lauantai 6. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen viikko sokerilakossa

Nyt on reilu viikko kulunut Sokerikierteessä -tekstin julkaisusta. Aloitin tosiaan viime viikon maanantaina yrityksen olla sokerilakossa arkipäivisin, eli 5:2 olisi reiluin vaihtoehto tälle sokerihiirelle. Hyvinhän se lakko meni, sen ensimmäiset KAKSI TUNTIA. Kyllä, kaksi hienoa tuntia viidestä päivästä mä selviydyin olemaan sokerilakossa, ei siis mitään järkeä tässä touhussa. Kun tarjottiin kahvin kanssa suklaata, niin siinähän meni yksi toblerone suuhun. Tämä kahvikin on vain yksi paheenlisäjä mulla, koska en juo oikeata kahvia kofeiiniyliherkkyyden vuoksi, mutta kofeiinitonta täytyy saada sen kahvin maun vuoksi, ja kahvia ei mun mielestä voi juoda yksin, vaan seurana pitää olla aina joku pieni suupala. Se on vain yhdistelmä, johon ei tehdä säröä, juomalla kahvia yksinään.
Tiistai taisi mennä ihan ookoosti, kunnes iski keskiviikko, ja vieroitusoireet herkuista alkoivat olla käsiä tärisyttäviä. Onneksi oli sen verta myöhä jo, etten nähnyt vaihtoehtona kahden lapsen pukemista ja viemistä ruokakauppaan ilta-aikaan, joten huijasin kroppaa Proteiinipannarilla.
Torstaina menikin sitten jo vieraille tarjoiltavat keksit illalla omaan suuhun, ja sitten koitti se viikonloppu, ja sokeriöverit... Oli lettuja hillolla, oli markkinoilta ostettuja metrilakuja, ja mitähän vielä? Huhhuh. Oli kyllä överit sellaiset, että eilinen maanantai oli ihan hyvä päivä, en edes ajatellut mitään herkkuja. Toisin kuin nyt... Olin ostanut tänään vieraille keksejä tarjoiltavaksi, ja omaan suuhunhan tuossa muutama karkasi...
Tämä olisi helppoa, jos tämä ei olisi vaikeaa. Loogista, eikö? Mä tiedän, että osaisin olla ilman niitä herkkuja, jos olisi joku tiukka ruokavalio, tai pakottava tarve, mutta kun mulla ei ole sitä pakottavaa tarvetta. Katala mieli tuo mulle niitä helpottavia seikkoja mieleen, kuten mä tarvitsen lisäkaloreita imetyksen vuoksi, mulla ei näy muutama keksi tai puolikas suklaalevy missään, huomenna lenkille niin se on kuitattu sillä. Ja tottahan se on, mä voin vetää vaikka kuukauden päivät joka ikinen päivä levyn suklaata, ja se ei näy mussa missään. Mä liikun hyvin, ja omistan rakkaan äitini hyvät geenit. Mutta halu päästä siitä herkkukierteestä irti, on kova, mutta mitähän tästä tulee?



Näittekö Sannan kolmen viikon muutoskuvan? Jos ette, käykää kurkkaamassa edellinen postaus TÄSTÄ, ihan huikea mimmi, huhhuh.

-Krista, muuttumaton sokerihiiri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)