keskiviikko 26. elokuuta 2015

Nopea käsitreeni kotona

Nyt on aika jälleen nopean, kestoltaan noin 20-30 minuuttia, kotikäsitreenin.


1. 10 vipunostoa sivuille



2. 10 vipunostoa eteen



3. 10 pystypunnerrusta



4. 10 hauiskääntöä


5. 20 ojentajadippiä


3 kierrosta.

Kaksi käsitreeniä lisää löytyy seuraavien linkkien takaa: Kotona tehtävä käsitreeni ja Huhtikuun käsitreeni kotona

Ja vähän treenivaate motivaatiolta TÄÄLTÄ ;)

tiistai 25. elokuuta 2015

perjantai 21. elokuuta 2015

Yhdeksän kuukautta

Pikku A on tänään tasan yhdeksän kuukautta. Sama aika, mitä puhutaan vauvan olevan masussa ennen syntymää, on kulunut nyt masun ulkopuolella. Minä, monien muiden äitien joukossa mietin, minne se aika meni? Ei tuota voi enää niin vauvaksi sanoa. Kolme kuukautta virallisesti vielä vauvavuotta olisi jäljellä, sitten alkaakin taaperoaika.
Poika ruokailee itse, tai no, se ruokamäärä mikä suuhun menee, on hitusen pienempi määrä siitä, mitä imuri saa syödäkseen. Hampaita on kuusi, ja tuen kanssa kävellään. Silmänräpäyksessä se irroittaa tuesta ja kohta lähtee jo itsekseen kävelemään. No, toivottavasti ei vielä.
Siinä, missä esikoisen vauvavuosi oli helppo, tämän toisen kohdalla olen saanut todeta, että vauvavuosi osaa myös väsyttää. Ensimmäiset kuusi kuukautta meni koko ajan sairastaessa, kesän alussa sairastelu helpotti, ainoa itkua aiheuttava asia oli hampaat, ja nyt ensimmäinen korvatulehdus. Nämä kaksi on niin yö ja päivä toistensa kanssa. Tyttö on tumma ruskeineen silmineen, poika on täys blondi sinisineen silmineen.
Vaikka välillä vähän väsyttää, kyllä silti arki on huomattavasti helpompaa nyt kesän lopussa, kuin kesän alussa. Poika osaa liikkua ja leikkiä, jolloin saan välllä tehtyä jopa ruokaakin. Ja kun pääsee vuorovaikutukseen pienen kanssa, se on niin antoisaa. Kyllä vauvat on ihania, voisin niitä tehdä vaikka sata! On nämä kehitysvuodet ihania, jatkuvasti jompikumpi lapsista oppii uutta.



Ostin tuon pojan jumpsuitin tytölle aikoinaan kaksi vuotis -syntymäpäivälahjaksi, ja se on pojalle NYT sopiva. Pieni kokoero? Tyttö painoi yksivuotiaana kymmenen kiloa, poika painaa ysikuisena yksitoista kiloa :D Ja kyllä, vitsit kaikista kermamaidoista ja sokerimaidoista on kuultu..

Me lähetään viimeistä kertaa tänä kesänä mökille, rentouttavaa viikonloppua kaikille :)




Edellinen lapsiin liittyvä postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Kauneudenhoito, josta en tingi

Vuonna 2012 tämä alkoi, ja viime vuosi oli onoff -suhdetta, ja kun taas päästiin on -vaiheeseen kunnolla, ei loppua tälle suhteelle näy. Kumppanini on ripsenpidenykset. En tiedä miten joku selviää ilman niitä, itse en selviäisi. Tajusin juuri tiistaina huollossa käydessäni, etten ole käyttänyt meikkiä kohta kuukauteen. Naama on vähän päivettynyt (ja pismoinuttunut) auringossa, ja ripset viimeistelevät natural lookin.
Olen ensimmäiset ripseni ottanut Venlalla. Vuosien varrella olen käynyt vieraissa pakon edessä, mutta aina luottanut täysin Venlan kädenjälkeen. Venla loihtii ihan mielettömät ripset, ja hoitola on ihanan pieni, söpö ja idyllinen paikka Helsingin keskustassa. Olen tähän mennessä saanut kaikki ystäväni ripsineen Venlalle, ja sille tielle ovat jääneet. Pieni Kauneushoitola Töölössä työskentelee nykyään myös Suvi, joka tällä kertaa huolsi minun ripseni. En voi muuta kuin suositella. Siinä on kaksi alan oikeaa ammattilaista töissä lempipaikassani.




Tässä Pieni Kauneushoitola Töölö :n facebook sivu: https://www.facebook.com/pienikauneushoitola?fref=ts


Ps. Tämä EI ole maksettu mainos, enkä hyödy tästä taloudellisesti millään tavalla. Kunhan jaan vain vinkkiä eteenpäin :)

lauantai 15. elokuuta 2015

Päivän saantisaldot

Juttelin eilen illalla ystäväni kanssa ruokailuista. Mitä tulisi syödä, kuinka paljon proteiinia tai hiilareita, miten tankkaukset toimii jne. Tästä sainkin idean kirjoitella aiheesta tänne. Heti alkuun korostan, että EN ole ravinto- tai liikunta alan ammattilainen, vaan toimin maalaisjärjellä, ja se, miten sovellan itseeni ruokailuja, ei tarkoita sitä, että sinun tulisi tehdä juuri näin.

En laske kaloreita, en käytä itseasiassa mitään laskureita minkään ravinnon suhteen, enkä punnitse ruokiani. Näin ollen en mene vannomaan gramman tarkkuudella paljon tasan tarkkaan syön päivän aikana proteiinia tai paljon kaloreita uppoaa minuun. Sen tiedän, että syön paljon. :D

Syön yleensä aamupalan herättyäni, lähes poikkeuksetta aamupala sisältää kaurapuuron voisilmällä tai sokeroimattomalla mehukeitolla, sekä maitorahkan lisukkeineen. Säännöllisellä ruokailurytmillä lähdetään eteenpäin, ja seuraava ruoka on lounas, joka on lämmin ruoka. Lounas sisältää lihaa/kanaa tai kalaa, joskus voi olla myös vihannespohjainen, pastaa/riisiä/couscous/kvinoa/tattari (näitä on nyt ihan liikaa lueteltavaksi, mutta ymmärrätte pointin), ja kasviksia. Välipala sisältää yleensä riisikakkuja, hedelmiä ja/tai kasviksia, jogurttia tai jotain muuta välipalan tapaista. Päivällisellä syödään jälleen lämmin ruoka, ja iltapalan syön yleensä kahdessa osassa, lasten kanssa syödessä tulee haukattua jotain pientä, ja lasten mentyä nukkumaan on vuorossa maitorahka lisukkeineen.

Meillä ei syödä valkoisia pastoja, eikä enää täysjyvää, aina tummaa tai gluteenitonta. Kalaa pyritään syömään pari kertaa viikossa, leipää syödään ehkä kerran kuukaudessa, nämä korvataan riisikakuilla. Mitään maustettuja jogurtteja en myöskään osta. Maitorahkaa mulla kuluu päivässä 500g, aamupalalla 250g ja iltapalalla toiset 250g.

Säännölliset ruoka-ajat pitävät nälän ja kiukun poissa, niin itseltä, kuin lapsiltakin. Illalla on hyvä syödä proteiinipitoinen iltapala, sillä pysyn sillä kylläisenä aamuun asti, eikä verensokerit heittele.

Sitten niihin herkkuihin.. Pyrin pitämään 5:2 toimintamallista kiinni. Joskus tulee arkisinkin herkuteltua, sillä jos käyn ravintolassa syömässä, en jätä jälkiruokaa väliin vain sen takia, että se on sallittu viikonloppuisin. Tai jos juhlat ovat keskellä viikkoa, tai brunssi, missä on herkkuja, niin kyllä mä koen, että hyvällä omallatunnolla voin niitä syödä. Jos morkkistuttaa, niin viikonloppuna voin vetää vähemmän herkkuja.
Mutta mitä pidän itse tärkeimpänä, en laske herkkuja, en leivoksia, en pullia, en jäätelöä, en suklaata, en mitään näistä mukaan päivän saantisaldoihin! Pidän huolen perussyömisistä, ja syön RUOKAA, herkut tulee tähän päälle, enkä todellakaan laske, että päivän kalorisaantiin kuuluu karkit tai pulla. Tai että saisin päivän proteiinini juuri leivotusta mustikkapiirakasta, missä on käytetty maitorahkaa. Nounou, ei missään tapauksessa. Puhtaat ruoat, hyvät ravintolähteet, ja tankkaus viikonloppusin. Pidän tärkeänä, että esimerkiksi proteiini, mitä tarvitsen, tulee maitorahkasta, kanasta ja oikeasta ruoasta.

Nesteytys on myös tärkeää, vettä juon litratolkulla päivänaikana. Vedellä, ja perus ruoalla pysyy kilot kurissa, nälkä poissa, mieliala hyvänä, lihakset saa "bensaa" ja pääsen kiinteytymään ja polttamaan rasvaa, sekä kasvattamaan lihasta hyvin. AMEN.



Goodlife -patukka

Heihei päiväkoti

Meillä alkoi eilen kolmen kuukauden kesäloman jälkeen päiväkoti, ja eilen se myös loppui. Kun mä saan jonkun idean, jään harvoin miettimään sitä pidemmäksi aikaa, vaan toteutan sen suht nopeasti. Pidemmän aikaa päässä on muhinut ajatus päiväkodin lopettamisesta, ja nyt ex tempore me luovutetaan paikkamme jollekin toiselle.
Meillä oli tarkoitus jatkaa pienellä tuntimäärällä päiväkotia, yksi viiden tunnin päivä viikossa. Käytännössä idea ei toiminut niin hyvin, sillä ajatus, miksi esikoinen kävisi päiväkodissa edes kerran viikossa, ei toteudu järin hyvin. Mulle on tärkeää, että lapset pääsevät rakentamaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita, ja oppivat sosiaalisen käytöksen, sekä vuorovaikutuksen. Tämän yhden päivän aikana sosiaalisuutta kehkeytyy tunnin verran, kun on lounas-, päiväuni- ja muut hässäkät siinä mukana. Enempää en olisi valmis pitämään esikkoa tarhassa viikossa, sillä musta tuntuu tosi typerältä sysää muiden hoitoon  lapseni, kun olen itse kotona hoitamassa toista lasta, missä epäoikeudenmukaisuus? Mun mielestä muutenkin, kun hankkii ne lapset, niin kyllä ne pitää olla valmis hoitamaan, vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi nupit vastakkain joskus. Tälläkin hetkellä mä kirjotan tätä tekstiä niin silmät ristissä kuin vain voi olla, kaksi viikkoa olen ollut kipeänä, ja nukkunut öisin maksimissaan viisi tuntia, tunnin välein herätyksellä. Mutta se kuuluu asiaan, vauvavuosi voi olla rankka. Siitä huolimatta olen kykeneväinen hoitamaan lapseni itse. Myöskin alueella, jolla asumme, on huutava pula päiväkotipaikoista, joten tuntuu enemmän kuin hyvältä luovuttaa paikka jollekin, jolla on oikeasti isompi tarve.



Me aletaan kerhoilemaan. Esikoinen pääsi kivaan ulkotoiminnan kerhoon, jossa pääsee pari kertaa viikossa ulkoilemaan, ja olemaan ikäistensä parissa. Mikä ihana ratkaisu! Ja mikä ihana toiminta, tosi kiva, että tällaisia järjestetään. Tulevaisuuden toiveissa on saada poikakin kaksi vuotiaana kerhoon, joka mahdollistaa minun pidemmän kotiäitiyden uraa, tietenkin tarkkaillen vähän työtilannetta. Tilanteet elää, ja aina voi tulla muutoksia matkan varrelle.
Kerhossa tyttö pääsee ikäistensä pariin sosialistumaan, sekä saa aktiviteetteja arkeen.



Ehkä mä myös yritän paikata vähän pojan ensimmäistä puolivuotista elinkaartaan, kun tyttö oli päiväkodissa 2-3 päivää viikossa. Tuolloin tilanne oli tietenkin hieman haparoinen, muutto lastem kanssa uuteen kotiin, sekä vauva, joka uuvutti äitiä todella paljon. Olen varmaan tottunut tuohon väsymykseen, mutta tunnen myös rajani. Tiedän, että saan apua, mikäli sille on tarve. Hyvinvoiva äiti on lapsille paras äiti, tämän olen oppinut kantapään kautta.

Tietenkin nyt saattaa tulla lokaa niskaan, tai joku kimmastuu sanoistani, mutta vaikka olen sitä mieltä, että vanhempien on itse hoidettava lapsensa, jos niitä hankkii, niin tämä on vain minun mielipiteeni, eikä minua kiinnosta roskan vertaa, mitä joku toinen äiti tekee lapsillaan. Meitä on moneen junaan. Välillä nostaa karvat pystyyn, kun joku kiikuttaa vanhempia lapsia viitenä päivänä viikossa maksimiajoilla päiväkotiin, vaikka on kotiäitinä muille pienille. Mutta asia ei mulle kuulu, enkä ole tuomitsemassa muita, kun ei sellainen kiinnosta.

Tiedän myöskin, että kerhotoiminta on tytölleni ainakin tällä hetkellä optimaalisin ratkaisu. Siellä hän saa aktiviteetteja, mitä kaipaa, ja samalla harrastustoiminnan arkeen. Minä pääsen välillä viettämään pojan kanssa laatuaikaa kaksistaan, ja vaikka ihan lenkille. Kerhoaika on kolme tuntia päivässä, joka on juuri passeli aika pienelle tytölle. Mä olen todella innoissani uudesta arjesta, joka meillä koittaa ensi viikolla!

Pakko sen verran sanoa, ja herättää ihmisiä, kun välillä tuntuu ihmisten olevan liian itsekkäitä ja liian uusavuttomia. Yksi päivä eräs äiti sanoi ylpeänä, että yksi lapsistaan on enää kolmena päivänä viikossa päiväkodissa, kun on hän nuorimmaisen kanssa kotona. Mitähän hitsiä hän odotti tällä, palkintoa siitä, että hoitaa lapsensa neljänä päivänä viikossa itse? Joskus tuntuu, että kun on se päiväkotipaikka olemassa, sitä käytetään liian hyödyksi. Toivottavasti kaikki muistavat, että nyt kun lapsi on päiväkodissa, siitä alkaa eskari, ala-aste, yläaste, lukio/ammattikoulu, ylempi tutkinto ja työelämä. Se eläkeikään asti kestävä jatkumo on jo alkanut, joten ettekö soisi lapsillenne ihanan rennon lapsuuden, eikä raameihin juuttumista jo nyt? En käske kenenkään palaamaan töistä kotiin hoitamaan lapsia, puhun tilanteesta, jossa vanhemmat ovat kotona jokatapauksessa. Mutta edelleen, tämä on vain minun mielipiteeni, ja mielipiteitä, ja syitä ja tekosyitä on joka lähtöön. :)

lauantai 8. elokuuta 2015

Kamala päivä

Mä lukeudun ihmisiin, joiden mielestä uusi päivä alkaa, kun puoleltaöin vuorokausi vaihtuu uuteen. Ja silloin alkoi jo meidän kamala päivä. Yö oli hyvin levoton. Poika meinasi tippua sängystä alas, mutta kiitos äidin vaistojen, heräsin ja nappasin pojan kainaloiden alta kiinni juuri, kun varpaansa koskettivat lattiaan. Aamupuuroa keittäessä heitin kiehuvaa vettä itseni, ja pojan päälle. Tyttö heräsi niiiiiin väärällä jalalla, että pyysin menemään uusiksi sänkyyn, ja nousemaan oikealla jalalla ylös sieltä. :D
Ei valitettavasti jalan vaihdos auttanut, vaan koko päivä oli pelkkää kitinää ja kiukuttelua. Molemmat lapset olleet koko päivän todella herkkinä, itkuisina ja kiukkuisina. Matkalla iltaulkoiluille poikkesin kauppaan, josta mukaan lähti irttareita ja olut. Normaalisti lähtisin nollaaman tämän päivän kunnon iltahikitreenillä, mutta itseaiheutettu viikon flunssa ei ole samaa mieltä. Käyhän se näinkin, kunnon sokeriöverit ja aamulla kankkunen :D Ehkä huominen olisi parempi päivä? Ja jos ei, niin ainakin olen saanut lohtua sokerista. :D
Tässä kyllä huomaa myös sen, että melkein kahteen viikkoon ei ole ollut yhtään "omaa aikaa", eli joku päästäisi hetkeksi minut hengähtämään tästä arjesta. Ei ole tullut käytyä salilla flunssan takia, eikä oikein muutakaan mahdollisuutta tehdä mitään ilman lapsia. Mutta en valita, tiedän, että maanantaina tulee lastenhoitaja, ja parin tunnin hengähdystauko on paikallaan. Onneksi ulkoilut ovat pelastaneet meidät, silloin ne huoletkin häipyy lasten mielestä, kun pääsevät temmeltämään rauhassa. :)



perjantai 7. elokuuta 2015

Mansikkaviinerit

Ensimmäisen mansikkasatsin aikana en keksinyt ajoissa, mitä leipoa mansikoista, joten suurin osa meni suoraan suuhun ja pari kiloa pakkaseen. Nyt toisen satsin ostaessa päätin, että leivon jotain nopeaa ja helppoa - mansikkaviinereitä.








Tarvitset:


  • 500g voitaikinaa
  • 1 kananmuna
  • n. 150g maustettua rahkaa (sitruuna & vanilja)
  • 1 sitruuna
  • Mansikoita
  • Tomusokeria

Levitä voitaikinalevyt leivinpaperille sulamaan noin tuntia ennen valmistamista. Leikkaa levyt kahdeksi neliöksi. Yhdistä kulhossa rahkat, sekä hienoksi raastettu kuori, ja noin puolen sitruunan mehu. Voitele taikinalevyt vatkatulla kananmunalla. Lusikoi levyjen keskelle pari lusikallista rahkatäytettä. Paista 225 asteessa kunnes taikinalevyt saavat kauniin värin. Jäähtymisen jälkeen asettele rahkatäytteen päälle viipaloidut mansikat ja tomusokeri. Nauti. :)

torstai 6. elokuuta 2015

FitFatFun goes Kristae

Hellohellohello kaikki!

Oma tietokoneeni on rikki, ja puhelimella en ala postaamaan, tästä syystä on blogin puolella hiljaista. Instagrammista löydät minut nimellä @Fitkrista .

FitFatFun www.fitkrista.blogspot.fi blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Uusi osoitteeni on www.kristae.fi.

Toivon mukaan mahdollisimman moni teistä seuraa perässä, ja ilmoittakaa, mikäli vanhasta osoitteesta ei tule uudelleenohjausta tänne uuteen blogiin.


Blogi on muutoksen alla, mutta muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa. Pieniä uudistuksia on siis tulossa.