lauantai 15. elokuuta 2015

Heihei päiväkoti

Meillä alkoi eilen kolmen kuukauden kesäloman jälkeen päiväkoti, ja eilen se myös loppui. Kun mä saan jonkun idean, jään harvoin miettimään sitä pidemmäksi aikaa, vaan toteutan sen suht nopeasti. Pidemmän aikaa päässä on muhinut ajatus päiväkodin lopettamisesta, ja nyt ex tempore me luovutetaan paikkamme jollekin toiselle.
Meillä oli tarkoitus jatkaa pienellä tuntimäärällä päiväkotia, yksi viiden tunnin päivä viikossa. Käytännössä idea ei toiminut niin hyvin, sillä ajatus, miksi esikoinen kävisi päiväkodissa edes kerran viikossa, ei toteudu järin hyvin. Mulle on tärkeää, että lapset pääsevät rakentamaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita, ja oppivat sosiaalisen käytöksen, sekä vuorovaikutuksen. Tämän yhden päivän aikana sosiaalisuutta kehkeytyy tunnin verran, kun on lounas-, päiväuni- ja muut hässäkät siinä mukana. Enempää en olisi valmis pitämään esikkoa tarhassa viikossa, sillä musta tuntuu tosi typerältä sysää muiden hoitoon  lapseni, kun olen itse kotona hoitamassa toista lasta, missä epäoikeudenmukaisuus? Mun mielestä muutenkin, kun hankkii ne lapset, niin kyllä ne pitää olla valmis hoitamaan, vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi nupit vastakkain joskus. Tälläkin hetkellä mä kirjotan tätä tekstiä niin silmät ristissä kuin vain voi olla, kaksi viikkoa olen ollut kipeänä, ja nukkunut öisin maksimissaan viisi tuntia, tunnin välein herätyksellä. Mutta se kuuluu asiaan, vauvavuosi voi olla rankka. Siitä huolimatta olen kykeneväinen hoitamaan lapseni itse. Myöskin alueella, jolla asumme, on huutava pula päiväkotipaikoista, joten tuntuu enemmän kuin hyvältä luovuttaa paikka jollekin, jolla on oikeasti isompi tarve.



Me aletaan kerhoilemaan. Esikoinen pääsi kivaan ulkotoiminnan kerhoon, jossa pääsee pari kertaa viikossa ulkoilemaan, ja olemaan ikäistensä parissa. Mikä ihana ratkaisu! Ja mikä ihana toiminta, tosi kiva, että tällaisia järjestetään. Tulevaisuuden toiveissa on saada poikakin kaksi vuotiaana kerhoon, joka mahdollistaa minun pidemmän kotiäitiyden uraa, tietenkin tarkkaillen vähän työtilannetta. Tilanteet elää, ja aina voi tulla muutoksia matkan varrelle.
Kerhossa tyttö pääsee ikäistensä pariin sosialistumaan, sekä saa aktiviteetteja arkeen.



Ehkä mä myös yritän paikata vähän pojan ensimmäistä puolivuotista elinkaartaan, kun tyttö oli päiväkodissa 2-3 päivää viikossa. Tuolloin tilanne oli tietenkin hieman haparoinen, muutto lastem kanssa uuteen kotiin, sekä vauva, joka uuvutti äitiä todella paljon. Olen varmaan tottunut tuohon väsymykseen, mutta tunnen myös rajani. Tiedän, että saan apua, mikäli sille on tarve. Hyvinvoiva äiti on lapsille paras äiti, tämän olen oppinut kantapään kautta.

Tietenkin nyt saattaa tulla lokaa niskaan, tai joku kimmastuu sanoistani, mutta vaikka olen sitä mieltä, että vanhempien on itse hoidettava lapsensa, jos niitä hankkii, niin tämä on vain minun mielipiteeni, eikä minua kiinnosta roskan vertaa, mitä joku toinen äiti tekee lapsillaan. Meitä on moneen junaan. Välillä nostaa karvat pystyyn, kun joku kiikuttaa vanhempia lapsia viitenä päivänä viikossa maksimiajoilla päiväkotiin, vaikka on kotiäitinä muille pienille. Mutta asia ei mulle kuulu, enkä ole tuomitsemassa muita, kun ei sellainen kiinnosta.

Tiedän myöskin, että kerhotoiminta on tytölleni ainakin tällä hetkellä optimaalisin ratkaisu. Siellä hän saa aktiviteetteja, mitä kaipaa, ja samalla harrastustoiminnan arkeen. Minä pääsen välillä viettämään pojan kanssa laatuaikaa kaksistaan, ja vaikka ihan lenkille. Kerhoaika on kolme tuntia päivässä, joka on juuri passeli aika pienelle tytölle. Mä olen todella innoissani uudesta arjesta, joka meillä koittaa ensi viikolla!

Pakko sen verran sanoa, ja herättää ihmisiä, kun välillä tuntuu ihmisten olevan liian itsekkäitä ja liian uusavuttomia. Yksi päivä eräs äiti sanoi ylpeänä, että yksi lapsistaan on enää kolmena päivänä viikossa päiväkodissa, kun on hän nuorimmaisen kanssa kotona. Mitähän hitsiä hän odotti tällä, palkintoa siitä, että hoitaa lapsensa neljänä päivänä viikossa itse? Joskus tuntuu, että kun on se päiväkotipaikka olemassa, sitä käytetään liian hyödyksi. Toivottavasti kaikki muistavat, että nyt kun lapsi on päiväkodissa, siitä alkaa eskari, ala-aste, yläaste, lukio/ammattikoulu, ylempi tutkinto ja työelämä. Se eläkeikään asti kestävä jatkumo on jo alkanut, joten ettekö soisi lapsillenne ihanan rennon lapsuuden, eikä raameihin juuttumista jo nyt? En käske kenenkään palaamaan töistä kotiin hoitamaan lapsia, puhun tilanteesta, jossa vanhemmat ovat kotona jokatapauksessa. Mutta edelleen, tämä on vain minun mielipiteeni, ja mielipiteitä, ja syitä ja tekosyitä on joka lähtöön. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)