tiistai 1. marraskuuta 2016

Sukupuolineutraali kasvatus

Hetken luulin jo tietäneeni, mitä on sukupuolineutraali kasvatus, mutta pienen googlettelun jälkeen en enää ole niin varma. Mammapalstalaiset ainakin tarjosivat mielipiteitään laidasta laitaan, mutta jos jätetään ne mammapalstalaiset sinne rauhassa keskenään sotimaan.

Mutta summasummarum, ei nukkeja vain tytöille eikä autoja vain pojille, niinkö?

Jo vuonna 2011 odottaessani esikoista päätin, että itse pyrin mahdollisimman sukupuolineutraaliin kasvatukseen - olihan teema silloin jo pinnalla ja "muodissa".
Lelut olivat varmaan meillä se main thing - missä halusin pystyä vaikuttamaan asiaan, mutta kahden vuoden äitinä olon jälkeen huomasin, ettei minun kertaakaan tarvinnut miettiä edes koko asiaa. Meillä ei ollut nuken nukkea, eikä tyttö niitä edes osannut pyytää. Synttärilahjoiksi oli saatu ääniä pitäviä autoja, legoja, ja leluja, mitä ei eritellä vain tytöille.


Vaatteet meillä on aina kyllä ollut prinsessamaiset. Pinkki talvihaalari, tyllihameita, mekkoja, ihania hiuspantoja.

Missä mentiin sitten vikaan? Kerroin lapselleni, että hän on tyttö. Ilmeisesti sukupuolineutraalissa kasvatuksessa tämä ei ole tapana. No, tässä vaiheessa mä heitän roskiin koko sukupuolineutraalin kasvatuksen meidän kohdalta. Kaikki omalla tavallaan, mutta kyllä meillä ainakin on jo reilu kaksivuotiaasta luokiteltu tytöt tytöiksi ja pojat pojiksi. En ymmärrä mitä haittaakaan siitä on, onhan lapsillakin äiti ja isä, jotka nimetykset mielestäni juontuvat sukupuolista.


Kun tyttö täytti neljä vuotta viime vuonna, silloin meidän kotiimme rantautui ensimmäinen barbi ja ensimmäinen Frozen -nukke. Ja kolmevuotiaasta lähtien on yritetty päästä äidin päätäntävallan ohi vaatteisiin liittyvissä asioissa. Aina halutaan se isoin tyllihame, kiiltävin mekko, ihanimmat balleriinat ja söpöimmät hiusponnarit. Ja niinhän sen kuuluu mennä - lasten kuuluu olla lapsia, oli ne tyttöjä tai poikia, kaikilla on omat intressinsä. Enkä mä ala tukahduttamaan lapsen tiedonjanoa sukupuolieroista. Kuitenkin meillä opetetaan aina, että isät ja äidit voi tehdä samoja asioita. Isä voi myös tehdä ruokaa, äitikin voi vaihtaa lampun, ja uskokaa tai älkää - äitikin voi joskus olla se kiva tyyppi, joka ei siivoa aamusta iltaan, vaan leikkii ja hassuttelee.


Meille muutti ensimmäinen ihkaoikea nukke asumaan kaksi viikkoa sitten. Saatiin Amolta babyborn nukke ja rattaat nukutusta varten. Meillä oli molemmat lapset ihan intopiukeina tuosta nukesta, joka nimettiin Emmaksi. Ensimmäisen viikon aikana käytiin monta sisarusriitaa siitä, kumman vuoro on työntää nukkea rattaissa, kumpi saa juottaa tuttipullosta vettä, ja kuka vie Emman potalle. Eli kyllä, poikaakin kiinnosti tämä monien mieltämä "tyttöjen lelu".

Meillä lapset leikkivät miltei samoilla leluilla. Meillä ei ole eritelty erikseen tyttöjen leluja, ja poikien leluja. Ainoa oma lelu on tytön pikkulegot, millä leikitään pojan päiväuniaikaan, ihan vain turvallisuussyistä. Meillä rakastetaan keittiöleikkejä, molemmat keittävät teetä kymmenen kannullista päivässä, on kakkua ja pastaa ja ties mitä.
Mutta kasvatuksellinen asia tai ei, niin onkohan pojilla jokin sisäänrakennettu vietti ajoneuvoihin? Isoimman eron tytön ja pojan välillä huomaan siinä, että nyt miltei viisi vuotiaana tyttöä kiinnostaa kovasti pitää huolta nukesta, leikkiä keittiöleikkejä, kun poika on rakentelemassa päivittäin junaratoja, ja ne piipaa -autot, ne on ne tärkeimmät autot. Ulkona ollessa jos vilahtaakin ambulanssi, niin siitä tietää koko tienoo, ja siitä puhutaan koko loppupäivä. Meillä on kotona ollut olemassa autoja, jotka esikoinen on aikoinaan saanut, muttei kukaan ole opettanut poikaa prummuttelemaan niillä ympäriinsä, joten onko tuo jokin miehinen asia, joka kumpuaa luonnollisesti pienen miehenalun sisältä?


Baby Born viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuotta. On suhteellisen nostalgista katsoa, kun oma lapsi leikkii täsmälleen samanlaisella nukella, mikä itsellään on ollut lapsena.
Nyt on meidän joulutoivelista pukille kasvanut- sieltä löytyy nukelle vaatetoiveita ja varustetoiveita.



Yhteistyössä Amo Oy
Baby Born nukke ja rattaat saatu blogin kautta.

1 kommentti:

  1. Kyllä mun mielestä siskonlapsia kattellessa niin lapset osaa jo ihan itse päättää msitä tykkää. Poika piti leipomisesta ja siivoomisesta jo ennen pikkusiskon syntymää. Vieraisilla piti aina heti ekana kaivaa se imuri esiin. Pikkusisko toki jonkun verran autoillakin mukana leikkii, mutta enempi se vaan tykkää nukeista ja kirjojen lukemisesta (tai kuuntelemisesta). Omassa perheessäni isosiskoni ja äitini ei ole ihan niin tyttömäisiä (äitini oli kuulemma joskus sanonut, että meidän tytöille ei kyllä mitään pinkkiä tule. Kuinka ollakkaan, minä ite en ole muuta kuin pinkkiä).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)