tiistai 8. marraskuuta 2016

Saako herkuista kieltäytyä?

Olimme joku aika sitten äitini ja hänen miesystävänsä luona viettämässä isoäitini syntymäpäivää. Meidät kutsuttiin kakkukahville, ja juuri ennen kotiovesta ulos astumista äitini soitti, että heillä on myös lämmin ruoka tarjolla. Mikä sähläys olikaan tuo päivä, kun piti ajoittaa ruokailuni siten, että selviän syömättä tuon reissun ajan, välipala ja päivällinen meni napaan puolentoista tunnin aikavälillä, ja iltapalan saisi kotona normaaliin iltapala aikaan.
Olin ensin edellisiltana pohtinut, että miten toimin tuon kakunsyönnin suhteen. Tuohon mennessä olin kai ollut kolme viikkoa ilman sokeria, joten kakkupalan myötä menisi sokerittomuuteni poikki. Jos kieltäytyisin, niin pahoittaisiko kakun tekijä mielensä, sekä itse syntymäpäiväsankari?
Jos söisin kakkupalan, joutuisinko jälleen sokerikierteeseen?
Jos söisin kakkupalan, viettäisinkö kotona koko illan herkutellen?


Onko ruoasta kohteliasta kieltäytyä? Missä tilanteissa se on hyväksyttävää?
Ymmärrän, että ruoka-aine allergikoilla on jatkuvasti kieltäydyttävä ruoasta. Mutta miten, kun olet itse valinnut oman polkusi, olet päättänyt olla ilman sokeria, tai olet dieetillä, tai tässä tapauksessa molemmat?
Minähän olen itse valinnut, että haluan kokeilla sokeritonta elämää. Ei kukaan muu puolestani ole tätä tietä valinnut. Miksi haluan kokeilla elää ilman sokeria? Huomasin syöväni herkkuja omasta mielestäni liikaa. Lohtusöin, juhlasöin ja söin vaan. Kun luin, mitä se sokeri on - bakteerien ruokaa, ja kun luin vielä enemmän, mitä sokeri tekee ihmisille, ja millaista ihmisten elämä on ollut ennen ja jälkeen sokerin, halusin kokeilla.

Miten sitten kävi isoäitini syntymäpäivillä?
Söin pasta-annoksesta jauhelihat päältä, mutten pastaa, sillä enää sinä päivänä ei ollut tilaa hiilareille. Pastat äkkiä salaa purkkiin ja käsilaukkuun :D
Ja kyllä, söin kakkupalan. Tällä hetkellä voisin sanoa olleeni ilman sokeria miltei kuusi viikkoa, mutta se yksi kakkupala nyt verottanee ajanlaskua tässä tilanteessa. Otin hillitysti yhden slaissin kermatäytekakkua, olihan se hyvää, mutta kyllä se pitää paikkansa, että makuaisti vahvistuu sokerittomuuden myötä, ja ei tehnyt mieli mättää koko loppu kakkua. Itseasiassa, edes illalla ei tehnyt mieli herkutella mitään. Voisin sanoa, että tämähän meni ihan nappiin. Päätin äitini luona, että mä en kuole siihen yhteen kakkupalaan, se ei tee mulle mitään kuollettavan pahaa. Vaikka en itse osta kotiini valkoista sokeria, enkä enää käytä valkoista sokeria (toivottavasti ainakaan), niin en kuole siihen, että joskus (todella harvoin) syön jonkun sokeriherkun jossain juhlissa.


Ja pakko todeta, että enpä olisi uskonut vanhemman koulukunnan ihmisten katsoneen minua yhtä ylpeänä, kuin itse, jos olisin kieltäytynyt kakkupalasta. En pahoittanut kenenkään mieltä, enkä itsekään potenut morkkista tästä asiasta. Eli kohtuus kaikessa, ja win-win.

Offilla on varmasti eri homma ruokien kanssa, silloin suhtaudutaan hieman rennommin, mutta nyt dieetillä huomaan kyllä pari kertaa ajautuneeni muiden isojen kysymysmerkkien eteen. Joidenkin on vaikea ymmärtää, että normaalivartaloinen, alle kuusikymmentä kiloinen nainen on "dieetillä". Varsinkin, kun dieetti ymmärretään yleensä laihduttamiseksi, ja tulee aina se sama kysymys eteen, "mistä sä muka laihdutat?". Kerta toisensa jälkeen yritän miettiä, miten mä aina selitän pähkinänkuoressa sen, että ajetaan rasvaprosenttia alas, höttöjä pois kropasta, ja haetaan kunnon kuntoa kroppaan. Tiedän, että olen varmasti monen mielestä ärsyttävä (varsinkin mieheni, joka kiroaa joka kerta, kun vahingossa tippuukin pala keltuaista kananmunan valkuaisten joukkoon, ja makrojakauma kaatuu siihen), kun olen niin tarkka ruokien suhteen. En käy ulkona syömässä tällä hetkellä, ja poistun kotoa vain ruoka-aikojen ulkopuolella. Kahvilassa metsästän aina sen sokerittomimman teen, ja jos sitä ei ole, vaihdan kahvilaa. Helpottaako tämä sitten kisavuotena, kun voin sanoa, että kisaan, ja minulla on syy käytökseeni? Onko se silloin hyväksyttävämpää kuin nyt?

3 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Täällä vähän sama nyt (toki ei noin tarkasti kun siellä). Täällä useampi todennu vähän nenä mutrussa ja puolivitsillä "ei sitten, jääpähän mulle enemmän!". Mutta uskon noiden ihmisien olevan vaan katkeria että joku onnistuu ;) jatka samaan malliin. Eli vastaus sun kysymykseen: kyllä saa kieltäytyä, jos vaan syy ei ole "en syö, toi on pahaa!" :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)