tiistai 5. heinäkuuta 2016

Maalle vai kaupunkiin?

Mä luonnehtisin itseäni 50-50 ihmiseksi siinä, että olenko maatila- vaiko city-ihminen.
Olen lapsena asunut maalla, ja se oli ihanaa. On omakotitalo, iso oma piha, lemmikkieläimiä, pihalla omat kasvimaat, marjapensaat, pihaleikit, ja grillattiin miltei joka päivä.
Kaupunkiin muuttaessa oli itsestäänselvyys muuttaa kerrostaloon, ja mitä lähempänä keskustaa -sitä parempi. Me asutaan tällä hetkellä ihan keskustan tuntumassa, bussilla menee kymmenisen minuuttia ydinkeskustaan, ja matkaa sinne on kolmisen kilometriä. Meidän asuinalue on ihana. Olen asunut täällä kohta kymmenen vuotta, enkä voisi kuvitellakaan muuttavani pois. Meillä on ruokakaupat lähellä, uimaranta lähellä, monia leikkipuistoja, ihana kerhoharrastus, minulla kiva kuntosali, lyhyt matka keskustaan bussilla, tämä on autottomalle ihmiselle ihan nappivalinta.

Nyt ollaan kaksi viimeistä viikonloppua vietetty pidennettynä mökillä. Ja edelliseen plussalistaan lisättynä vielä meidän mökkietäisyys, lasten kävelyvauhdilla 15 minuuttia kävelyä, ja viisi minuuttia veneilyä, ja ollaan perillä, voiko parempaa ollakaan? Tuntuu, että mökkeily on sekoittanut mun pään totaalisesti. Niin kauan, kun olen lasten kanssa asunut kerrostalossa, olen haaveillut omasta pihasta, mutta nyt se haaveilu on päässyt ihan uusille leveleille, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että oma piha on saatava! Kuinka ihanaa lapsilla on kesäisin, ja miksei talvisinkin, kun voi välillä päästä omalle pihalle leikkimään. Voidaan syödä omalla pihalla, grillata vaikka joka päivä! Pitää piknikkejä, pitää pihajuhlia, ja kasvattaa itse tuoreita yrttejä. Mä koen itseni jopa vähän itsekkääksi, kun kasvatan lapseni kerrostalossa, missä on omat rajoitteensa. Ja saataisiin myös vihdoin se kauan unelmoitu koira!


Sitten tulee jälleen eteen se asuinpaikan valinnanvaikeus. En haluaisi asuinalueeltamme lähteä pois.. Täälläkin on toki saatavilla rivitaloja, ja omakotitaloja, mutta hintataso niissä on kuusinkertainen verrattuna kerrostaloasuintoihin. En voisi kuvitellakaan asuvani Itä- tai Länsi-Helsingissä (been there, not my style!), ja Espooseen en ole valmis muuttamaan. Viikonloppuna näin sattumalta, että keskustan tuntumaan ollaan rakennuttamassa pientä puutaloaluetta, sehän olisi ihan luksus! Tietenkin siinäkin tulee se haikea seikka, että se ei ole tämä, missä me nyt asutaan.. Mutta joskus täytyy jostain tinkiä? 


Kesäkakku pihalla

Meidän nykyinen kotikin on kyllä niin ihana, etten tästä haluaisi luopua. Oma hissi suoraan maantasalta kotioven eteen, oma rappukäytävä mihin voi jättää kaikki neljät rattaat ja pyörät ja kuravaatteet roikkumaan, ei naapureita joita häirittäisiin, ja asunto on tosi kiva. Tänne me ollaan vihdoin päästy kotiutumaan, joten haikeaa olisi luopua tästä..
Mökillä ollessa lapset nauttivat niin paljon. Ja kuka lapsi nyt ei nauttisi? On vapaus olla ulkona aamusta iltaan. Syödä ulkona, levätä ulkona, leikkiä, nauraa, kalastaa, jopa siivous ulkona tuntui lapsista hauskalta. Se lasten ilo ja riemu on vain niin jotain korvaamatonta!

Mökillä


Ps. Muistattehan vielä Yves Rocherin kesätarjouksen teille. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)