maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus: Kiusaaminen

Mitä on kiusaaminen?

Sanallista kiusaamista on esimerkiksi uhkailu, loukkaukset, sekä sarkastiset huomautukset, jotka on tarkoitettu ihmisen mielen pahoittamiseksi.
Eleellistä kiusaamista näkyy teinien keskuudesta, kuten keskisormen näyttämistä, naaman vääntäminen aasin näköiseksi ja toisen tuijottaminen.
On myös fyysinen kiusaamismuoto, joka pitää sisällään kaiken fyysisesti tapahtuvan kiusaamisen, kuten lyömisen, potkimisen ja pahoinpitelyn.
On syrjintää, jossa syitä on lukemattomia: sukupuoli, ikä, kansalaisuus, ihonväri, kieli, uskonto, mielipide jnejne.
Nykypäivänä pinnalla on myös verkkokiusaaminen. Verkossa on helppo anonyymisti kiusata muita lähettämällä uhkaavia viestejä, pilkata toisia tai levittää vaikka memejä toisista.

Kiusaamista ilmenee päiväkodeissa, kerhoissa, leikkipuistoissa, kouluissa, työpaikoilla, vapaa-ajan viettopaikoissa, missä ikinä kiusaajia onkaan!

Mä olen itse ollut kiusattu ja kiusaaja, jälkimmäisestä en todellakaan ole ylpeä.
Lapsuuteni olen asunut pienellä paikkakunnalla, jossa minua on kiusattu syntyperäni vuoksi. Millaista on olla kiusattu? Yksinäistä, pelottavaa ja ahdistavaa. Muistan edelleenkin kaksikymmentä vuotta takaisia tapahtumia, kun minua kiusattiin ala-asteella. Muistan jopa vaatteet, jotka minulla oli päällä kiusaamishetkellä. Muistan kiusaajien nimet, ulkonäön, ja kaikki ne ilkeät sanat.
Kiusaaminen jättää arvet.
Kiusaamisen kohteena oleminen voi jättää määrittelemisen tarpeen loppuelämäksi. Kiusatun on pakonomainen tarve määritellä itsensä jokaisen koetun asian kautta, sillä kiusattuna oleminen vie omanarvon tunteen minimiin.
Tekstini ei valitettavasti tavoita varmaan ketään kiusaajaa, mutta näin kahden lapsen äitinä pyrin ainakin omat lapseni kasvattamaan siten, että kiusaaminen ei kuulu heidän harrastuksiinsa. Tosin, on sitäkin jo nähty tuolla hiekkalaatikolla, mutta annettakoon se vielä saarnojen kautta anteeksi, kun nelivuotias ei ole yhtä laajasti ajetteleva, kuin neljätoistavuotias teini.

Meillä on kotona tiukka roti kiusaamisen (ja muunkin) suhteen. Mä saarnaan kotona vaikka romaanin edestä, jos näen/kuulen kerhosta, että A olisi jollain tavalla kiusannut jotakuta. Näiden pienten joukossa ei onneksi mitään fyysistä kiusaamista ole, mutta joskus tulee isommilta kavereilta opittua sitä typerää "mä en leiki ton kanssa, mä en kutsu tota mun juhliin" ym. Meillä on sääntönä,että kaikkien kanssa leikitään, kaikille ollaan reiluja, ja mikä tärkeintä, muita kohtaan käyttäydytään siten, kuten toivoisi muiden käyttäytyvän itseään kohtaan. Sano tämä nyt tosissaan joka päivä lapselle, jonka pikkuveli puree ja nipistää mustelmille joka päivä :D

Sisarusten välistä kinaa täällä siis kyllä riittää, joka päivälle, joskus jopa joka tunnille.. Mutta eikö tämä luokitella siihen sisarusten väliseksi rajuksi rakkaudeksi? :D Lähinnä meidän puolitoistavuotias puree siskoaan, jos ei saa tahtoaan läpi, hajottaa legolinnat, vetää hiuksista (on kyninyt jo puolet hiuksista pois siskoltaan), ja auta armias, jos sisko istuu sylissä, sitten tuupitaan sisko nopeesti alas. Onhan muillakin sisaruksilla tällaista, ONHAN? Joskus jopa jätän marmattamisen välistä, ja annan heidän tapella tasavertaisesti. Sitten, kun alkaa meno olla epäreilua, puutun peliin.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)