maanantai 22. elokuuta 2016

Kun sokeri sairastutti minut

En varmaan saa ikinä tarpeekseni aiheesta sokeri. Olen lukuisat kerrat kirjoittanut bloginkin puolelle siitä, kuinka olen pesunkestävä sokerihiiri, enkä muuksi muutu. Nyt oli ehkä sellaisen totaaliherätyksen aika, ja miksi? Koska sairastuin sokerin vuoksi.


Lähdetään pähkinänkuoressa läpi tätä tarinaa. Hormonitoimintani lähti viimein käyntiin viime kuussa. Alitajunnasta tuli se vanha tapa mieleen: suklaata, suklaata ja suklaata. Suklaa auttaa sydänsuruihin, ja kuukautiskipuihin. Siitä se kierre lähti, kun olin muutaman päivän syönyt suklaata, tarttui mukaan kaupasta karkkipussi pitkästä aikaa viikonlopun kunniaksi, tuli leivottua mustikkapiirakkaa, mustikkamuffinseja, jäätelöä lämpimien kesäilmojen kunniaksi, ja näin kierre oli jälleen kerran valmis - päivittäin jotain makeaa. Olin vielä valmentajani avulla päässyt eroon vihdoin ja viimein sokerin ylenkäyttämisestä kesäkuussa. Ensimmäinen viikko oli pahin. Vieroitusoireet olivat pahemmat, kuin vuosia sitten tupakan lopettamisesta. Kiukkuisuus ja ärtyneisyys olivat huippuluokkaansa - olin jo valmis sanomaan heipat miesystävälleni. Mielialat vaihtelivat radikaalisti, milloin itketti, milloin suututti, milloin oli todella kurja olo. Näin jälkiviisaana sitä ajattelee, että miksi saatoin itseni jälleen tähän tilaan, jälleen tulen kärsimään nuo samat vieroitusoireet uudelleen.


Kun sokeria oli vedetty kaksin käsin kaksi viikkoa, ja flunssa iski, ymmärsin mistä se johtui - olin sairastunut sokerista. Sokeri on bakteerien ruokaa, ja bakteerit löytävät kehoosi sokerin perässä. Sokeri on prosessoitua ainetta, josta on kemiallisesti poistettu kaikki "olennainen", eli vitamiinit, kuidut, mineraalit ja proteiini. Tästä syystä elimistö käsittelee sokerin vieraana aineena, ja immuniteetti kärsii ja vastustuskyky laskee. Sokeri vaikuttaa hormoneihin, ja puhumattakaan insuliinista! Sokeri tuottaa elimistöön niin hurjan määrän insuliinia, josta johtuu verensokerin epätasapainoisuus ja ylipainoriski on aina olemassa.


Flunssan lisäksi kärsin iho -ongelmista, jatkuvasta turvotuksesta, hormonihäiriöistä ja kohta jälleen vieroitusoireista.

Sokeri on paha, ja pahe. Olen monesti vannonut lopettavani valkoisen sokerin kokonaan, mutta niin se aina vain hiipii elämääni mukaan. Olen myös pystynyt kuukausien ajan pitämään kultaisen keskitien sokerin suhteen, ja välillä on tullut herkuteltua - kohtuudella. Tällä hetkellä en voi ymmärtää, miksi minä, ja monet muut teemme tämän itsellemme. Turmelemme omaa kehoamme, jota pitäisi vaalia temppelin tavoin - onhan meillä vain tämä yksi elämä, ja yksi keho. Ihminen selviää ilman valkoista sokeria, me emme tarvitse sitä elämäämme. Iho vanhenee, kudokset rappeutuu, sisäelimet kärsivät, verensokerin heittelyn vuoksi ihminen on ärtyisä, mieli on maassa, ja mieli voi masentua vieroituksen aikana. Ei sitä turhaan sanota - että sokeri on valkoinen huume.
Olen ihminen, joka ottaa karkkipussista ensimmäisen, ja viimeisen karkin. Pussi on syötävä tyhjäksi, ja napostelu on paheeni. Ei ole häpeä myöntää olevansa koukussa sokeriin, on häpeä, jos ei yritä tehdä asialle jotain. Miksi yritän opettaa lapsilleni, että karkkia ei tarvitse syödä, karkki ei ole palkinto tai lohturuoka, ja itse teen päinvastoin? Sodin kokoajan myös vastoin kasvatustapojani.

Käytätkö sinä sokeria? Oletko löytänyt kultaisen keskitien? Syötkö silloin tällöin, et ollenkaan, vai oletko sinäkin koukussa? Mielelläni kuulen kokemuksianne ja mielipiteitänne aiheesta.


Paita saatu blogin kautta, löytyy TÄÄLTÄ.

8 kommenttia:

  1. Täällä toinen addikti! Tai nyt kovasti kamppailen pääseväni irti. Kyllästyin jatkuvaan väsyyn (anemian rinnalla) ja ihon kuntoon. Pari viikkoa olenkin yllättävän hyvin pystynyt olemaan niin etten ole syönyt koko aikana kuin ehkä entisen "kahden päivän annoksen". Tästä olen ylpeä ja toivon että tämä itsekuri säilyy ja pikkuhiljaa elimistö oppisi olemaan ilman. Olen moniallerginen ja karkki on ollut ainoa herkkuni mitä voi valmiina napsia. Mielelläni söisin hedelmiä tms mutta kun en voi. Muutenkin ruokavalio on todella karsittu. Aiemmin myös korvasin nälän kahvilla ja karkilla (aina löytyi syitä), kahvin oon vähentänyt jo aiemmin ja nyt olen karkit jätettyäni syönyt ruokaa todella paljon enemmän kuin aiemmin! Tsemppiä sulle ja kaikille meille tämän asian kanssa kamppaileville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, tosi hienoa, että olet jo pari viikkoa pystynyt olemaan ilman! Eikös se sanota, että ensimmäiset kaksi viikkoa on pahimmat, ja sitten helpottaa! Tsemppiä sullekin! :)

      Poista
  2. Niin pahassa koukussa! Pärjään hyvin ilman muita herkkuja mutta karkki :/ tiedostan pahan olon joka tulee syömisen jälkeen mutta silti sitä tekee mieli joka ikinen päivä! Nyt yritän jälleen kerran päästään eroon siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Tsemppiä sullekin, ja kyllä me päästään tästä paheesta eroon!

      Poista
  3. Mä oon yrittänyt päästä sokerista eroon, mutta samaan aikaan oon myös hirvee sokerihiiri. En syö karkkia tai leivonnaisia juuri ollenkaan mut limsat.. Pari vuotta sitten tarvitsin vähintään 1tölkin kokista päivittäin ja siitä oon onneks päässyt yli mut silti menee viikottain paljon limsaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole onneksi ikinä ollut limsojen kuluttaja, mutta varmasti koukuttaa pahasti! Hienosti olet pystynyt jo vähentämään :)

      Poista
  4. Täälä Toinen sokerihiiri. Pidän Rakastan pullaa ja kaikista herkuista. Minulla oli raskaus diabetes Ja sokeri arvot On edelleen huonot. Liikakiloja 20. En vain pysty olemaan ilman. Joka päivä jotain suuhun. Äitini On samanlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kunnon kuntokuuri päälle ja ruokavalio kuntoon, niin päästään eroon tästä paheesta!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)