keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Viikonloppureissulla

Tulipa sitten taitettua tämän vuoden pisin reissu kotoa pois, viikonloppu reissu Naistenklinikalle. Kiitos vielä kerran tätäkin kautta kaikille onnittelijoille, onnitteluja on tullut blogiin, instagrammiin, facebookkiin, sähköpostiin ja tutuimmat ovat laittaneet viestejä, soittoja ja whatsappeja tänne suuntaan.
Perjantaina aamupäivällä lähdettiin synnärille, ja maanantai aamuna kotiuduttiin jo. Olo oli jotenkin pöllähtänyt, kun sektion jälkeen pääsi noin nopeasti kotiin. Mutta ihana oli päästä kotiin, perheen luo ja omaan sänkyyn nukkumaan. Itse leikkaus meni hyvin, pyörryin kerran leikkauspöydälle, mutta virkosin siitä nopeasti, eikä se aiheuttanut mitään komplikaatioita mihinkään suuntaan. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta leikkaus oli positiivinen kokemus. Meillä oli pienet alkusählingit iltapäivällä, kun leikkaus oli ohi, itselle tuli vähän jälkioloja, ja poika joutui N7- osastolle. Mutta kaikki on meillä hyvin, poika on terve, ja minä olen aloittanut toipumisen.
Ihan mieletön kiitos kaikuu Naistenklinikalle, osastolle 52, jossa oli aivan ihanat kätilöt, sekä vastasyntyneiden N7- osastolle, jossa poikamme vietti ensimmäisen päivän ja yön, sielläkin henkilökunta ja lastenlääkärit aivan korvaamattomia.
Kotona ollaan jo ehditty muutama päivä olemaan ja kaikki rullaa omalla vauhdillaan eteenpäin. Hieman on harjoittelua tässä arjessa, kun oma vointi ja tekeminen on rajallista, mutta toivotaan, että toipuminen jatkuisi yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Sairaalassa määrätietoisesti lähdin ylös sängystä jo alle vuorokausi leikkauksesta. Vuonna 2011 hätäsektion jälkeen kävelin vasta neljäntenä päivänä leikkauksesta todella voimakkaiden kipujen kanssa, tällä kertaa en halunnut jämähtää samaan, vaan aloitin lauantai aamuna jo harjoittelut. Perjantaina lähden pojan kanssa ensimmäiseen neuvolaan punnitukseen ja tikkien poistoon, toivotaan että haavakin paranee hyvin. Kivulias olo on, ja kipulääkkeitä syön, mutta voin sanoa, että kyllä mielummin otan nämä kivut, kuin ne loppuraskauden kivut, joista jouduin kärsimään pitkän aikaa. Joku ehtikin jo kyselemään instan puolella millainen olo on tuon raskauspahoinvoinnin jälkeen, ja voin sanoa, että todella voimaannuttava. Lauantaina en oikein osannut olla mitenkään päin, kun ei enää oksettanut ja kuvottanut koko aikaa. Mutta kuten viime sektion jälkeen, myös tälläkin kertaa kärsin ilmavatsasta. Eli karkeasti sanottuna sisälmykset eivät ole löytäneet paikkaansa, jolloin ne leijailevat ilmassa ja ovat näkyvillä ja tunnettavissa, ja tämä aiheuttaa lisäkipuja vatsaan, sekä pientä huonoa vointia. Tähän sain nyt lääkkeet, ja toivotaan, että helpottaisi lähiaikoina.

Rotinoita en saanut, mutta joku ihana paketti oli meitä odottamassa, kiitos H. <3


3 kommenttia:

  1. Pääsitpä nopeasti kotiin! Itse synnytin torstaina kolmannen tyttäreni, ja pääsin tänään kotiin. Kaikki lapset tuli alateitse, eikä missään synnytyksessä ole ollut komplikaatioita, ja lapsetkin täysin terveet. Muistathan ottaa rauhassa, älä liikaa rehki! Onnea :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että sulle jäi leikkauksesta positiivinen fiilis. Muistan miten kipeä olin oman leikkaukseni jälkeen koko ensimmäisen viikon, kipulääkkeitä meni kyllä paljon. Mutta sitten se kipu loppui kuin seinään yhtenä päivänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli myös hätäsektion jälkeen pitkän aikaa hirveät kivut, ja kipulääkkeitä söin varmaan kuukauden päivät. :/ Nyt ei onneksi niin kauaa tarvinnut, ja perjantaina sain tikit pois, niin helpotti huomattavasti oloa. Tietenkin kipuja on vieläkin, muttei sellaisia, minkä kanssa ei voisi elää.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)