keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kuulumisia


Helou kanssa eläjät.
Täällä ex rautamimmi, nykyinen raudaton rautaa syövä mutsi. Monet on tiedustellu miks "rautamimmit" blogi on lopetettu ja jopa poistettu. Itsellä elämä alkoi täysin uuden sivun kautta alettua odottamaan jälleen elämän suurinta ihmettä, vauvaa. Olotilat oli ensimmäisen kolmanneksen niin syvältä kun olla vaan voi. Oksetti, pyörrytti, v*tutti ja paino alkoi nousta, kroppa näytti siltä kun olis just synnyttäny (vaikka todellisuudessa olinkin. Olihan edellisestä raskaudesta aikaa vasta 10kk). Juu tiedetään, täysin normaalia lasta odottaessa. Minä jos joku sen tiedän. Siltikään en saanut enään motivaatiota nousemaan kuntoilun ja hikiliikunnan kanssa. Kristan toivuttua omista "ongelmista" ja päästyä salille iski armoton katkeruus. Se katkeruus söi mua niin syvältä, etten vai halunnut enään jatkaa kirjoittamista. Tuntuu ettei mulla ollu enään mitään annettavaa. Onneks Krista jatkoi kirjoittamista oman blogin kautta. Välit meillä on edelleen kunnossa, nou hätä, mutta yhteisen blogin pitäminen sai mut tuntemaan syyllisyyttä. Ja aivan turhaan!! Blogi oli meille mielenkiinnon, vertaistuen ja harrastuksen työkalu. Ystävyys on siis tallella, mutta yhteinen blogi nyt sai luvan lopettaa elämänsä. Ehkä joskus sitten taas? Ken tietää.


Tänne kuuluu nyt pikku hiljaa jo pikkasen hohdokkaampaa. Olot on enimmäkseen "ihan jees", mutta oma kroppa vaan ei miellytä silmää ollenkaan. Nyt ymmärrän odottajia, jotka rakastaa masun sisällä kasvavaa lastaan enemmän kuin mitään muuta, mutteivat nauti odotusajasta tippaakaan. Näin mulla on käynyt tämän odotuksen kanssa. Siltikin odotan ja toivon, että asukki pysyy matkassa vielä n.12vkoa, sen jälkeen Hän saa mun puolesta tulla jo tälle puolen masu viihdyttämään meitä. Niin ja jossei joku vielä tiennyt, niin viides poikahan siltä on tulossa smilehymiö

Kuntoilu on jäänyt tyystin. Salille oon hinautunut ihan muutaman kerran, ja voimat on ollu ihan loppu sen jälkeen. Päätinkin, että pyöritän tän oman "sirkuksen" nyt työkseni ja harrastuksenakin. Lasten kanssa päivittäiset ulkoilut ja hömpötykset riittää ihan varmasti. Nyt mennään ihan oman kunnon ja tuntemusten mukaan. Lapset kaipaa hirveesti salille lastenjumppiin ja lapsiparkkiin, mutta onneks ymmärsivät, ettei nyt äitin aika enään hypellä.
Mitä odotuksen jälkeiseen elämään tulee? No ihan varmasti tuntuu että tunteja vähennetään meidän vanhempien vuorokaudesta, kun työmäärä kasvaa, mutta liikunta tulee varmasti kuvioihin heti kun mahdollista. Se ajatus, että pystyn olla taas itsestäni täysin tyytyväinen, saa jo nyt hymyn huulille. Haluan olla ens kesänä se äiti, joka uskaltaa ja kehtaa miettimättä mitä muut ajattelee, mennä rannalle biksuissa 5lapsensa kanssa. Haluan olla äiti ja ihminen, joka pystyy antamaan kaikkensa joka päivä, ilman että miettii "miks mä oon tämmönen pullamössö"! Äitiys on vaikea titteli. Se on raskasta, mutta niin palkitsevaa. Kuitenkaan, ilman omaa hyvinvointia ei mikään luista. Mun hyvinvoinnin lähde on liikunta ja täsmällinen arki, niin kuin myös lasten.
Odotusta on takana jo 2/3. Nyt aijon (ainakin yrittää) nauttia näistä viimeisistä viikoista. Mitä sitten jos tulee vähä ylimäärästä? Kyllä se rasva sieltä sulaa lopulta smilehymiö pitäis vaan opetella olemaan itselleen armollinen. Varsinkin meidän äidiksi jo päässeiden.
Ihanaa joulun odotusta kaikille. Muistakaa syödä sitä suklaata ja itsenne ähkyksi. Joulu on kerran vuodessa, ja sen jälkeen ehtii kyllä sulatella. Niin itsekkin ajoin tehdä.


Pus, Sanna

2 kommenttia:

  1. Kylläpä mä säikähdin, että Krista sinä olet raskaana!! Ihana kuulla Sannan kuulumisia, näitä jatkossa lisää :)

    VastaaPoista
  2. Varmasti tulen kirjoittamaan enemmän. Jossei oman blogin kautta niin sitten täällä Kristan sivuilla :) viimeistään kun mini on syntyny. Ihanaa loppuvuotta kaikille ja varsinkin niille jotka on tunnollisesti seuraillu meidän sepustuksia. Jatkakaa ihmeessä Kristan blogin seuraamista. Täältä jos jostain sa motivaatiota. :) *Sanna

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)