lauantai 13. elokuuta 2016

Lasten harrastaminen

Tarvitseeko lapsi harrastuksia?

Kyllä ja ei.

Esikoisen synnyttyä alettiin harrastamaan jo viisikuisena. Käytiin kerran viikossa leikkikerhossa, seitsenkuisena aloitettiin muskari, jota jatkettiin kaksivuotiaaseen asti. Puolitoista vuotiaana kokeiltiin myös sirkustemppukoulua, joka jäi muutamaan kertaan, ja käytiin myös äiti-lapsi jumpassa. Kaksivuotiaana tyttö meni päiväkotiin, jossa oli vuoden, joten harrastaminen jäi kokonaan. Kolme ja puolivuotiaana aloitettiin metsäkerhoharrastus, jossa tyttö on eskari-ikäänsä asti.



Nyt kuopuksen kanssa ei ole ollut samanlaista harrastusmahdollisuutta. Kaikki pienten lasten harrastukset ovat aamuisin, ja niihin ei oteta mukaan isompia lapsia. Joten himpun verran alle kaksivuotiaallani ei ole harrastusta, eikä tuon ikäisellä mielestäni tarvitsekaan olla.

Nyt, kun olen kotona, luonnollisesti kumpikaan lapsista ei ole päiväkodissa, niin aikaa on harrastusmahdollisuudelle, ainakin isommalla. Isompi käy metsäkerhossa, joka on neljä kertaa viikossa, aina kolmen tunnin ajan. Se riittää tällä hetkellä hänen harrastuksekseen.



Päiväkoti-ikäisellä lapsella ei mielestäni edes tarvitse olla harrastusta. Päiväkoti itsessään nyt ei ole mikään harrastus, vaikka siellä paljon onkin niin kutsuttuja virikelapsia, joiden vanhempi/vanhemmat ovat kotona pienemmän lapsen kanssa ajatellen, että sieltä lapsi saa tarvitsemansa virikkeet. Tässä nyt on kyseessä vain vanhemman laiskuus. Kokemuksen äänellä puhun, että kun vähän näkee vaivaa äiti-roolinsa eteen, niin lapsi luo kyllä sosiaalisia suhteita, saa virikkeitä, oppii kommunikoimaan ja käyttäytymään muiden lasten kanssa kotihoidossakin.



Meillä kyllä saa harrastaa enemmänkin, jos haluaa. Tyttö väläytti jossain vaiheessa idean, että haluaisi kokeilla tanssia, joten katsotaan varmaan alkuvuodesta joku tanssikurssi hänelle. Useimmat tanssikoulut ottavat vasta 5-vuotiaita kursseille, joten tästä syystä odotetaan hieman. Meilläkin on enää vuosi eskariin, ja kouluikään kaksi vuotta. Kouluikäisille lapsilleni pyrin kyllä pitämään kyllä edes yhden harrastuksen. Kokeilla saa, mitä haluaa, jotta löytää sen oman juttunsa, mutta edes yksi harrastus pitää olla.
Itse olen saanut harrastusrikkaan lapsuuden, on ollut pianonsoittoa, laulua, yleisurheilua, tanssia, ja ties mitä on kokeiltu, kunnes se "oma juttu" löytyi, joten pidän kiinni samasta linjauksesta omien lapsieni kanssa. Kokeilla saa, mitä mieli tekee, mutta edes kerran viikossa täytyy jotain harrastaa.



Muutoin koen kyllä, että meillä on tällä hetkellä tarpeeksi aktiivinen arki lasten kanssa. Pyöräillään, talvella luistellaan ja hiihdetään, käydään yleisurheilukentällä juoksemassa, ja leikitään. Lasten työ on leikkiä.

Katsotaan, pääseekö kuopuskin aloittamaan metsäkerho -harrastuksen tammikuussa, saadaanko hänelle paikka, ja uskaltaako hän lähteä kerhotielle. Vuoden päästä kutsuukin esikoista eskari, ja kuopusta päiväkoti..



Yhteistyössä Mammalandia
Facebook Mammalandia

2 kommenttia:

  1. Mä olen sun kanssa pitkälti samaa mieltä noista lasten harrastusasioista.
    Ihan pienellä ei tarvitse harrastuksia vielä olla. Mä kävin puolisen vuotta pojun kanssa muskarissa (aloitettiin hänen ollessa n.11kk vanha) aina keskiviikkoisin, mutta se tuntui liian kiireiseltä meidän perheen silloiseen tilanteeseen. Lapsikaan ei niin muskarista välittänyt, vaan halusi enemmän liikkua omilla teillään, joten ei enää jatkettu kevätkautta.

    Me kuitenkin liikutaan ja nähdään muita lapsia paljon muuten arjessamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ihan sama! Ja kun suurin osa pienten lasten harrastuksista alkaa heti aamusta, pitäisi olla jo klo 9 tai klo 10 paikan päällä, niin jotenkin haluaa vain rauhoittaa tämän kotihoidonajan, eikä pitää joka päivä kiirettä jonnekin. Meidänkin arkeen astuu ensi vuonna mukaan aamuherätykset eskariin ja päiväkotiin, niin otetaan nyt rennosti :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)