lauantai 21. marraskuuta 2015

Minun rakkauteni

Viime vuonna, tasan päivälleen vuosi sitten satoi Helsingissä ensilumi. Tuona päivänä synnyit myös sinä, rakas poikani, päivänä, jona satoi ensilumi. Päivä oli sellainen, jollaista en osannut odottaa, vaikka tiesinkin tarkan päivän, ja melkein kellonajankin, milloin tulisit syntymään. Odotimme Naistenklinikan osaston odotustilassa tuntikausia, milloin tultaisiin minua nimeltä kutsumaan, ja hetken päästä tuosta nimeni kuulemisesta, saavut sinä maailmaan. Odotusaikasi ei ollut mikään helppo, mutta olet sen arvoinen, että odotus todellakin palkittiin. Koko odotusaika oksentamista yötäpäivää, ja vuodelevossa synnytykseen asti. Mutta mitäpä minä en vuoksesi tekisi.



Olit niin pieni syntyessäsi, vaikka pienempiäkin on. Ne pienet jalat, pienenpienet varpaat, ja kädet, joilla osasit heti tarttua sormen ympäriltä kiinni. Se vauvantuoksu, pehmeä vauvaniho, ja tuuhea tukka. Tukka sinulta tosin siskosi tavoin tippui tyynylle, ja pyöreä pääsi alkoi pikkuhiljaa saamaan uutta peitettä, nyt siellä komistaa jo pieni irokeesi.
Sain sinut heti synnyttyäsi rinnalleni hetkeksi, onneksi, sillä seuraavan kerran tapasimme vasta, kun olit päivän ikäinen. Voi kuinka tuon päivän aikana oli huoli ja ikävä iso. Kaikki ne epämääräiset puheet sydänongelmista, sivuäänistä, sydämessä olevista rei'istä, lisähapesta... Onneksi olit kuitenkin terve, ja vaikka et olisi ollutkaan, rakastaisin sinua yhtä paljon.
Näytit luonteen lujuutesi heti ensimmäisenä yönä. Kiitti vaan, yritit testata osaako äiti enää näitä vauvanhoitamisia, onneksi tuli takaraivosta vaipanvaihdot ja syötöt, sain kesytettyä sinut.



Olet kasvanut ihan hurjaa vauhtia. Sinulla on ollut kiire. Ei ihmekään, onhan sinulla nopea isosisko näyttämässä mallia. Olen myös hyvin pahoillani, että elämäsi ei ole ollut helppoa. Olet vauvavuotesi aikana itkenyt paljon. Hampaat ovat kiusanneet sinua enemmän, kuin ikinä osasin arvatakaan. Siskosi päästi minut helpolla aikoinaan, sinä teit senkin edestä. Ei se mitään, kyllä minä lohdutan. Yhdeksän viikkoa itkit ja huusit, sitten sieltä vihdoin ja viimein tuli ensimmäiset hampaat. Sitten niitä alkoikin tulla tasaiseen tahtiin, ja nyt on puolet hommasta jo takanapäin. Sitten enää ne toiset puolet.. Mutta onneksi sinulla on paikkoja, johon osaat niitä nököjäsi teroittaa, kuten isosiskon kädet..
Olen myös hyvin pahoillani, että olen ollut hyvin väsynyt. Se, että täytät tänään yhden vuoden, musertaa minut. Rehellisesti sanottuna, en muista selkeästi koko vuoden tapahtumia. Meillä kaikilla on rankka vuosi takanapäin, mutta edessäpäin sitäkin ihanempi vuosi. Olisin vain halunnut muistaa selkeämmin kaikki, mitä sinuun liittyy. Onnekseni minulla on valokuvat, ja ne tärkeimmät muistot alitajunnassani.


Lähdit kymmenenkuisena kävelemään, ilman mitään varoitusta. Olit kerran ottanut kaksi ensiasekelta, ja sitten lähdit vain yhtäkkiä kävelemään. En voinut uskoa silmiäni, kuka osaa kävellä opettelematta? Yksitoistakuisena lähdit juoksemaan. Jepjep, siinä juoksi kaikki muutkin varmistaessaan, ettet juokse minne sattuu. Vaikka olisin pitänyt sinut vauvana vielä pidempään, helpotti liikkeelle lähtö elämääsi todella paljon. Olit paljon iloisempi siitä päivästä lähtien, kun osasit itse liikkua nopeasti sinne, minne siskokin, tai äiti.
Rakastit kesää. Vaikka kesä kestikin tänä vuonna vain kaksi viikkoa. Sen kahden viikon aikana ehdit nauttimaan hiekasta, ja merivedestä yllinkyllin. Rakastit kontata matalassa merivedessä tuntikausia. Rakastit syödä hiekkaa, ja paukuttaa hiekkalapiota ämpärin pohjaan. Ennen kaikkea rakastit, kun paljaat varpaasi sait työnnettyä hiekkaan, tai viileään nurmikkoon. Kasvatin sinut luonnonlapsena läpi kesän, en ostanut sinulle kenkiä, sillä halusin, että saat tuntea itsesi vapaaksi, ja nauttia uusista asioista.


Rakastat isosiskoasi yli kaiken, kuljet hänen perässään minne vaan. Olet myös kunnon isänpoika, lähelle täytyy päästä, ja mallia täytyy ottaa. Ja todellinen mammanpoika. Olet todella iloinen, ja kun jokin asia ei mene siten, kuten haluaisit, siitä kyllä saavat kaikki kuulla. Nautit uusista asioista, ja olet aina menossa. Elät maidolla, tykkäät piimästä, ja koska pidät klementiineistä, saat klementiinikakun syntymäpäivänäsi.

Olet minun poikani. Minun pieni iso poikani. Rakastan sinua, ja lupaan tästä lähtien elää hetkessä, jotta muistaisin joka ikisen hetken kanssasi. Ja jos en näin tee, pure minua, no, puret varmaan joka tapauksessa..
Suojelen sinua kaikelta, olen aina täällä sinua varten. En annan kenenkään tehdä sinulla pahaa. Olen leijonaemosi.

Pysythän rakkaani aina minun pienenä poikanani? Hymyilethän aina, ja pysyt yhtä positiivisena? Älä ikinä kasva hymyistäsi, tai ilostasi pois, ole aina oma ihana itsesi. Rakastan sinua. Nyt ja aina.

6 kommenttia:

  1. Ihana A. Paljon suukkoja ja halauksia meiltä <3
    Sanna ja pojat

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis teksti, paljon onnea pienelle miehelle sinne :) Anna

    VastaaPoista
  3. Siis tää on kyllä niiiiiin kaunis kirjoitus että sydämmestä ottaa vaikka en ekaa kertaa tätä lukenutkaan!! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)