perjantai 29. huhtikuuta 2016

Teekeksit

Me ollaan kaksi viikkoa litkitty teetä flunssan ja kurkkukivun karkoitukseen. Alkuviikosta alkoi mieli tehdä teen kanssa jotain pientä suupalaa. Lapsetkin tuntuvat kaipaavan lämpimän juoman kanssa usein jonkun pienen suupalan. Hetken reseptejä selattuani pyöräytettiin todella helpot, ja niin maan maukkaat teekeksit!
Lapset saivat sekoittaa ainekset, josta muuten johtuen resepti on noin suuntaa antava. Ja maku näissä kekseissä on todella makea.

Tarvitset:


  • n.125g voita
  • 1,25 dl sokeria
  • 1 keltuainen
  • 1,5 rkl siirappia
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää keltuainen ja siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja sekoita taikinan joukkoon. Pistä uuni lämpeämään 200 asteeseen, ja laita taikina lämpeämisen ajaksi jääkaappiin jähmettymään. Tein taikinasta uunipellille kaksi päältä litistettyä tankoa, ja ne saivat paistua noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on kullanruskea. Keksit kannattaa leikata heti uunista tullessaan paloiksi, kun keksit ovat vielä pehmeitä. Jäähtyessään kekseistä tulee rapeita.






torstai 28. huhtikuuta 2016

Squeasy

Tämän vuoden lapsimessuilta tarttui mukaan yhteistyön merkeissä MustHave Ay - verkkokaupalta Squeasy Snaker pullo.


Squeasy on välipalapullo, joka on meillä vesipullona käytössä.
Välipalapulloksi tarkoitettu Squeasy voidaan täyttää vaikka smoothiella, halutessaan pakastaa, ja helposti napata mukaan matkaevääksi.
Meillä on pullo tällä hetkellä vesipullona lapsilla. Hankintana pullo tuli pojalle, joka aina tarkoituksenmukaisesti kaataa kupeista vedet nurin, ja pulloista ruiskuttaa vedet maahan. Squeasy ei valu, eikä tiputa turhia, ja saa lapsi aika voimalla puristella, jotta saisi vedet täältä pihalle.


Esikoisen harrastuksiin kuuluu ulkokerho, jossa on talvisin termospullo repussa, ja muilla, kuin pakkaskeleillä, reppuun pakataan normaali juomapullo. Tyttö on saanut rikki jo kolme pulloa kerhossa, joten pakkasin viikon ajan hänelle tämän pullon mukaan. Eipä ole saanut rikki tätä silikonista pulloa, eikä tämä myöskään valu repun pohjalle, ja siitä pääse ikävästi kastelemaan selkää.

Squeasyn voi siis pakastaa, pestä pulloharjalla, tai tiskikoneessa, ja mikä parasta, tämän saa käännettyä nurinpäin, eikä pulloon jää nurinpäin pestessä mitään smoothietahrojakaan.
Materiaalina tässä on elintarvikesilikonia, ei sisällä bisfenoli A: ta, ftalaatteja eikä  PVC: tä.
Korkkiin tulee myös lisäosa, mikä vähentää roiskimisen ja vuotamisen mahdollisuutta.




Yhteistyössä:

Mammalandia
Mammalandian Facebook

MustHave Ay
MustHave Ay Facebook

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kun edistystä ei tapahdu kunnossa

Nyt tulee kyllä niin vuosisadan vuodatukset tänne. Mä olen niin maan murtamana, kun mun kunto ei etene mihinkään. Voisinpa sen sanoa edes junnaavan paikallaan, mutta ei, se menee vaan huonompaan suuntaan. Ja kunnolla en nyt tarkoita hapenottokykyä, vaan mun fysiikkaa, ulkomuotoa, olemattomia lihaksia, ja niiden lihasten kasvamattomuutta.
Ja nyt hei ensimmäisenä tekosyyt kehiin. Mun huonot olotilat ja jatkuva sairastelu on jatkunut tosi pitkään, ja nyt viimeisimmissä tutkimuksissa löytyi syy, vai pitäisikö sanoa syyt? Koska rangasta/välilevystä löytyi KAKSI pullistumaa. Viimeiset yhdeksän viikkoa on ollut tosi olemattomalla liikunnalla sairastelujen vuoksi, ja edelleen täällä parannellaan flunssaa. MUTTA. Lets face the facts, kyllä täällä on melko sokerisesti eletty, ja laiskasti liikuttu. Eli no excuses, eiköhän tämä mene myös omaan piikkiin.
Mä olen tätä huonoa kuntoa päivitellyt pääni sisällä jo hetken aikaa.. Miettinyt mitä sitä tekisi? Tai jatkotoimenpiteethän on selvät, liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa. Viimeinen niitti tuli eilen, kun Charlotte (käykää kurkkaamassa hänen blogi, ja motivoikaa kirjoittamiseen!!), laitto facessa jostain niiiin hyvästä kehityksestä kuvia. Arvatkaa iskikö se, ja syvälle? Nyt on totaalinen olo siitä, että teinpä mitä vain, niin tässä mä vaan junnaan paikallaan. Tuntuu, että kaiken tekee väärin, kun mitään ei tapahdu. On siis suoraan sanottuna LAISKA olo.
Ja nyt ihan rehellisesti, tässä on tämän hetken kunto:



Siis onhan myös totta, että kun olet tottunut liikkumaan, ja harrastamaan liikuntaa, ja tulee ajanjakso, kun et pääsekään liikkumaan, niin ne lihakset surkastuu silmissä hetkessä, ja rasvamäärä lisääntyy ja paikat alkaa roikkumaan ja joka paikka turpoaa, onko tämä enemmän kuitenkin siellä korvien välissä? Vähän taitaa olla, mutta kyllä nämä kuvatkin kertovat totuuden; takapakkia on otettu kunnolla.
Vertailun vuoksi etsiskelin muutamia kuvia, etten puhuisi ihan läpiä päähän..

Vuosi 2013

Kun aloin harrastamaan salia ja lenkkeilyä ensimmäisen raskauden jälkeen. Tuloksia tuli tosi hyvään tahtiin, ton vatsan kun saisi takaisin?!





Vuosi 2014

Alkuvuodesta pääsin vain pari kuukautta treenailemaan, kunnes raskaus lopetti liikunnan kuin seinään. Pääsin alkuvuoden nauttimaan vuoden 2013 tuloksista.



Vuosi 2015

Toisen sektion/toisen lapsen jälkeen lähetty kotijumppaamaan, salilla treenaamaan ja lenkkeilemään. Siis kun vertaa näitä kuvia nykyiseen vuoteen, mun vatsa ja jalat ja selkä/olat oli paljon paremmassa kunnossa vuosi sitten, kuin nyt! Tästä takapakista mä puhun!!



Vuosi 2016

Tässä kaksi kuvaa tämän vuoden alkuvuoden kunnosta. Siitä se kivinen alamäki kuoppaa kohden alkoikin, ja nyt plösötetään..



Onhan tässä itsesäälissä ryveskelyssä se hyvä puoli, että kun täältä noustaan, niin täältä noustaan ryminällä. Motivaatiotahan on aina ollut, mutta nyt voi sanoa, että löytyy vihaa, itsepäisyyttä puskea tätä hommaa eteenpäin, ja palavaa halua kehittää fysiikkaa parempaan.
Selän ehdoillahan tässä mennään, ja tietenkin vähän senkin, että milloin sinne salille pääsee, mutta sitten vedetään vaikka taas kotitreenin voimin.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus: Kiusaaminen

Mitä on kiusaaminen?

Sanallista kiusaamista on esimerkiksi uhkailu, loukkaukset, sekä sarkastiset huomautukset, jotka on tarkoitettu ihmisen mielen pahoittamiseksi.
Eleellistä kiusaamista näkyy teinien keskuudesta, kuten keskisormen näyttämistä, naaman vääntäminen aasin näköiseksi ja toisen tuijottaminen.
On myös fyysinen kiusaamismuoto, joka pitää sisällään kaiken fyysisesti tapahtuvan kiusaamisen, kuten lyömisen, potkimisen ja pahoinpitelyn.
On syrjintää, jossa syitä on lukemattomia: sukupuoli, ikä, kansalaisuus, ihonväri, kieli, uskonto, mielipide jnejne.
Nykypäivänä pinnalla on myös verkkokiusaaminen. Verkossa on helppo anonyymisti kiusata muita lähettämällä uhkaavia viestejä, pilkata toisia tai levittää vaikka memejä toisista.

Kiusaamista ilmenee päiväkodeissa, kerhoissa, leikkipuistoissa, kouluissa, työpaikoilla, vapaa-ajan viettopaikoissa, missä ikinä kiusaajia onkaan!

Mä olen itse ollut kiusattu ja kiusaaja, jälkimmäisestä en todellakaan ole ylpeä.
Lapsuuteni olen asunut pienellä paikkakunnalla, jossa minua on kiusattu syntyperäni vuoksi. Millaista on olla kiusattu? Yksinäistä, pelottavaa ja ahdistavaa. Muistan edelleenkin kaksikymmentä vuotta takaisia tapahtumia, kun minua kiusattiin ala-asteella. Muistan jopa vaatteet, jotka minulla oli päällä kiusaamishetkellä. Muistan kiusaajien nimet, ulkonäön, ja kaikki ne ilkeät sanat.
Kiusaaminen jättää arvet.
Kiusaamisen kohteena oleminen voi jättää määrittelemisen tarpeen loppuelämäksi. Kiusatun on pakonomainen tarve määritellä itsensä jokaisen koetun asian kautta, sillä kiusattuna oleminen vie omanarvon tunteen minimiin.
Tekstini ei valitettavasti tavoita varmaan ketään kiusaajaa, mutta näin kahden lapsen äitinä pyrin ainakin omat lapseni kasvattamaan siten, että kiusaaminen ei kuulu heidän harrastuksiinsa. Tosin, on sitäkin jo nähty tuolla hiekkalaatikolla, mutta annettakoon se vielä saarnojen kautta anteeksi, kun nelivuotias ei ole yhtä laajasti ajetteleva, kuin neljätoistavuotias teini.

Meillä on kotona tiukka roti kiusaamisen (ja muunkin) suhteen. Mä saarnaan kotona vaikka romaanin edestä, jos näen/kuulen kerhosta, että A olisi jollain tavalla kiusannut jotakuta. Näiden pienten joukossa ei onneksi mitään fyysistä kiusaamista ole, mutta joskus tulee isommilta kavereilta opittua sitä typerää "mä en leiki ton kanssa, mä en kutsu tota mun juhliin" ym. Meillä on sääntönä,että kaikkien kanssa leikitään, kaikille ollaan reiluja, ja mikä tärkeintä, muita kohtaan käyttäydytään siten, kuten toivoisi muiden käyttäytyvän itseään kohtaan. Sano tämä nyt tosissaan joka päivä lapselle, jonka pikkuveli puree ja nipistää mustelmille joka päivä :D

Sisarusten välistä kinaa täällä siis kyllä riittää, joka päivälle, joskus jopa joka tunnille.. Mutta eikö tämä luokitella siihen sisarusten väliseksi rajuksi rakkaudeksi? :D Lähinnä meidän puolitoistavuotias puree siskoaan, jos ei saa tahtoaan läpi, hajottaa legolinnat, vetää hiuksista (on kyninyt jo puolet hiuksista pois siskoltaan), ja auta armias, jos sisko istuu sylissä, sitten tuupitaan sisko nopeesti alas. Onhan muillakin sisaruksilla tällaista, ONHAN? Joskus jopa jätän marmattamisen välistä, ja annan heidän tapella tasavertaisesti. Sitten, kun alkaa meno olla epäreilua, puutun peliin.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian kanssa.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kuinka monet rattaat yhdelle lapselle?

Mä en ole ikinä selviytynyt lasten kanssa vain yksillä rattailla. Enkä lukeudu niihin, joille riittävät vain yhdet rattaat. Onko lukijoissa muitakin, joilla on omille käyttötarkoituksille omat rattaat?
Tällä hetkellä meillä on kolmet rattaat: Bugaboo Cameleon, Beemoo Juoksurattaat ja Beemoo Matkarattaat.


Juoksurattaat on mulla lenkkikäytössä, sekä leikkipuistoreissuilla, jos lähetään vähän pidemmälle, eikä A jaksa kävellä niin pitkää reissua.



Bugigset on meillä kaupunkirattaina, sillä ne on niin ketterät ja sirot kaupungilla liikkuessa, ja bussissa matkustaessa. Nämä oli meillä vauvakopan kanssa vauvana käytössä, ja näissä saa kätevästi istuimen käännettyä joko kasvot minuun päin, tai kasvot matkustussuuntaan. Meillä on bugigsissa Beemoon laajennettava kuomu.




Matkiksina ja kesäkäytössä meillä on Beemoon matkarattaat. Niistä löytyy tarkempi esittely Uudet Matkarattaat -postauksesta.

Ja koska kolmet rattaat ei todellakaan riitä meidän käyttöön, on suunnitteilla ennen kesää ostaa neljännet rattaat. Olen jo reilu puoli vuotta harkinnut ostavani pyörä-/juoksukärryn, ja nyt ajattelin toteuttaa tämän haaveen. Tytöllä on koko kesän lomaa kerhosta, joten en pääse lenkille kerhoaikoina, joten juoksukärryn kanssa pääsisin molempien kanssa lenkille. Olen katellut kärryjä, joihin saisin molemmat lapset laitettua istumaan lenkin ajaksi. Tosi kätevä myös pidemmille kävelyreissuille, suunnittelen jo mielessäni lenkkeileväni lasten kanssa pidemmille leikkipuistoreissuille. Tietenkin iso A on jo sen ikäinen, että hänet voisi laittaa omalla pyörällä pyöräilemään vierelle, mutta onhan noita kärryjä vain yhden lapsen käyttöönkin. Onko kenelläkään suositella hyvää merkkiä näistä kärryistä?


Kuvat Jollyroom.fi


Beemoon matkarattaat saatu yhteistyön kautta.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lisäravinteena hera

Nyt on kaapit taas täydentyneet jauhoista, ja pieni tilannetsekkaus on paikallaan.

Varmaan kaikki tietävät kasikymppisen heran, eli Whey-80? Sitä mäkin käytin vuosikaudet. Taisin käytön aloittaa vuonna 2006, ja maaliskuussa 2014 siirryin hera-isolaattiin.
Vaikka tuolloin lopetin hera-80:n käytön palkkarina, niin silti lisäravinne kaapistani aina kyseistä tuotetta löytyy. Hera-80 on optimaalinen tuote palkkarina; edistää palautumista, hyvä proteiinilisä, sekä edistää lihasmassan kasvua. Yli kahdeksan vuotta hera-80:stä käyttäneenä alkoi olla vuonna 2014 vaihto edessä. En vain enää kestänyt tuota heraa, vaan jokaisen käytön jälkeen turposi vatsa ja alkoi lievät vatsakivut turvotuksesta johtuen. Eikä se mansikan ja suklaanmakuinen palkkari vain enää mennyt alas, alkoi tökkimään jo tuossa vaiheessa. Vaihdon aikaan mulla oli ammattilaiset apuna, ja päädyin puhtaampaan heraan, eli hera-isolaattiin.
Viimeisen vuoden mulla on ollu käytössä BioTechin heraproteiini-isolaatti banaanin makuisena, ja siihen olen ollut tyytyväinen. Ainoana miinuksena on ollut imelä sivumaku, joka maistuu ihan muskottipähkinälle, joten lähetään taas vaihtamaan toiseen jauheeseen.



Eli seuraavaksi tulee pääkäyttöön Scitecin heraproteiini.
Mun mielestä Scitecillä oli jossain vaiheessa markkinoilla myös hera-isolaatti banaanin makuisena, ja se oli mielettömän hyvän makuista, ja auttoi hyvin treenien jälkeen. Siitä syystä mä päädyin jälleen Sciteciin, ja banskun makuisena. Se maku ei ole imelä, ei liian makea, vaan just sopiva.
Tämä heraproteiini on vähälaktoosinen, joten siitä tuskin tulee mitään vatsavaivoja, varsinkaan sellaisia, mitä hera-80:sestä. Jos käytät nyt kasikymppistä, ja vatsa oireilee jollain tavalla, niin kannattaa ehkä kokeilla puhtaampaa heraa. Mulla on tapana rikastuttaa palkkaria vielä L-glutamiinilla, tässä se ei ole välttämätöntä, sillä tuotteeseen on lisätty jo L-glutamiinia.


Toki mä käytän Hera-80:stä edelleen, mutta yleensä kuumennettuna, kuten esimerkiksi proteiinipannariin.
Yleensä heraproteiinia käytän vain treenin jälkeen. Joskus (todella harvoin), jos on ollut tosi kova lenkki, niin kotiin päästyäni vetäsen palkkarin, mutta kyllä ne yleensä tonne treenien päätteeksi menee. Koen saavani ravinnosta sen verran proteiinia, ettei tarvitse lepopäivinä ottaa palkkaria, eikä treenipäivinä useaan otteeseen.


Tässä vielä pieni info Scitecin herasta:




"Scitec Nutritionin 100% Whey Protein Professional on ultrasuodatettu heraproteiinijauhe korkealla biologisella arvolla. Tuote sisältää runsaasti anabolisia (lihaskasvua edistäviä) aminohappoja kuten L-leusiinia, L-glutamiinia sekä välttämättömiä aminohappoja, joita keho ei pysty itse tuottamaan (EAA). Tuotteeseen on myös lisätty vastustuskykyä vahvistavia ja palautumista nopeuttavia immunoglobuliinifraktioita.
100% Whey protein Professional on vähälaktoosinen, joten se soveltuu myös laktoosiherkille henkilöille. Tuotteeseen lisätyt entsyymit edistävät muiden ainesosien imeytymistä ja tekevät tuotteesta vatsaystävällisen. Laadukas ja hyvänmakuinen proteiinijauhe kaikille treenaajille!"

Nyt jos täytyy lähteä täydentämään omia lisäravinne hyllyjä, kannattaa suunnata Bodyboosterille ostoksille. Jos tilaat Scitecin tuotteita, saat kaupan päälle bodyboosterin shakerin. Ja tässäpä vielä teille kaikille alekoodi, joka on voimassa huhtikuun loppuun asti:  SCITEC10


Yhteistyössä Bodybooster.fi

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Lapsimessut 2016

Mitäs tykkäsitte tämän vuoden messuista?

Me käytiin messuilemassa jo perjantaina. Silloin oletettavasti oli myös vähiten ihmisiä liikenteessä, niin pääsi vähän vähemmällä odotuksella. Vaikka odotusta ja tungosta siellä puolenpäivän aikaan oli, perjantainakin.
Meillä lapset tykkäsi ja kovasti, olihan siellä heille nähtävää ja koettavaa.
Käytiin Helsingin Poliisilaitoksen osastolla otattamassa sormenjäljet, ja kurkkaamassa miltä tuntuu istua poliisiauton kyydissä.




Päästiin myös viime vuoden tavoin tarkastamaan paloauto, mutta siihen liukumiseen lapset ei varmaan ikinä kyllästy. Messuilta löytyi myös erilaisia temppuratoja, missä pääsi purkamaan vähän energiaa, ja jaksoi taas hetken kävellä seuraavalle ständille. Me bongattiin myös muumipappa, Harri Hylje ja Paula Lehmä.
Vaikka omasta mielestä lapsille oli vähemmän tänä vuonna tekemistä, niin messuilla vierähti silti helposti monta tuntia. Olisin jäänyt vielä moneksi lisätunniksikin, mutta matkaseurue alkoi väsymään :D
Lastenvaatteitahan siellä oli jälleen puoli messuhallia täynnä. Kyllä mä olen katellut yhtä Gugguun hupparia, ja Papun legginsejä lapsille, mutta mä olen liian mukavuudenhaluinen. Se, että saisin kaksikymmentä prosenttia alennusta jostain vaatekappaleesta, vaatii sen, että tukin sinne massan keskelle ja pengon laarista sopivan koon ja jonotan lasten kanssa kymmenen minuuttia kassalle- ei kiitos! :D Mä mielummin menen myymälään, ja ostan tuotteen täydellä hinnalla. Ihania vaatteitahan siellä oli, onneksi ne samat vaatteet saa myymälästä ostettua :)

Lapsimessujen kanssa samaan aikaan oli myös ModelExpo, eli pienoismallitapahtuma. Kyllä mä tiedän, että autot ja kaikki pärisevä on pojille mieluista, mutta että alle puolitoistavuotias poika on niistä autoista niiiiiin kiinnostunut, että aidan jälki painautuu otsaan, kun toinen tapittaa niitä niin kiinnostuneena? :D


Model Expon puolella käytiin kattelemassa autoja, veneitä, legoista rakennettuja kaupunkeja ja pomppimassa pomppulinnassa.

Mulle pääasia oli, että lapset viihtyi, silloin mun mielestä lapsimessut on succes, ja niinhän ne oli. Ensi vuonna taas. :)



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Hello

Maaliskuussa aloitin yhteistyön Mammalandian kanssa, ja ajattelin, että olisi ehkä aika kirjoittaa blogiin muutama sana siitä, kuka tätä blogia kirjoittaa, ja mitä tästä blogista löytyy.

Olen kahden lapsen äiti Helsingistä. Asutaan keskustan tuntumassa 77 neliöisessä kolmiossa. Olen asunut lasten kanssa kolmistaan kohta puolentoista vuoden ajan, mutta aika näyttää, jos meitä kohta täällä asuukin yksi enemmän ;)
Toistaiseksi olen vielä kotona lasten kanssa, ja nautin seuraillessa heidän kasvuaan. Rakas blogini on tarjonnut minulle pienen osa-aika työ-harrastuksen, joten tämän parissa puurran hommia välillä iltaisin.




Luonteeltani olen ikuinen haaveilija, ja muuksi en muutu. Ja toivoton romantikko. Olen suhteellisen suorasanainen, ja tämä luonteenpiirre ei mielestäni sovi suomalaiseen kulttuuriin. Kyseinen suorasanaisuus on tullut äitini puolelta, sillä olen puoliksi eestiläinen. Rakastan kaikkea kaunista, kotimme on ikuinen sisustusprojekti, olen siivoushullu, liian perfektionisti tietyissä asioissa, rakastan kauniita vaatteita, nautin hyvästä ruoasta, ja olen hurahtanut myös leipomiseen! Elän periaatteella Family First, mutta tiukkana kakkosena tulee liikunta. Liikunta on minulle henkireikä, ja se paistaa täällä blogissa.


Esikoiseni on syntynyt vuonna 2011, ja kuopukseni vuonna 2014. Kirjoittelen täällä myös välillä lapsi-aiheisia postauksia, perusarkea vilahtaa mukana, sekä lastenvaatteet pääsevät välillä kuvattavaksi.



Kirjoittelen tänne ajatuksiani, keskitytään välillä henkiseen hyvinvointiin ja sisäiseen kauneuteen, ja edistetään fyysisyyttä ja henkistä hyvinvointia myös hikoilemalla raudan parissa. Treenivinkkejä yritän saada tänne jatkossa enemmän, ja ajatuksia treenaamiseen liittyen.
Reseptejä lisäilen tänne myös välillä, on niitä terveellisiä leipomuksia ilman sokeria ja rasvaa, ja sitten viikonloppuna ei pihistellä kaloreissa.

Tervetuloa mukaan kaikille uusille seuraajille! :)

Minut löydät instagrammista nimellä @fitkrista

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Voodoo nukkena ( + arvonnan voittajat)

I'm back in track! 
Ihanaa huhtikuuta ja kevättä kaikille! Täällä blogin puolella on ollut todella hiljaista, mutta nyt olisi tarkoitus antaa jälleen aikaa blogillekin. 
4-5 viikkoa sitten herätin keskustelua tällä postauksellani, ja sain siitä yhdeltä ihmiseltä negatiivista feedbackia. Ei ollut kuulemma suotavaa jakaa liikunnan tuomaa hyvää ilosanomaa eteenpäin, sillä on ihmisiä, jotka ovat vankina kehossaan. Tämä herätti pääni sisällä muutamia ajatuksia. Esimerkiksi se, että miksi joku, joka on kehonsa vanki, luulee, ettei joku muu olisi sitä? Vuoden ja neljän kuukauden ajan minusta on tuntunut siltä, kuin olisin kehoni vanki. Edellisestä sektiosta minulle jäi paha vatsalihasten erkaantuma, jonka takia minulla meni myös selkä. Vatsalihasten erkaantuma aiheutti minulle kosmeettisen haitan vatsaan - näytin jatkuvasti raskaana olevalta, ainakin 6. kuulla raskaana olevalta. Tässä vaiheessa tuntui, että olen kehoni vanki, sillä teinpä mitä tahansa, niin en pystynyt muuttamaan keskivartaloni muotoa millään. Ja kun se selkä meni, siinä meni hetkeksi mahdollisuus harrastaa yhtään mitään liikuntaa. Tiheät käynnit fysioterapiassa, ja varovainen askel kohti liikuntaa auttoivat. Selkänihän ei lääkäreiden mukaan parane ilman leikkausta, mutta pystyin jälleen edes vähän harrastamaan liikuntaa. Kyseinen henkilö myös kertoi omista fyysisistä oireistaan, jotka estävät hänen liikunnan harrastamisensa, pahoinvointi, väsymys ja lihassärky. Silloin en enää kehdannut lähteä sohimaan ampiaispesää tarjoamalla tietä lääkärille. Mutta nyt herääkin kysymys: Teitkö minusta voodoo -nuken, ja sohit pienillä nuppineuloilla? 
Olen ollut viimeiset neljä- viisi viikkoa harrastamatta miltei kokonaan liikuntaa. Ensin meidän perheeseen iski flunssa, tämän jälkeen menin liian aikaisin kuntosalille, josta tulin takaisin flunssaan, ja kun flunssaoireet helpottivat, alkoi kivinen tie.. Jatkuvaa migreenimäistä päänsärkyä, en kestä kirkkaita valoja, enkä kovia ääniä, enkä myöskään hajuja. Pahoinvointi on kuin viimeisimmässä raskaudessani, koko ajan läsnä (ja ei, en ole raskaana, jos joku tässä vaiheessa miettii tätä). Pelkkä ruokakauppaan kävely oli monen viikon ajan ylitsepääsemätöntä. Liikunnan harrastamisesta puhumattakaan. Lääkärissä on juostu harvase päivä, on ollut verikokeita, neurologia, yleislääkäriä, kipulääkekuuria, särkylääkekuuria ja ties mitä. Epäilyinä on ollut lukuisia tauteja, joita on suljettu yksi kerrallaan pois. Tällä hetkellä olo on jokseenkin siedettävä, kivut pysyvät kurissa silloin, kun olen kipulääkkeen alaisena. Ja varovasti pääsen nyt liikkumaan, en ihan salille vielä hikitreeniä vetämään, mutta rattaiden kanssa kävely tuntuu uskomattomalta liikuntasuoritukselta kaiken tämän jälkeen. Seuraavana on röntgen -kuvaukset, ja saa nähdä mitä selviää, vai selviääkö mitään.
Pointti tässä on se, että kyllä se liike on lääke, sanoi kuka mitä sanoi. Minun fyysinen olo romahti, ja sieltä kuopasta päästiin ylös liikkeen avuin. Ihminen on luotu liikkumaan, ja toivottavasti jokainen ymmärtäisi kunnioittaa sitä oikeutta, mikä sulle on annettu. En edelleenkään tuputa liikuntaa kellekään, mutta ihan turha on valittaa tekosyynä ajanpuutetta, tai jaksamista. Jos ei halua harrastaa, ei harrasta, mutta tekosyitä ei ole. Toivon kovasti, että mäkin täältä nousen ja jonain päivänä pääsen taas kunnolla liikunnan makuun.
Kyllä mä vähän uhkailen, että täältä tullaan!


Tämä voodoo-nukke arpoo seuraavaksi liput lapsimessuille! 
Teitä osallistujia tuli loppujenlopuksi 122, eli ihan huikea määrä! Voisinpa antaa teille kaikille liput messuille, mutta tällä kertaa onnetar suosii kahta. 
Liput on arvottu, ja olen yhteydessä voittajiin tämän illan aikana sähköpostitse. Kiitos kaikille osallistumisesta, ja messuilla  nähdään! :)