tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kun edistystä ei tapahdu kunnossa

Nyt tulee kyllä niin vuosisadan vuodatukset tänne. Mä olen niin maan murtamana, kun mun kunto ei etene mihinkään. Voisinpa sen sanoa edes junnaavan paikallaan, mutta ei, se menee vaan huonompaan suuntaan. Ja kunnolla en nyt tarkoita hapenottokykyä, vaan mun fysiikkaa, ulkomuotoa, olemattomia lihaksia, ja niiden lihasten kasvamattomuutta.
Ja nyt hei ensimmäisenä tekosyyt kehiin. Mun huonot olotilat ja jatkuva sairastelu on jatkunut tosi pitkään, ja nyt viimeisimmissä tutkimuksissa löytyi syy, vai pitäisikö sanoa syyt? Koska rangasta/välilevystä löytyi KAKSI pullistumaa. Viimeiset yhdeksän viikkoa on ollut tosi olemattomalla liikunnalla sairastelujen vuoksi, ja edelleen täällä parannellaan flunssaa. MUTTA. Lets face the facts, kyllä täällä on melko sokerisesti eletty, ja laiskasti liikuttu. Eli no excuses, eiköhän tämä mene myös omaan piikkiin.
Mä olen tätä huonoa kuntoa päivitellyt pääni sisällä jo hetken aikaa.. Miettinyt mitä sitä tekisi? Tai jatkotoimenpiteethän on selvät, liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa. Viimeinen niitti tuli eilen, kun Charlotte (käykää kurkkaamassa hänen blogi, ja motivoikaa kirjoittamiseen!!), laitto facessa jostain niiiin hyvästä kehityksestä kuvia. Arvatkaa iskikö se, ja syvälle? Nyt on totaalinen olo siitä, että teinpä mitä vain, niin tässä mä vaan junnaan paikallaan. Tuntuu, että kaiken tekee väärin, kun mitään ei tapahdu. On siis suoraan sanottuna LAISKA olo.
Ja nyt ihan rehellisesti, tässä on tämän hetken kunto:



Siis onhan myös totta, että kun olet tottunut liikkumaan, ja harrastamaan liikuntaa, ja tulee ajanjakso, kun et pääsekään liikkumaan, niin ne lihakset surkastuu silmissä hetkessä, ja rasvamäärä lisääntyy ja paikat alkaa roikkumaan ja joka paikka turpoaa, onko tämä enemmän kuitenkin siellä korvien välissä? Vähän taitaa olla, mutta kyllä nämä kuvatkin kertovat totuuden; takapakkia on otettu kunnolla.
Vertailun vuoksi etsiskelin muutamia kuvia, etten puhuisi ihan läpiä päähän..

Vuosi 2013

Kun aloin harrastamaan salia ja lenkkeilyä ensimmäisen raskauden jälkeen. Tuloksia tuli tosi hyvään tahtiin, ton vatsan kun saisi takaisin?!





Vuosi 2014

Alkuvuodesta pääsin vain pari kuukautta treenailemaan, kunnes raskaus lopetti liikunnan kuin seinään. Pääsin alkuvuoden nauttimaan vuoden 2013 tuloksista.



Vuosi 2015

Toisen sektion/toisen lapsen jälkeen lähetty kotijumppaamaan, salilla treenaamaan ja lenkkeilemään. Siis kun vertaa näitä kuvia nykyiseen vuoteen, mun vatsa ja jalat ja selkä/olat oli paljon paremmassa kunnossa vuosi sitten, kuin nyt! Tästä takapakista mä puhun!!



Vuosi 2016

Tässä kaksi kuvaa tämän vuoden alkuvuoden kunnosta. Siitä se kivinen alamäki kuoppaa kohden alkoikin, ja nyt plösötetään..



Onhan tässä itsesäälissä ryveskelyssä se hyvä puoli, että kun täältä noustaan, niin täältä noustaan ryminällä. Motivaatiotahan on aina ollut, mutta nyt voi sanoa, että löytyy vihaa, itsepäisyyttä puskea tätä hommaa eteenpäin, ja palavaa halua kehittää fysiikkaa parempaan.
Selän ehdoillahan tässä mennään, ja tietenkin vähän senkin, että milloin sinne salille pääsee, mutta sitten vedetään vaikka taas kotitreenin voimin.

2 kommenttia:

  1. Mulla ei ole ikinä ollut näkyviä lihaksia joten ihan superhyvältä näyttää! Joskus kun olis samassa kunnossa kun sä :) Älä ruoski itseäsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) itselleen on vaikea olla armollinen! :D mutta yritys on kova :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)