perjantai 9. lokakuuta 2015

Kiitollisuus on hyve

Mä aloin kirjoittamaan tätä tekstiä, ja ennen ensimmäistä kirjoitettua sanaakaan mun luovuushetki varastettiin yösyöttöön, joten katsotaan, kuinka pahasti se punainen lanka ehti tunnin aikana kadota.

Tämän vuoden aikana mä olen huomannut, että ihmiset keskittyy liikaa valittamiseen ja asioiden pitämistä itsestäänselvyytenä. Vaivaa ei haluta nähdä liikaa, ja kaikki pitäisi mennä niin kuin itse haluaa. Mikään ei saa olla liian vaikeaa ja mihinkään ei saa sattua. Kyllähän mä sen tiedän, että suomalaiset on valittaja kansaa, mutta pitäiskö ne valituksen sanat säästää pahan päivän varalle?

Kiitollisuus on hyve. Mä koen olevani kiitollinen. Ja mikä tärkeintä, olen kiitollinen niistä pienimmistäkin asioista. Mun rakas ystävä tuli käymään tänään kylässä, ja taka-ajatuksena oli päästää mut lenkille tai salille. Ihan oikeasti, kuka tuollaista tekee?! Ihana Suvi olet (tiedän, että jossain vaiheessa luet tämän). Mulla tuli niin lämmin olo, toinen tarjoutuu hoitamaan mun lapsia, että pääsisin hetkeksi treenailemaan. Ihana ihminen! Toiseksi.. En tiedä voiko kukaan teistä samaistua, mutta olen käsin tiskannut yli puoli vuotta, ja arvatkaa mitä, mulla on nyt tiskari!! Minä - (välillä) maailman saamattomin ihminen, kävin ostamassa tiskarin, ja tänään se asennettiin paikalleen. Kuinka ihanaa onkaan istua iltaa kotona tiskikoneen huristessa taustalla. Mun ei tarviikaan käyttää puolta tuntia illan omasta ajasta tiskaamiseen, vaan joku hoitaa ne mun puolesta - ja vieläpä joka ilta. Tämä on ihan mahtavuutta, arjen pieniä iloja. Tiskikoneen kuuluminen kotiin on olettamusarvo, joten mietippä seuraavan kerran, jos uskallat kirota tiskarin täyttämistä, että mitäpäs jos sitä ei oliskaan- sä olisit tiskaamassa käsin ne tiskit siinä.

Musta olisi tosi ihana, jos ihmiset näkisivät asiat siten, että oltaisiin kaikki kiitollisia niistä pienistäkin asioista. Asiat voi aina olla huonommin. Ja paremminkin, mutta mitä hätää sinulla on? Kun on perusasiat kunnossa, ollaan niistä kiitollisia.

Mulle kilahti tänään sähköposti, että blogini on ehdolla Indiedays Blog Awards -kilpailussa motivation -sarjassa. Siis WHOOT?! Tää tuntuu ihan mielettömältä, pelkkä ehdokkuus. Kyllähän mä äsken kävin pläräämässä läpi blogit, joiden kanssa kilpailen samassa sarjassa, ja en mä sinne ole todellakaan menossa voittamaan. Siellä on huippublogeja, jotka vie ihan satanolla sen voiton. Huomaatteko, että tämä mun asenne on jo ihan väärä? :D Mutta tottahan se on, en mä sinne voittamaan ole menossa, ainakaan tänä vuonna ;) Aina on vara parantaa, ja huipulle on pitkä matka. Olen tosi kiitollinen tästä ehdokkuudesta. Vaikka tiedostan sen, että voittoa en saa, pelkkä ehdokkuus on suuri kunnia. Musta olisi tosi kiva, jos kävisitte äänestämässä blogiani kyseisessä kilpailussa. Ja tsemppiä kaikille muillekin kilpailijoille!


6 kommenttia:

  1. Heippa, täällä kanssa yksi ehdokas mutta Lifie-sarjassa :) tsemppiä sulle kisaan!

    VastaaPoista
  2. Mä olen lukuhistoriani ajan ollut sitä mieltä, että sinä olet todella nöyrä ja kiitollinen ihminen. Se välittyy teksteistäsi, ja huokut ystävällisyyttä. Ääneni meni suoraan blogillesi, ansaitset jotain tästä takaisinkin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)