lauantai 6. kesäkuuta 2015

Lapset ja liikunta

Nyt on tullut viime aikoina puhuttua yhden jos toisenkin mamman kanssa lasten liikunnasta. Suomessa suosituksena on tällä hetkellä, että alle 3-vuotias liikkuu omaehtoisesti, ja siitä vanhemmat lapset 2 tuntia päivässä. Eli mitään ajanmäärettä ei ole alle 3-vuotiaille. Minun esikoistyttöni on tällä hetkellä aika tarkkaan 3 vuotta ja 4 kuukautta vanha. Vaikka vitsillä olenkin mainostanut tyttäreni energian tasoa ylivilkkaaksi, vakavasti asiaa miettiessäni olen tyytyväinen hänen korkeaan energiantasoonsa. Näkee nimittäin niitä lapsia, jotka ovat kotona oppineet, että mielummin jäädään tuijottamaan pikku kakkosta, kuin lähdetään ulkoilemaan.
Itse olen lapsena harrastanut kaikenlaista. Milloin se oli tanssia, milloin jumppaa, milloin lenkkeilyä -aina oli kuitenkin jotain. Liikunnallinen harrastus kuuluu olla ihmisellä, niin aikuisella- kuin lapsellakin. Tyttärelläni ei ole tällä hetkellä mitään yhtä tiettyä viikkoharrastusta. Mutta heti, kun hän haluaa, ja minä näen parhaakseni, saa hän sellaisen aloittaa. Minä ainakin olen opettanut kotona lapsilleni, että se liikkuminen kuuluu elämään. Ja meillähän se kuuluu. Se ei ole pakkopullaa, eikä sen kuulukaan olla. Minä käyn lenkeillä, jumppaan ja venyttelen, ja lapseni ovat mukana tässä kaikessa. Ja mielestäni se on mahtavaa. Liikunta on normi elämässämme.

Nuo suositukset saisi mielestäni heittää hukkaan. Suositusten mukaan tyttäreni tulisi liikkua 2 tuntia päivässä, kaksi tuntia?! Tytyllä on kuukaudessa 10-12 viiden tunnin hoitopäivää, pelkästään tuon lyhyen hoitopäivän aikana kertyy jo kevyesti tuo kaksi tuntia. Siihen päälle meidän pari tuntinen ulkoilu heti tarhasta mentäessä kotiin päin. Ja vielä iltaulkoilu, joka kestää toiset pari tuntia. Meillä liikutaan ulkona päivittäin noin 4-6 tuntia tällä hetkellä. Ja lasten liikkumiseksi lasketaan aktiiviliikkuminen sisällä, sitäkin meillä on. Milloin on jumppaa, milloin on tanssimista, kaikkea kyllä tehdään. Suositukset in my ass. En voisi kuvitellakaan ikimaailmassa, että tyttäreni liikkuisi VAIN kaksi tuntia päivässä, ja mä toivon, että kenenkään tätä tekstiä lukevan napero myöskään ei liiku noiden suositusten määreissä.

Mun mielestä on aivan ihanaa, kun meillä on tullut lauantaisin tavaksi metsäreissut. Meillä on viiden minuutin kävelymatka metsäpolulle, jota voi kävellä suurinpiirtein asuinpaikkamme ympäri, jolloin kilometrejä kertyy noin kaksitoista. Tyttäreltä kun lauantaisin kysyy, että lähdetäänkö metsään kävelemään, tai lähdetäänkö leikkipuistoon, mun napero ilmoittaa haluavansa metsään kävelemään. Aivan ihanaa, että olen saanut jo noin pienelle lapselle tuotua liikunan ilon mukaan hänen elämäänsä. Ja vaikkei se mitään hikiliikuntaa olekaan, eikä sen kuulukaan olla, on ihan mieletöntä jakaa liikunan ilo oman rakkaan lapsen kanssa. Tyttöhän on jo parisen vuotta katsonut kun nostelen painoja, heittelen kahvakuulaa, lenkkeilen ja venyttelen. Tämä on meillä siis tuttu juttu, että ihmiset harrastaa.

Kesän kolkuttaessa ovelle, oli aika hankkia ensimmäinen oma harrastusväline tytölle. Polkupyörä. Mua harmittaa kovasti, että viime kesänä en päässyt kunnolla liikkumaan, jolloin potkupyörän osto jäi kokonaan. Tästä viisastuneena ensi kesänä ostan pojalle pukyn tai muun vastaavan. Mutta nyt on tytölle hommattu polkupyörä, kypärä ja hyvät kengät pyöräilyyn. Heti kun vesisateet väistyvät, aletaan harjoittelemaan pyöräilyä. Mähän ostin lapsimessuilta Tulan, joten aina ei tarvitse mun lähteä vaunujen kanssa, vaan välillä saa ne kädet vapaaksi, ja pystyy kunnolla lähellä opettamaan toista.

Meillä siis liikutaan, omasta mielestäni ihan hyvät määrät ja ajat. Toivottavasti teilläkin!




-Krista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)