sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Pesunkestävä sokerihiiri

Kaksi viikkoa valmennusta takana. Ensimmäinen viikko oli uutta, uuden opettelua ja
sokerihimosta eroon pääsemistä. Voin sanoa, että teki tiukkaa! Olen aikoinani lopettanut
tupakanpolton, ja sekin oli helpompaa, ja kivuttomampaa, kuin päästä eroon sokerikierteestä.
Toisella viikolla alkoi tuntumaan hiilarien vähäisyys pään heitoilla, ja nyt loppuviikosta
tuli herkkuhimot takaisin. Eikä ne himot ole pelkästään herkkuihin, vaan tekee mieli ruisleipää,
näkkäriä, monta banaania kerrallaan.. Ehkä tämä kertonee hiilareitteni vähyydestä.
Mä olen niin huudellut vielä kaikille, että kun vedän treenit kunnialla, ja pidän grammalleen huolen syömisistäni, niin joulukuussa on herkut sallittu. Kyllä mä taisin joillekin mainita myös, että tuun mokaamaan tän heti alkuunsa. Ja niinhän siinä kävikin.
Kaikki alkoi perjantaina. Mulla ei ole loka- eikä marraskuulle laitettu yhtään tankkauspäivää, ei herkutteluja, ei naposteluita. Omavaltaisesti ostin perjantai illaksi pähkinöitä, ja napostelin niitä menemään illalla, kun kirjottelin blogia. Lauantaina kaupassa käydessäni mua pyydettiin ostamaan irttareita. Ja siitähän se lähti. Lappasin pussiin sen verran, että saisin itsekin napostella.. Tämä oli tiedostettu moka. Mä tiedostin koko iltapäivän, ja alkuillan mitä tulen tekemään, ja tämä hommahan oli täysin pääkopan sisällä. Mä itse päätin lipsua, ja niinhän mä myös lipsuin. Siitä tuli hyvä mieli, kun niitä karkkeja syödessä oli sellainen olo, että tästäkö mä oikeasti nautin, eihän tämä maistu millekään? Eli olinko jo vähän saanut mieltä työstettyä tästä asiasta? Ehkäpä. Aamulla tosin oli morkkis. Ja sitten se tapahtui... Mä löysin itseni pää tungettuna lapseni muropakettiin. Ihan oikeasti se sokerihimo oli niin hirveä, että vedinpä sitten lapseni muroja. Ja ihan oikeasti mä vielä näin julkisesti huudan tätä asiaa :D No eipä siinä mitään, mokattu mikä mokattu! Siinä vaiheessa mä laitoin viestiä eteenpäin, tunnustin tekoni, ja laitoin kaksi vaihtoehtoa itselleni. Joko mä marssin kauppaan, ja ostan herkkuja, ja vedän täysin sikailuksi tän koko homman, tai kerään nyt itseni, kostoksi lisään listalle yhden lisä aerobisen ensi viikolle, ja odotan tunnollisesti kaksi viikkoa Tukholman matkaa, ja siellä saan herkutella. Kyllä mä siitä keräsin itseni, mielessä Tukholman reissun maittava brunssi croisanttien, riisipiirakoiden, hedelmien ja kakkujen kanssa.
Minifitneksen Eevi kirjoitti, miten ei himoitse kiloa irttareita, tai kokonaista täytekakkua, vaan se himoittu herkku on proteiinilettu. Musta on tosi hienoa, että on päässyt tuohon pisteeseen, ettei kaipaa millään tavalla herkkuja, vaan elämäntapa on kokonaisvaltaisesti terveellistä, ja herkut sen mukaisia.
Tästä tietenkin päästään siihen, että ovatko nämä tekosyitä, vai oikeita argumentteja, mistä pidän kiinni, mutta mä pidän herkuista. Mä pidän leivoksista, kekseistä, kakuista, ties mistä! Enkä usko, että tulen ikinä hylkäämään niitä täysin. Se, mihin pitää panostaa, on ne tekosyyt, ja se, MITEN herkutellaan. 5:2 ei toimi enää mulla, koska silloin koko viikonloppu vedetään ihan läskiksi. Jos on yksi herkkupäivä viikossa, niin sehän tottakai alkaa jo edellisiltana, "koska huomenna on jo herkkupäivä". Olisi kiva päästä siihen pisteeseen, että herkutellaan, kun on syytä, muttei keksitä kaikenmaailman kissanristiäisiä syyksi.
Mitä opin tästä? Olen heikko. Sokeriaddikti.
Mulla on vielä noin puolitoista kuukautta aikaa tätä gramman tarkan ruokavalion noudattamista, ennen jouluherkutteluja. Tänä aikana olisi hyvä mennä itseeni, ja miettiä, mikä on se oikea balanssi minulle tämän asian suhteen. Elämästä on kuitenkin kiva nauttia, ja tässä suhteessa se tarkoittaa sitä, että joskus on kiva syödä sitä jälkiruokaa, ilman huonoa omaatuntoa. Nimenomaan se omatunto on tässä se yksi merkittävimmistä tekijöistä. Lisäksi nyt opin välttämään seuraa, jossa vedetään edessäni irttareita, koska ihmisluonne on heikko.

Lähdetään parin viikon päästä Tukholmaan pikareissulle, ja ottaisin mielelläni vastaan kaikki hyvät vinkit, mitä ehtii ja kannattaa päivän aikana tehdä lasten kanssa. Onko jotain must see- paikkoja? Hyviä shoppailupaikkoja? Outletteja? Nähtävyyksiä? Hyviä rafloja?

8 kommenttia:

  1. Itellä meni kans eka viikko tosi hyvin. Kaikki oli niin uutta ja tulokset näkyi jo silmien välissä. Toisella viikolla tottus iskis päin näköä. "Tätäkö paskaa tää on. Miksen mä vaan voi syödä noita herkkuja ja ruokaa paljonko mua huvittaa?!?". Ihmisluonne on HEIKKO!!! Päätin kuitenkin pitää pääni ja elin pilkulleen listan mukaan, hiilarit minimiin ja tätsit! Tulokset oli huikeita. Ylitin itteni täysin ja oon niin ylpee itestäni, ilman suurya egoilua. Ja ihan varmasti säkin pystyt siihen!! Harmi kun odotusaika vie nyt linjat pikkasen eri pisteeseen, mutta ens vuonna on hyvä taas jatkaa ;)

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan!! Alkaa jo tökkimään tuo ruokien punnitus ja tunnin kestävä aamupalan laitto :D sun tulokset kyllä motivoi potkimaa itseänikin persuksille.

      Poista
  2. Nklle shoppaamaa ;) mä olen itse ollut sokerikoukussa jo vuoden.. juon cocista ja viikonloppusin mässäilen, mulla tulisi kunnon tärinät jos yrittäisin "lopettaa" :D tsemppiä sulle, näytät mullekin että pystyt siihen, niin ehkä mäkin uskallan kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinneppä juuri!! :D hyh, nyt tollaset myrkyt pois. Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet hyvät tavat ;)

      Poista
  3. Miulla on niiiiiin sama! Helvetin sokeri,tupakasta pääsin aikoinaan helpommin irti :D

    VastaaPoista
  4. I so feel you! Täälläkin yli 5 vuotta polttamatta, mutta jumalauta tuosta sokerista ei pääse eroon mitenkään! Hirvee aine!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Helpompaa olisi aina vaihtaa riippuvuus toiseen, mutta minkäs terveellisen ja hyvän riippuvuuden sitä keksisi :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)