maanantai 12. syyskuuta 2016

Häpeän mitä teen

Pidemmän aikaa olen miettinyt, että kirjoitanko tästä aiheesta, miten kirjoitan, mitä kirjoitan, vai jätänkö kokonaan kirjoittamatta. Blogi on minulle kuitenkin paikka, johon puran itseäni kiinnostavat ja askarruttavat asiat, ja jossa toteutan itseäni.
Tämä asia on herättänyt keskustelua jo muutaman vuoden ajan, sillä monesti pihatutut ja vähän paremmatkin tutut kysyvät, että mitä teen työkseni. Olen kotona lasten kanssa, mutta teen myös osa-aikaisesti töitä. Mikä on osa-aikainen työni? Tämä blogi. Lasken blogini osa-aikaiseksi työksi, sillä saan tästä palkkaa. Mitä en ole kehdannut ääneen sanoa, on ollut se, että bloggaan.
Kun on kysytty, mitä teen, olen yrittänyt ympäripyöreästi vastata, että kotona tietokoneella töitä, kirjoitan, tai olen freelancer. Minua on hävettänyt sanoa, että kirjoitan blogia. Miksi? Olen jo useamman vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittanut blogia, ja pitkän aikaa tuntui, että homma ei niin sanotusti johda mihinkään. Aluksihan aloitin kirjoittamaan vain itselleni muistiin asioita, kuten monet muutkin. Harva kunnioittaa bloggaajia, monien mielestä se ei ole työtä, vaan harrastus. Niinhän se tavallaan onkin. On tämä minulle edelleen myös rakas harrastuskin. On myös hävettänyt se, kun olen tiennyt, että jos kerron kirjoittavani blogia, ihmiset haluavat luonnollisesti tietää mitä blogia kirjoitan. Sitten se olo, kun leikkipuistoissa kaikki tietävät mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan. En halua olla huomion keskipisteenä, ja se on ollut minulle iso kynnyskivi ylitettäväksi.


Ehkä olen myös omalla tavalla tuntenut itseni pieneksi ja lapselliseksi, kun kirjoitan blogia. Eiväthän aikuiset tee niin. Viime aikoina olen tutustunut ihan mahtaviin aikuisten naisten blogeihin, yksi on yli viisikymppinen, toinen kolmekymppinen, ja kaikki ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät. Miksen siis minäkin?
Pikkuhiljaa blogin suunta alkoi menemään ylöspäin. Tänä vuonna on tullut aivan huikeita tilaisuuksia ja yhteistöitä. Blogin ja Instagrammin ansiosta, olen I Love Me 2016 VIP Bloggaaja, kuulun Fast & Celsius Ambassador- tiimiin, minulla on huikea yhteistyö Fitverstaan kanssa, ja nyt kuulun myös heidän PR- tiimiin. Koko perheemme kuuluu myös Crocsin loppuvuoden testirymään, josta kuulette lisää myöhemmin täällä blogin puolella.
Yhteistöistä puhumattakaan.. Takana on aivan mahtavia yhteistöitä, niitä ei voi lähteä edes luokittelemaan paremmuusjärjestyksessä.
Tällä hetkellä töitä on paljon, voisin sanoa, että aivan älyttömästi suhteutettuna siihen, että olen kotona kahden lapsen kanssa, treenaan viisi kertaa viikossa, jotain sosiaalistakin elämää olisi oltava, parisuhde hoidettavana, ja blogihommat pääsee aloittamaan yleensä vasta illalla kymmeneltä, kun lapset nukkuvat. Mutta en valita! Tällä hetkellä teen juuri sitä, mistä nautin, mitä rakastan, ja missä pääsen toteuttamaan itseäni.


Yleensä postauksen tultua ulos, linkkaan sen myös omalle Facebook -sivulleni. Tämä on suora pyyntö monilta ystäviltäni, jotka haluavat lukea blogiani. Tästä syystä on monta ihmistä jäänyt hyväksymättä facebook kaverikseni, sillä en ole halunnut, että joku tuttu hiekkalaatikolta pääsee lukemaan blogiani.

Nyt on todella hyvä flow niin blogin suhteen, kuin ylipäätänsä koko elämän suhteen. Ja pienenä päähänpinttymänä sain idean, että mitäpä jos en häpeäisikään asiaa, jota teen koko sydämelläni? Todella usein kuulee valitteluja omasta työstä, ja harmiksemme todella usea tekee sellaista työtä, josta ei nauti. Mä koen olevani etuoikeutettu siinä mielessä, että saan tehdä tätä työtä kotoa käsin, pääsen suurimmaksi osaksi määrittelemään itse työaikani ja työmääräni, ja mikä parasta, mä rakastan tätä. Halu kehittyä jatkuvasti enemmän, ja viedä tätä hommaa eteenpäin on todella suuri. Tänään jopa kerroin ääneen eräälle kyselijälle, että kyllä, kirjoitan blogia osa-aikatyökseni. Ja mä luulen, että kun pääsin tämän häpeäkiven yli, pääsen antamaan enemmän itsestäni blogin puolelle. En murehdi jatkuvasti sitä, mitä uskallan kirjoittaa, mitä voi joku tuttu nähdä tai lukea, vaan voin olla täällä aidosti oma itseni.


12 kommenttia:

  1. Mistähän tällainen häpeä kumpuaa, siis pohjimmiltaan? Koska on olemassa ihmisiä, jotka tekevät ylpeänä ihan kaikkea mitä tekevätkään. Esim. joku kirjoittaa pöytälaatikkoon runoja ja kertoo kovaan ääneen olevansa runoilija ja minä, jonka juttuja on julkaistukin, olen ihan hissukseen. Sama koskee blogia, välillä tuntuu, että muut pitää bloggaamista tosi isona juttuna ja itse vain nolostelen, että mulla on vaan sellanen harrastelijablogi... Voisin vain sanoa ylpeänä, että olen blogannut jo monta vuotta ja että blogillani on paljon lukijoita jne.

    Minäkin olen ihan turhaan häpeillyt monia juttuja ja voi olla, että siksi en ole oikein menestynytkään. Viime keväänä innostuin lähtemään mukaan Avonin kauneuskonsultiksi, se tuntui omalta jutulta ja innosti, mutta monet oli sitä vastaan. Ensin nolostelin ja vähättelin itseäni, mutta sitten karistin entisen asenteeni kokonaan pois ja päätin ajatella aivan uudella tavalla ja se todella kannatti! Avon on mulle kohta osa-aikatyö ja olen harkinnut oman toiminimen perustamista.

    On erittäin tärkeää, että ei anna toisten määritellä itseään eikä tee asioita sen perusteella, mitä olettaa toisten ajattelevan. Minä olen pelännyt jopa liikaakin muitten reaktioita, mutt viime vuosina oppinut tekemään sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä (tai jättänyt tekemättä sitä, mikä ei tunnu hyvältä).

    On mahtavaa, kun voi vaan tehdä omaa juttuaan nimenomaan flow-tilassa. Se näkyy ulospäinkin, kun on rohkeasti oma itsensä. Kiitos rehellisestä postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ihanasta ja innostavasta kommentistasi! :) olenkin kuullut tuosta Avonista pelkkää hyvää, joten toivon siitä tulevan sulle iso juttu :)
      Tärkeintä on olla oma itsensä, ja kuunnella mitä itse haluaa ♡

      Poista
    2. Kiitos sulle ihanasta ja innostavasta kommentistasi! :) olenkin kuullut tuosta Avonista pelkkää hyvää, joten toivon siitä tulevan sulle iso juttu :)
      Tärkeintä on olla oma itsensä, ja kuunnella mitä itse haluaa ♡

      Poista
  2. Voi, itselläkin olisi suuri haave tehdä bloggaamisesta myös työ, ja sinäpä ne parhaat puolet toitkin esiin! Ja vaikka en koskaan etenisi niin pitkälle, haluaisin kuitenkin säilyttää harrastuksena jos vain aika siltä leipätyöltä riittää. Mutta samoja fiiliksiä on kyllä paljon ollut myös täällä, ei oikein kehtaa kaikille kertoa harrastuksestaan. Kaikista eniten se vaivaa, kun tietää tuttujen ja puolituttujen lukevan blogia, en tiedä miksi. :D Helpompi ois kirjoittaa niille ventovieraille. Jotenkin sitä ajattelee liikaa mitä kirjoittaa, kun miettii mitä se ja sekin nyt tästä aattelee. :D Mutta sulle on kyllä tarjoutunut huikea sauma ja sietääkin olla ylpeä omasta työstään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri se, että puolitututkin tietää yhtäkkiä sun elämästäsi enemmän, kuin mitä itse heille kerrot / jaat.
      Vuoden päästä mäkin palaan takaisin konttorityöhön, ei tällä vielä kokopäiväisesti perhettä elätä, mutta toivottavasti pystyn jatkamaan silti kirjoittamista silloinkin :)

      Poista
    2. Nimenomaan juuri se, että puolitututkin tietää yhtäkkiä sun elämästäsi enemmän, kuin mitä itse heille kerrot / jaat.
      Vuoden päästä mäkin palaan takaisin konttorityöhön, ei tällä vielä kokopäiväisesti perhettä elätä, mutta toivottavasti pystyn jatkamaan silti kirjoittamista silloinkin :)

      Poista
  3. Kuka sun palkan maksaa? Yhteistyöt vai? Paljonko tienaat, että tulisitko toimeen pelkällä blogilla jos miehen tuloja ei lasketa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elän edelleen parisuhteessa, en av(i)oliitossa, joten miehen tuloja ei ole. En tulisi toimeen pelkällä blogilla, sen vuoksi miellänkin tämän osa-aikatyöksi. Ensi vuoden puolella olen palaamassa takaisin konttorityöhön, jolla kokopäiväisesti elättää perheen :)

      Poista
    2. Elän edelleen parisuhteessa, en av(i)oliitossa, joten miehen tuloja ei ole. En tulisi toimeen pelkällä blogilla, sen vuoksi miellänkin tämän osa-aikatyöksi. Ensi vuoden puolella olen palaamassa takaisin konttorityöhön, jolla kokopäiväisesti elättää perheen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)