lauantai 30. heinäkuuta 2016

Festareilla

Varmaan kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat tietävät tänään olleista skidit festareista Helsingissä. Me käytiin ensimmäistä kertaa siellä, ja oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun ikinä olin missään festareilla. Me nautittiin ihan täysillä, lapsille oli vaikka mitä nähtävää ja koettavaa.


Oli todella jännä nähdä, miten tuosta aikuisten illan-/yönvietto paikasta on saatu niin lyhyessä ajassa lasten festaripaikka tehtyä. Kun aamuyöllä neljältä on aikuisten juhlinnat päättyneet, aamulla kello kymmenen oli jo kaikki valmista lapsia varten. Tuo paikka, missä aikuiset rellestää, polttaa, juo alkoholia, örveltää, ei mitään jälkeä sellaisesta. Sisätiloissa ei ollut ällöttävän tunkkainen haju biletysten jäljiltä  - päinvastoin. Ja kuinka urbaanisti on Kallion sisäpihalle, loistavalle paikalle saatu järjestettyä festarit. Ensi vuonna mennään ehdottomasti uudestaan!


Alle kaksivuotiaan pojan lempijuttu festareilla oli ehdottomasti kurkkaus isoon autoon. Staran autoon pääsi istumaan sisään ja katsomaan kaikki vempaimet ja kytkimet läpi. Katuliituilu oli myös todella hittijuttu, ja kävely ja katselu ympäriinsä. Aiheutin ehkä pahennusta joissain vanhemmissa, kun poika kulki turvareppu selässä, mutta mitä äiti ei tekisi sen eteen, että vilkas lapsi ei katoaisi ihmislaumassa.

Alkuun mietitytti rattailla liikkeelle lähtö, mutta lastenvaunuparkki imaisi varmaan reilu sadat vaunut näppärästi parkkialueelle, ja meilläkin oli tarve rattaille vain päiväuniaikana.


Ruoka oli todella hyvää, eikä missään näkynyt kiskurihintoja, mitä vähän odotin festareilta. Todella vähän myyntikojuja, mikä oli toisaalta ihan kiva. Jotainhan sieltä olisi ollut kiva ostaa, mutta toisaalta mitään heräteostoksia ei kertynyt, mikä on hyvä.

Neljä ja puolivuotiaan tytön mieleen oli KAIKKI, mitä festareilta löytyi. Ihan ykkösjuttu oli kauan fanittaman Risto Räppääjän ja Nelli Nuudelipään näkeminen, ja heidän konserttinsa.


Festareilta löytyi kyllä kaikkea kaikkien makuun. Oli ambulanssia, isoa työautoa, jättisaippuakuplaesitystä, ja niiden itse tekemistä, hiekkalaatikkoalue, erilaisia työpajoja, sisätiloissa oli prinsessasalonkia ja diskoa. Festarit kestivät viisi tuntia, ja melkein koko se aika saatiin siellä kulutettuakin.




Ehdottomasti yksi tämän kesän hittijutuista!

Samistellaan!

Me saavuttiin eilen kolmen päivän mökkireissulta kotiin, ja kotimatkalla hain kauan odottamani paketit. Kauan ja kauan, viikon niitä odotin, ja heti kun ne avasin, sormet syyhysi päästä tänne kirjoittamaan niistä!
Toissa viikolla sain ensimmäistä kertaa nukkua neljä tuntia, ilman yhtään herätystä. Ne neljän tunnin yöunet teki sen verran terää, että mieli kirkastui ja ajatus alkoi kulkemaan jonkin muun, kuin niiden pakollisten asioiden ympärillä. Sain inspiraation puuttua lastenvaate tilanteeseen.
Tilannehan on se, että olen ostanut lapsille ihan kivoja vaatteita, that's it. Nyt aloin selvemmin näkemään millainen sekasorto kaksikkoni on, kun yhdessä kulkevat ja leikkivät. Sain idean alkaa samistelemaan!
Lapset ovat ihanan yhteenkuuluvan näkösiä samisvaatteissaan. Heti ensimmäisenä tiedostin yhden ja ainoan ongelmani; mulla on pitkä ja hoikka TYTTÖ, ja pitkäselkäinen pyöreä POIKA. Eli vastakkaista sukupuolta, ja ihan erilaiset ruumiinrakenteet. Siinä, missä tytölle menee MiniRodini, ei pojalle mene/mahdu/sovi ollenkaan. Tyttö on kuin tehty Ticketin talvihaalareihin, pojan täytyy jo tänä talvena siirtyä housu-takkiyhdistelmään pitkän selkänsä vuoksi. Tytöllä on normaalijalka, kun pojalla jalkapöydän ja pohkeen paksuus hankaloittaa kenkien etsimistä. MUTTA, eihän kaiken tarvi olla ihan samaa merkkiä, tai ihan ihan samanlaista.


Sisarusten samanlaiset vaatteet

Projekti lähti siis käyntiin syystakeista, jotka menevät varmasti vielä keväälläkin, kun tilasin kokoa isommat. Samanlaiset hupparit ja pipot. Nämä sopivat molemmille, niin mallien, kuin värien puolesta.

Lapset samanlaisiin vaatteisiin

Vaikka kuinka paljon yritän sietää tytön saamia printtivaatteita, missä komeilee isot minnit, hello kittyt, frozen hahmot ym, ei ne ikinä ole miellyttänyt silmääni. Mutta en mä niitä heitä roskiin tytön kaapista, älkää huoliko, ei tarvitse pienen prinsessani alkaa täysin neutraaliksi pukeutujaksi, vain koska hän sai toisen prinsessan sijasta pikkuveljen.
Kunhan nyt edes vähän saisi mätsäämään lasten vaatteet, värikoodattuna, samalla tyylillä, tai jotenkin ottamalla pientä inspistä toisen paidasta.
Tämän lisäksi mun ei tarvitse kuunnella riitelyä, tai mitään muutakaan vastakkaista sanaa siitä, kun toisella on jotain, mitä toisella ei ole. Finally.

Voitte olla varmoja, että blogin sekaisuus siis jatkuu, ja jatkossa pääsette tutustumaan myös lastenvaatteisiin!


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Mitä treenaavan äidin lapset syö?

Tähän aiheeseen saan kysymyksiä silloin tällöin. Mitä lapseni syövät? Syötänkö lapsilleni proteiinia? Saavatko lapset herkkuja? Syövätkö lapset samaa ruokaa kuin minä? Eikö ole raskasta tehdä kahta eri ruokaa?

Ainoa ruoka, mitä olen tähän mennessä joutunut tekemään lapsille erikseen, on letut. Lapset ovat saaneet iltapalaksi joskus banaanilettuja, jolloin minä olen paistanut itselleni proteiiniletun. Eli näin pienellä vaivalla tehdään ruoat meillä.

Eli lapset syövät samaa ruokaa kuin minä. Ehkä jos olisin töissä, ja meal preppaisin, silloin saattaisin tehdä omat viikon ruoat bokseihin, ja kotona tekisin muuta ruokaa päivälliselle. Ja kyllä, lapseni syövät proteiinia, kuten varmaan kaikki muutkin ihmiset. Lisäravinteena proteiinia eivät luonnollisestikaan syö.

Meillä syödään siis samaa ruokaa, viisi kertaa päivässä. Ja meillä syödään ihan normaalia kotiruokaa.


Mistä lapset tykkäävät, mikä on lasten lempiruokaa?

Jos lapsilta kysytään, niin tähän kysymykseen lista on joko todella loputon, tai todella tynkkä. Mä koen luoneeni meille selvät rytmit ja rutiinit, mikä koskee myös ruokia. Meillä on aamupalalla puuroa ja smoothieta, lämmin ruoka lounas, välipala, lämmin ruoka päivällinen ja iltapala. Olen varmaan kuusi vuotta putkeen syönyt joka aamu kaurapuuroa, ja uskokaa tai älkää, niin syövät lapsetkin. Monesti kuulee puhuttavan, että lapset kyllästyvät johonkin ruokaan, kun sitä tarpeeksi kauan syövät. Meillä piristetään aamupuuroa milloin marjoilla, milloin sokeroimattomalla mehukeitolla, ja joskus viikonlopun kunniaksi ehkä voi- tai hillonokareella.
Jos kotiruoasta puhutaan, niin sanoisin, että alle kaksi vuotias kuopukseni syö lounaalla ja päivällisellä parhaiten makaroonia. Se on varmaan juurtunut tapa sieltä sormiruokailun opeista asti. Esikoiselta jos kysyy, että keitetäänkö couscousit vai nuudelit, vastaus on jälkimmäinen. Lapset tykkäävät siis perus kotiruoasta. Se on tullut huomattua myös tänä kesänä puistoruokailussa, sillä siellä on keitot syöty kyllä alta aikayksikön.

Jos ulkona syömisestä saisi lapset päättää, niin se on sushi -ravintola. Tässä tulleet selvästi äitiinsä ;)

Lapsilla mitään varsinaista lempiruokaa en ole huomannut olevan, sillä eivät ikinä pyydä mitään ylitse muiden. Syödään aikapaljon kanaa ja jauhelihaa, tattaria, tummaa makaroonia, couscousia, nyt ollaan alettu myös syömään nuudeleita esikoisen toiveesta, ja ollaan alettu ostamaan joka viikko jotain uutta hedelmää. Banaanit nimittäin löytyy aina kaapista, nyt ollaan kokeiltu jo muutamia hedelmiä litseistä erilaisiin meloneihin.
Nyt kesällä tietenkin kesäherkut ovat ihan ykkönen lasten mielestä. Tuoreet mansikat, pensasmustikat, vadelmat, punaiset viinimarjat ja palkoherneet.

Sanosin, että ihan hyvin pärjätään, vaikka mä syön tietyllä ruokavaliolla, ei ole tarvinnut nähdä päänvaivaa ruoanlaitoista, tai siitä, että jollekin ei uppoa jokin tietty ruoka. Keittoja meillä tehdään tosi harvoin, mutta talvella niitäkin varmaan enemmän.



Heinäkuun yhteistyön aiheena Lasten lempiruoat

Mammalandia
Mammalandia Facebook

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Turvallista auringonottoa

Muistan ajan ennen lapsia, olin auringonpalvoja. Aina kun Suomessa oli hyvät kesäilmat, mä junailin hinnalla millä hyvänsä itseni aurinkoa ottamaan. Vaihdoin työvuoroja, peruutin ystävien näkemisiä, tein kalenteriini aina tyhjää, kun oli aurinkoinen hellepäivä. Makasin auringossa tuntikausia, ja viimeistään kesän lopussa olin tummanruskea.
Myös ulkomailla käydessämme se mainthing on ollut auringon ottaminen ja ruskettuminen. Muistan viimeisimmän lomamatkan ennen lapsia, olin äitini kanssa Egyptissä, +40 astetta, ja kahden viikon jälkeen tulin Suomen alkusyksyyn melkein mustana.
Mä rakastan aurinkoa, ja mun mielestäni jokainen näyttää paremmalta päivettyneenä/ruskettuneena, kuin kalpeana kalkkilaivan kapteenina. Nyt kun on ikää tullut, niin enää sitä ei lähde paahtamaan itseään mustaksi. Toisaalta, eipä mun kaksi jälkikasvua edes mahdollista tätä päivien lekottelua auringossa.


Nyt luvattiin täksi viikoksi hellettä, joten juuri sopivasti tänän aamuna hain paketin postista, joka sisälsi aurinkovoiteet ja after sunit. Mähän en ole siis koskaan käyttänyt aurinkovoiteita aikuisiällä, kookosöljyt vaan iholle ja menoksi.
Monilta vanhemmilta naisilta kuulee ihonhoidon suurimman salaisuuden ja nuoruuden mokan, iho olisi pitänyt suojata auringolta paremmin. Joten mä yritän ainakin olla fiksumpi, ja pitää huolta ihostani, suojata sitä hyvin auringolta.
Mä en ikinä pala auringossa, mun ihotyyppi on sellainen asteittain ruskettuva, muttei palava. Kuitenkin huomioon ottaen olemattoman aurinkorasvahistoriani, ja ikäni, ja haluni huolehtia ulkonäöstäni, oli korkea suojakerroin kohdallaan. Kasvoille on suojakerroin 30, ja iholle 20. Rasvani ovat myös Anti-Aging, joten rasva suojaa myös auringon aiheuttamilta ikääntymisen merkeiltä.


After Sunia käytin tänään elämäni ensimmäistä kertaa. En ole ikinä sitä ostanut, enkä käyttänyt. En ole ymmärtänyt sen merkitystä tai vaikutusta.
Tutustuttuani after suneihini, ymmärsin niiden merkityksen; kosteuttaa, hoitaa, korjaa ja korostaa rusketusta.


Jos tälle viikolle oikeasti sattuisikin Suomeen hellepäivä, niin nyt olen varustautunut hyvin pitämään ihostani huolta.
Sain myös teille lukijoille tarjouksen auringonhoitotuotteista, sillä SINÄ voit saada kuvissa olevat aurinkorasvat ja after sunit tarjoushintaan 24,90€. Tarjous on voimassa 31.7.2016 asti, joten klikkaile nopeasti ostoskoriin!

Tuotteet pääset tilaamaan TÄSTÄ


Tuotteet saatu yhteistyön kautta.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rakkaudesta yrtteihin

Yksi kesän parhaimmista asioista on ehdottomasti kesäruoka. Ollaan tänä kesänä grillattu makkaraa, grillattu vaahtokarkkeja, tehty saslikia, savustettu lohta, syöty herneitä, kirsikoita, vadelmia, mustikoita ja viinimarjoja. Kesä ei ole mitään ilman kesäherkkuja. Kaiken ylitse rientää kuitenkin yrtit. Rakastan tuoreita yrttejä yli kaiken. Jo se olo, kun kävelet ruokaostoksilta kotiin, ruoat on kasseissa, ja ollalla on pienin kangaskassi, josta pilkistää tuoreet ruukkuyrtit.



Tänä kesänä olen ottanut itseäni niskasta kiinni, ja yrittänyt toden teolla alkaa kasvattamaan kotona yrttejä. Tällä hetkellä keittiön ikkunalaudalla kasvaa jo kaksimetrinen tomaattipuu, jonka vierellä on salaatinlehdet. Ruokapöydällä toisessa laatikossa on basilika ja persilja. Olen jopa saanut oppeja kasvattamiseen, ja yrtit ovat puulaatikossa, jonka sisällä on muovipussi, ja siellä mullassa ne (toivottavasti) rehottavat vielä pitkän aikaa.


Tuoreet yrtit sopivat omasta mielestäni kaikkeen, ainakin itse miellän ne hyvää makua tuoviksi, ruokaan kuin ruokaan. 
Tuore basilika on maustanut juomavettämme, leipiä, salaatteja, lämpimiä ruokia ja välipaloja. Persilja on ihan ykkösyrtti keittoruokiin.




Ja mikä voisi olla parempaa, kuin kotimaiset yrtit ja vihannekset? Sirkkalehtimerkki takaa kotimaisuuden, ja laadun. Tiesittekö, että ostamalla kotimaisia viljeltyjä vihanneksiä, tuet kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia?



Tuoreiden raaka-aineiden kanssa pääsee luovuus aina valloilleen. Pääsee suunnittelemaan, visioimaan ja toteuttamaan. Keittiö ei ole meillä paikka, jossa pelkästään syödään. Keittiö on meillä suurien ideoiden, mahtavien toteutuksien ja maukkaiden makujen maisteluiden paikka.



Raikas salaatti on kesäpöydän ykkösvalinta. Miksei talvenkin, kun tuoreutta on saatavilla ympäri vuoden?
Meidän tämän viikonlopun herkkusalaatti piti sisällään

  • Rucolaa
  • Ilmakuivattua kinkkua
  • Kurkkua
  • Kirsikkatomaattia ja
  • Hunajamelonia




Ihanan freesi salaatti sai vierelleen uunissa valmistettuja maalaisleipiä. Maalaisleipiin oli sivelty itsetekemää valkosipuliöljyä, mozzarellajuustoa, kirsikkatomaatteja, ja päälle tuoretta basilikaa. Myös juomavesi sai raikkautta ja kesän makua basilikasta. Suosittelen kokeilemaan!

Tuoreus, laatu ja kotimaisuus, varmaan sanomattakin selvää, että näitä arvostan raaka-aineissa.




Yhteistyössä Puhtaastikotimainen / Kauppapuutarhaliitto Ry ja Tradetracker

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Parasta juuri nyt

Parasta juuri nyt on kesä.

Lämpimät ilmat.

Pyykkien kuivaaminen ulkona.

Ulkoilman overload.

Mökillä käynti.

Iltaulkoilujen venyminen niin pitkälle, että kotona ehditään nopeasti syömään vain iltapala ja nukkumaan.

Kotiäitiys.

Marjojen keräämnen omin pikku sormin.



Lapset pääsivät tänään ensimmäistä kertaa marjastamaan kanssani. Ihan mieletöntä asua melkein ydinkeskustassa, ja silti täällä on mahdollisuus marjastaa. Lähdettiin iltaulkoilulle, onneksi oli hiekkalaatikkoämpärit mukana, sillä kaksi ämpärillistä kerättiin marjoja. Lapset söivät marjoja, keräsivät marjoja, ja välillä leikkivät, kun minä keräsin marjoja,
Tämä kesä oli ensimmäinen, kun en saanut pakkaseen ostettua yhtään tuoreita mansikoita, ja se on harmittanut kovasti. Onhan ne tuoreet pakastetut kotimaiset mansikat aina eri, kuin kaupasta ostetut ulkomaiset mansikat. Nyt onneksi saatiin pakkaseen edes jotain, mustikoita, vadelmia ja punaviinimarjoja. Kesä on ihanaa aikaa, me ollaan nautittu ihan täysillä tästä kesästä. Ja omin pikku kätösin päästiin keräämään marjoja, IHANAA, tätä mä rakastan, isolla sydämmellä.


Luonnon omaa superfoodia, ilmaiseksi, ja kaupan päälle lasten ilo, kun ovat olleet mukana keräämässä näitä.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Lasten sokerittomat muffinsit

Vihdoin meidän kerrossänky on kasattuna, ja siinä on jo monet yöt nukuttuna. Koska välillä on kiva juhlia pienimpiäkin kissanristiäisiä, tai keksiä olan takaa syy herkuttelulle, leivottiin me tänään muffinseja uuden kerrossängyn kunniaksi.
Tein terveellisiä banaani-kauramuffinseja, joiden reseptiä hieman muokkasin jättämällä hunajan pois. Näin ollen pitäisi muffinsit kaikkineen ainesosineen sopia myös pienemmällekin sormiruokailijalle.
En vieläkään oikein handlaa kaunista pursottamista, joten halusin jälleen päästä sitä treenaamaan, ja terveellisille muffinseille täytyi keksiä terveellinen kuorrutus.

Sokerittomat muffinsit

Kuorrutteen tein maitorahkasta, jonne puristin hieman tuoreesta sitruunasta mehua, ja raastin kuorta, jottei kuorrutus olisi niin paksua ja yksitoikkoisen makuista lasten mielestä. Taisin vielä muutaman vaniljatangon siemenen heittää mukaan. Maitorahka on sen verran paksua, joten ilman vatkaamista valmistui tämä kuorrutus.

Banaani-kauramuffinsit

Tässä vielä resepti:

3 dl kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta
2,5 banaania
3 munaa
0,5 dl maitoa
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Ensin sauvasekottimella hienonsin kaurahiutaleet ja leivinjauheen jauhoksi. Tämän jälkeen toisessa kulhossa sauvasekoittimen alle joutuivat banaanit, munat, maito, hunaja sekä mausteet. Tein näistä juoksevan seoksen, jonka jälkeen yhdistin nämä kaksi taikinaa. Laitoin taikinan muffinsivuokiin piripintaan asti, sillä nämä eivät kohoa. Paistoin uunissa 200 asteessa 15 minuuttia. Tästä taikinasta tuli 14 muffinsia.

Reilu neljävuotiaalle muffinsit upposivat kuorrutteen kanssa yhtä nopeasti, kuin olisivat olleet sokerilla vuorattuja. Puolitoistavuotias maistoi skeptisesti, nuoli maitorahkan päältä pois, ja nautti pari muffinsia vielä ilman kuorrutetta. Takuuvarma resepti, ja takuuvarma herkku lapsille.


Uuden sängyn myötä alkaa lastenhuone olemaan pikkuhiljaa valmis. Tällä hetkellä en (onneksi) keksi, mitä sieltä puuttuisi, tai mitä sinne voisi vielä ostaa. Olkoon nämä muffinsit meidän lastenhuoneen avajaismuffinsit, huone on valmis.

Lasten kerrossänky

Reilu viikko on nukuttu hyvin sängyssä. Vähän pelkäsin esikoisen yläsängyssä nukkumista, kun hän on niin kova unissakävelijä. Unissakävelyt ovat vähentyneet, ja sängystä tullaan aina nätisti alas. Yläsänkyyn mennään vain illalla, kun on nukkumaanmeno aika. Näin ollen kukaan ei ole vielä päivällä kiivennyt ylös, ja ei mitään tapaturmia ole päässyt käymään, vaikka kotona asustaakin kaksi rämäpäätä. Ei ole siis tarvinnut blokata yläsänkyä millään naru/turvalaita viritelmillä.

Kerrossänky


Yhteistyössä vekenkaluste.fi

torstai 14. heinäkuuta 2016

Lasten kanssa ratikkamuseoon

Voisin rehellisesti tituleerata itseni sivistymättömäksi kotiäidiksi. Seuraan politiikasta vain ne kuumimmat otsikot, uutisien seurantaan kuuluu pari kertaa viikossa (jos ehdin) lukea illalla sängyssä iltalehden otsikot, enkä taida tiedä kummosempia maailman menosta. En ole myöskään museoissa käynyt koskaan, ainakaan niin kauaa, kuin muistini kantaa. Kävimme eilen Helsingin ratikkamuseossa, oli siis aika sukeltaa hetkeksi historian pariin, sivistää itseäni, ja rikastuttaa lapsia yhdellä lisäkokemuksella.

Ratikkamuseo

Ratikkamuseo on ilmainen niin lapsille, kuin aikuisillekin, ja sinne menee mielellään lasten kanssa. Vaikka kyseessä on museo, ei siellä tarvitse olla hiljaa ja sipsutella, vaan lapset saivat kipittää innoissaan ratikasta toiseen ja kokeilla istua jokaisella penkillä.

Vanhoja ratikkalippuja


Reilu neli- ja yksivuotiasta ei tainnut tuo ratikoiden historia kiinnostaa, joten täytin omaa sivistysaukkoani infoilla, mitä museosta löytyi. Seinillä oli vanhoja ratikkalippuja, ratikkahistoriaa, vanhoja lipunmyyjien pukuja ja ratikoiden osia.
Päästiin näkemään yhteensä kuusi ratikkaa. Kolme niistä oli suljettu, eikä sisään päässyt, mutta ulkopuolelta pääsi niitä katsomaan ja ihmettelemään. Kolme muuta oli auki, ja niihin pääsi tutustumaan paremmin. Oli lapsille erilaisia penkkejä, niin nahka- kuin puupenkkejä istuttavaksi. Pääsi istumaan lipunmyyjän paikalle, tai vaikka ratikan ohjaamoon. Heti museoon sisään tultaessa pääsi leimaamaan oman ratikkalippunsa vanhaan leimauslaitteeseen. Lapset tykkäsivät hurjasti, kun pääsivät itse tutustumaan paikkoihin. Tässä lapsille ja aikuisillekin mielenkiintoinen paikka, kesälomalle, tai sadepäivälle.

Lipunleimauslaite

Ratikkamuseo

Ratikkamuseo



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Lintsipäivä lasten kanssa

Mulla on ihan täydellinen lepopäivä melkein takana!
Tyttö oppi hetki sitten polkemaan polkupyörällä ilman appareita, ja palkinnon siitä sai valita itse. Empimättä tuli vastaus päästä Harri Hylje laivalle, koska viimeksi oli niin kivaa. Tänään aamulla sitten varattiin risteily Siljalle. Elokuu oli tosin ihan buukattu täyteen, joten meni melkein syyskuun alkuun meidän risteily, mutta onneksi kesällä aika menee nopsaan! Viime yö meni myös meidän valtakunnassa ihan ihmismäisesti pitkästä aikaa, joten tänään oli hyvä päivä tehdä jotain, mennä jonnekin. Pienen sateen pelossa ei uskallettu mennä Korkeasaareen, joten sen sijaan lähdettiin Linnanmäelle ja Sea Lifeen.

Sea Life


Mä muistan, kun vietiin esikoinen yksivuotis synttäreillä kattelemaan noita kaloja, ja hän oli niiin haltioissaan. Varmaan kolme tuntia jaksoi vain ihmetellä niitä. Toista maata on kuopusherra, ikää 1v 6kk, jota ei alkuhuuman jälkeen kiinnostanut katsella fisuja sitten ollenkaan. Mutta äkkiäpä ne kalat loppuikin, joka kerta tuolla käymisen jälkeen sitä miettii, että kuinka turhuuksiin voi rahansa pistää. Aina yhtäkkiä huomaakin kävelleensä jo paikan alusta loppuun. Mutta lapsillehan siinä riittää kymmeniä akvaarioiden ikkunoita ihmeteltäväksi. En voi sille mitään, mutta nykyään kun on niin "hipistäytynyt", niin katselin vain kaloja, ja mietin, että millaiset oltavat niillä on noissa akvaarioissa versus kotioloihinsa..

Muistisääntö Sea Lifeen meneville, jos vain mahdollista, niin jätä rattaat narikkaan, PALJON helpompi liikkua lasten kanssa siellä, et tarvitse kolmatta näkymätöntä kättä rattaille.

Koska meillä vierähti tuolla kalojen parissa sen verran kauan, ei jäänyt lintsille kuin muutama tunti aikaa. Käytiin kaikki ilmaislaitteet läpi, niissä sai kulumaan jo muutaman tunnin.

Linnanmäki

Linnanmäki

Linnanmäki

Lapset nautti ihan kamalasti! Vähän harmitti poikaa, kun ei päässyt kaikkiin samoihin laitteisiin, kuin isosiskonsa, ja isosiskoa taas harmitti, kun ei päässyt kaikkiin niihin isompien laitteisiin.
Meillä taisi vierähtää pelkästään kymmenessä laitteessa kolmisen tuntia ainakin. Seuraavan kerran jos mennään, niin tyttö saisi käydä rannekkeen kanssa laitteita läpi, koska kyllähän niistä tuon ikäinen jo saa irti enemmän.

Oltiin fiksuja, ja oltiin pakattu laukkuun pientä evästä mukaan. Meillä ainakin lapset uudessa ja tapahtumarikkaassa ympäristössä ei malta syödä ruoka-ajalla kunnolla, joten ei viitsi ravintoloihin jonottaa puolentoista tunnin välein puoltatuntia, että saisi taas jotain pientä syötävää. Pikku evästä kahvilasta mukaan, niin voi tankata heti nälän iskiessä.
Jonotukset on ihan omaa luokkaansa laitteisiin. Pahimmat jonotukset kestää reilu puoli tuntia. Onneksi pienten lasten laitteisiin ei niin pitkät jonot olleet näin arkipäivänä.
Kotiin tultiin iltapalalle ja nukkumaan, koko päivä liikkeellä siis, kevyt lepopäivä, kun käveltyä on tullut ainakin viitisentoista kilometriä.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Ikea Outfit

Me käytiin tänään Ikeassa shoppailemassa. Ei tullu edes tehtyä mitään heräteostoksia! Ostin tasan ne, mitkä pitikin, ja pari muuta tarpeellista. Etukäteen mua varoiteltiin siitä, että kuinka sieltä tarttuu mukaan kaikkea tarpeetonta ja krääsää, mutta mussa kun ei elä krääsämagneettia, niin sen avulla selvisin ehjin nahoin kotiin asti.
Blogin puolelle olen aina yrittänyt saada asukuvia, mutta lasten kanssa kiireessä ne jää aina nappaamatta. Tai jos niitä ottaa, ei ne pääse blogin puolelle, kun mukana on parikymmentä pikkusormea ja kaksi pientä uteliasta nenää. Nyt oli viisi ylimääräistä minuuttia kuvien ottamiseen, joten vihdoinkin saan tännekin muistoksi tämän asun.
Asu on todella kiva ja rento. Olen vuosien jälkeen löytänyt farkut, jotka sopivat minulle, ilman, että kiristää ja puristaa epämukavasti mistään, eikä ne valahda yhden käyttökerran jälkeen. Topin päälle vielä tosi rento neuletakki, niin asu on valmis!

Korvakorut Swarovksi

Neule Vila

Toppi & Farkut Zara

Laukku Guess


Ps, Yves Rocherin kesätarjous teille lukijoille voimassa enää muutaman päivän!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kesäkuun kunto

Instagrammin puolella jo lyhyesti mainitsin, että palattiin jälleen mökiltä maanantaina, ja olot oli vähän heikot. Minun jo nykyinen alhainen verenpaine painui vieläkin alemmas, mutta syke pysyi korkealla, sai aikaan muutaman päivän pakkolevon. Siinä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että lähteekö treenaamaan vai lepääkö, kun oli ihan vuodepotilas. Tänään en vieläkään uskaltanut mennä salille, vaikka oli siihen mahdollisuus, mutta kävin suorittamassa aerobisen kävelyvauhdilla. Toivottavasti huomenna olisi jo salikunnossa, sillä motivaatio on erittäin kohdillaan!

Nyt on kuukausi treenailtu uuden valmentajan, Jasminin kanssa. Fiilis on aivan mahtava. Tein kesäkuussa kunnialla kaikki treenit, ja ruokavaliossakin pysyin mukana. Alku oli painojen hakemista ja ruokiin totuttelua, mutta jo viikossa ne tuli rutiinilla. Kaksi neljän- viiden päivän mökkireissuakin ehdittiin perheen kanssa tekemään kesäkuussa, ja sinne punnitsin aamupuurot mukaan. Rahkat ja muut safkat kattelin aika silmämääräisesti, mutta hyvin pysyttiin ainakin olon mukaan niissä kärryillä.

Kunto on selkeästi mennyt eteenpäin. Mittoja en nyt tähän raapusta, sillä huomattiin, että olin ottanut kotona mitat niin hassusti, ettei järkevää vertailukohdetta ole. Mutta massaa on saatu kilo! Tuosta yhdestä kilosta olen niiiin niin iloinen. Se tarkoittaa sitä, että massakausi tuottaa tulosta, ja suunta on vain ylöspäin. :)


Itse näen muutoksen yläkropassa. Kädet ja selkä on selvästi ottanut treeniä hyvin vastaan. Toivottavasti kainaloläskit alkaisi myös palamaan, ja peppu kasvamaan! Haaveissa on edelleen kunnon jalkalihakset ja iso takapuoli!

Ja jotain muutakin on tapahtunut.. Tätä en ikinä uskonut tapahtuvan. En nimittäin enää ole universumin pahin sokerihiiri. Tässä sen huomaa, kuinka suuri vaikutus on sillä, että sulla on joku, jolle sä raportoit kaiken sun treeneistä ja syömisistä, niin ei sitä kehtaa laittaa viestiä, että viimesen viikon aikana on mennyt kakkua, pullaa, suklaata ja karkkia. Ehei.. Nostattaahan valmentaja ja valmennus myös motivaatiota todella paljon tähän hommaan, niin ei ole motivaatiota pistää läskiksi tätä koko projektia. Ruokaakin on tietenkin tässä massaa hakiessa sen verran, ettei nälälle jää tilaa. Nälkäisenähän sitä ne pahimmat sortumiset suorittaa.


Kuukausi meni kyllä tosi nopeasti. Kattelin liikuntapäiväkirjaa, ja siellä näytti kesäkuun aikana tulleen 29 treeniä. Kaikki treenit siis suoritettu, ja päälle vielä mökillä pihahommat. Motivaatio pilvissä mennään edelleen! Ja toista kiloa metsästetään heinäkuun ajan.

Jasminin hinnaston Fitverstaalta löydät TÄÄLTÄ.

Sieltä löytyy treeniohjelmaa 50€, ruokavalio ja ravinto-ohjaus 60€, ja treeni + ravinto-ohjelmia eri komboilla.


Yhteistyössä  Fitverstas