lauantai 6. kesäkuuta 2015

Tän illan jaksosta

Katoin juuri tän illan fitnesspäiväkirjat, ja oli jälleen kerran hyvä jakso. Hyvä konsepti, ja todella inspiroiva ohjelma.
Viestittelin lasten isän kanssa, ja ajattelin tulla vielä tänne purkamaan ajatusta, etten paukuta liikaa muiden whatsappia.
Jotkut ihmiset ihannoi tiettyjä erilaisia ulkonäköjä. Pitää olla pitkät hiukset, ripsenpidennykset, rakennekynnet, päivettynyt tai ruskea iho, timmit jalat, pyöreä takapuoli, pyykkilauta vatsa, huumorintajuinen, pitkähermoinen, hymyilevä jne.
Mä en ole ikinä ollut tyytyväinen itseeni, en ole ikinä oppinut arvostamaan omaa sisäistä, enkä ulkoista ulkonäköä. Mä nään itseni repsahtaneena kotiäitinä. Raskausarpinen, löysänahkainen ja vitivalkoinen kroppa. Silmäpussit roikkuu polvissa, iho on ihan kamala, hiuksista puhumattakaan. Jotenkin hassua, ettei voi olla itseensä tyytyväinen, koska meillä on vain tämä yksi kroppa, yksi ulkonäkö, yksi elämä. Tämän kanssa pitäisi elää.
Kirjoitin hetki sitten omalle facebookin seinälle, kun poikani oli nelikuinen, että kuinka hän vilauttaa aina peilin edessä leveimmän hymyn mitä irtoaa, että eikö olisikin upeaa, jos me äidit myös osattaisiin hymyillä joka kerta, kun sinne peiliin katsotaan. Voisi sanoa, tai miettiä, että "kyllä mä olen kaunis", oikein hymyilyttäisi hyvällä tavalla se oma ulkonäkö.
Tuo treenaaminen on mulle myöa osaksi ulkonäön muokkaamista. Mulle pääasiallinen syy treenaamiseen on se, että mä voin hyvin. Ja olen terve. Mun henkinen hyvinvointi on huipussaan, kun pääsen ja saan treenata. Kahden pienen lapsen äitinä se treenaaminen on mulle henkireikä. Mutta on se mulle myös sitä ulkonäön muokkaamista. Kyllä mä haluan sen pyöreän takapuolen, pyöreät olkapäät, timmit jalat ja pyykkilautavatsan. Ja mä tiedän, että kun mä treenaan kovaa, mä saan ne, ja sitten mä olen tyytyväisempi itseeni, omaan ulkonäköön. En muuten tiedä, voiko kukaan samaistua tähän, mutta mä tunnen itseni nätimmäksi treenin jälkeen. Joo, ei se naama täynnä hikeä ole kaunis näky, mutta kun poskilla on terve puna, ja naamassa näkyy, että on tehny sitä, mistä nauttii. Omasta mielestä mä olen nätein silloin, luonnollista kauneutta.
Mä olen myös aina verrannut itseäni muihin, mitä ei saisi tehdä, ja mikä on pahinta, mitä voit itsellesi tossa suhteessa tehdä. Toiset naiset on mulle inspiraatio, mutta pahimmassa tapauksessa myös pahin painajainen. Sitä yrittää saavuttaa sitä, mitä muilla on, näyttää siltä miltä muut näyttää. Kun se ei saisi mennä niin. Pitäisi rakastaa itseään. Nauttia elämästään. Pitää itseään kauniina. Arvostaa omaa ulkoista olemusta. Mutta miten?



Krista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)