakas ollut aina. Se ei siltikään tarkoita sitä, että murehtisin ja märehtisin täällä päivät pitkät millainen nukkuja uusi vauva on, miten mikäkin menee ja miten mikäkin on ja mitä ja missä ja milloin ja mitä josjosjosjosjosjos. Eieiei, tällaista kun on turha tehdä, ja tällainen ei kuulu tapoihini. Ainoa asia, mikä on pyörinyt nyt puoli viikkoa mielessäni on tuleva sektio, ja siitä toipuminen, mutta koska en voi sitäkään tietää, että meneekö se yhtä hankalaksi kuin viimeksi, vai meneekö toipuminen hyvin tällä kertaa, niin turha sitäkään on miettiä.

Joten arvon kysyjät, ollaan valmistauduttu siten, että täällä on melkein kaikki välttämätön valmiina vauvalle. On sänky, on puhtaat siniset vaatteet, on vaunut, on unipupu ja me olemme valmiina, tai niin valmiina kuin voi olla. Koska emme stressaa tulevaa elämäntilannetta, ei meillä ole vauvalle edes vielä kylpyä hankittuna. Eikä sairaalakassia pakattuna. Mutta ne ehtii kyllä, onhan tässä vielä viisi yötä jäljellä.

Mutta yhden tiedän varmaksi, voi pikkuveli raukka mitä kyytiä tulee kotona saamaan, sai nimittäin pupukin jo sen verran kovat kyyditykset ja vauhdit sitterissä että kauhistutti oikein :D


3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Siitä tulee kuulemma perjantaina iso tyttö, koska pikkutytöillä ei ole pikkuveljiä ;) :D

      Poista
  2. Kai sitä voisi ajatella minkälaista elämä kahden lapsen kanssa on? Tottahan tietenkin on, ettei sitä etukäteen voi arvata, riippuu varmasti todella paljon siitä, minkälainen vauva tulee, ja siitä, miten esikko suhtautuu uuteen elämäntilanteeseen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)