maanantai 4. huhtikuuta 2016

Voodoo nukkena ( + arvonnan voittajat)

I'm back in track! 
Ihanaa huhtikuuta ja kevättä kaikille! Täällä blogin puolella on ollut todella hiljaista, mutta nyt olisi tarkoitus antaa jälleen aikaa blogillekin. 
4-5 viikkoa sitten herätin keskustelua tällä postauksellani, ja sain siitä yhdeltä ihmiseltä negatiivista feedbackia. Ei ollut kuulemma suotavaa jakaa liikunnan tuomaa hyvää ilosanomaa eteenpäin, sillä on ihmisiä, jotka ovat vankina kehossaan. Tämä herätti pääni sisällä muutamia ajatuksia. Esimerkiksi se, että miksi joku, joka on kehonsa vanki, luulee, ettei joku muu olisi sitä? Vuoden ja neljän kuukauden ajan minusta on tuntunut siltä, kuin olisin kehoni vanki. Edellisestä sektiosta minulle jäi paha vatsalihasten erkaantuma, jonka takia minulla meni myös selkä. Vatsalihasten erkaantuma aiheutti minulle kosmeettisen haitan vatsaan - näytin jatkuvasti raskaana olevalta, ainakin 6. kuulla raskaana olevalta. Tässä vaiheessa tuntui, että olen kehoni vanki, sillä teinpä mitä tahansa, niin en pystynyt muuttamaan keskivartaloni muotoa millään. Ja kun se selkä meni, siinä meni hetkeksi mahdollisuus harrastaa yhtään mitään liikuntaa. Tiheät käynnit fysioterapiassa, ja varovainen askel kohti liikuntaa auttoivat. Selkänihän ei lääkäreiden mukaan parane ilman leikkausta, mutta pystyin jälleen edes vähän harrastamaan liikuntaa. Kyseinen henkilö myös kertoi omista fyysisistä oireistaan, jotka estävät hänen liikunnan harrastamisensa, pahoinvointi, väsymys ja lihassärky. Silloin en enää kehdannut lähteä sohimaan ampiaispesää tarjoamalla tietä lääkärille. Mutta nyt herääkin kysymys: Teitkö minusta voodoo -nuken, ja sohit pienillä nuppineuloilla? 
Olen ollut viimeiset neljä- viisi viikkoa harrastamatta miltei kokonaan liikuntaa. Ensin meidän perheeseen iski flunssa, tämän jälkeen menin liian aikaisin kuntosalille, josta tulin takaisin flunssaan, ja kun flunssaoireet helpottivat, alkoi kivinen tie.. Jatkuvaa migreenimäistä päänsärkyä, en kestä kirkkaita valoja, enkä kovia ääniä, enkä myöskään hajuja. Pahoinvointi on kuin viimeisimmässä raskaudessani, koko ajan läsnä (ja ei, en ole raskaana, jos joku tässä vaiheessa miettii tätä). Pelkkä ruokakauppaan kävely oli monen viikon ajan ylitsepääsemätöntä. Liikunnan harrastamisesta puhumattakaan. Lääkärissä on juostu harvase päivä, on ollut verikokeita, neurologia, yleislääkäriä, kipulääkekuuria, särkylääkekuuria ja ties mitä. Epäilyinä on ollut lukuisia tauteja, joita on suljettu yksi kerrallaan pois. Tällä hetkellä olo on jokseenkin siedettävä, kivut pysyvät kurissa silloin, kun olen kipulääkkeen alaisena. Ja varovasti pääsen nyt liikkumaan, en ihan salille vielä hikitreeniä vetämään, mutta rattaiden kanssa kävely tuntuu uskomattomalta liikuntasuoritukselta kaiken tämän jälkeen. Seuraavana on röntgen -kuvaukset, ja saa nähdä mitä selviää, vai selviääkö mitään.
Pointti tässä on se, että kyllä se liike on lääke, sanoi kuka mitä sanoi. Minun fyysinen olo romahti, ja sieltä kuopasta päästiin ylös liikkeen avuin. Ihminen on luotu liikkumaan, ja toivottavasti jokainen ymmärtäisi kunnioittaa sitä oikeutta, mikä sulle on annettu. En edelleenkään tuputa liikuntaa kellekään, mutta ihan turha on valittaa tekosyynä ajanpuutetta, tai jaksamista. Jos ei halua harrastaa, ei harrasta, mutta tekosyitä ei ole. Toivon kovasti, että mäkin täältä nousen ja jonain päivänä pääsen taas kunnolla liikunnan makuun.
Kyllä mä vähän uhkailen, että täältä tullaan!


Tämä voodoo-nukke arpoo seuraavaksi liput lapsimessuille! 
Teitä osallistujia tuli loppujenlopuksi 122, eli ihan huikea määrä! Voisinpa antaa teille kaikille liput messuille, mutta tällä kertaa onnetar suosii kahta. 
Liput on arvottu, ja olen yhteydessä voittajiin tämän illan aikana sähköpostitse. Kiitos kaikille osallistumisesta, ja messuilla  nähdään! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)