perjantai 16. joulukuuta 2016

Dieettikuulumiset

En olekaan hetkeen päivittänyt treenikuulumisia tänne, joten nyt on sopiva aika tänne näpytellä niitäkin. Marraskuun loppupuolella alottelin nykyisen valmentajan ruokavaliota, ja dieetti siis jatkuu edelleen! Eli kaikenkaikkiaan dieetti alkoi lokakuun alussa PT:n avustuksella, ja marraskuun loppupuolella alkoi kisavalmentajan dieetti. Näissä dieeteissä on toisiinsa verrattuna huima ero, ja nyt lasketaan niitä kuuluisia makroja. Mä voin sanoa, että muutaman viikon niitä laskenneena mä vihaan niitä!! :D Välillä kun täytyy soveltaa kiireen tai kyläilyn tai muun vuoksi, niin voi jösses kun ajatteletkin, että täytyy laskea makrot, niin tekisi mieli jättää reissut välistä :D

Paino on alaspäin menossa, hitaasti, koska sorruin lasten syntymäpäiväjuhlissa syömään kakkua.. Jos en olisi syönyt, oltaisiin vähän paremmassa laskussa, mutta mennään nyt hitaasti mutta varmasti? Tänään oli valmentajan tapaaminen, ja koska kattelin facebookissa pari päivää, että tiimin muut tytöt on päässy välidieetiltä pois, ajattelin että mäkin pääsin. Ja miten mun silmät loistivatkaan, kun ajattelin sitä grande finaalia - JOULUA. Torttuja, pipareita, RUOKAA. Niin arvatkaa mitä? Mä saan tankata jouluaattona, ja siinä se. Ei joulupäivänä, ei tapaninpäivänä - VAIN jouluaattona. Ja torttujen määräänkin puututtiin. Vähän nyt pisti harmittamaan, mutta ei auta valittaa :D


Vähän juteltiin jo tulevaisuuden suunnitelmistakin. Mähän olin itse ajatellut, että kisaan vuonna 2018 tai 2019, koska olen omaan silmään sen verran pehmeässä kunnossa. Suora vastaus tuli, että ehdottomasti ensi vuodelle lisenssi, ja näin ollen mä lähden sitten ensi vuonna kisaamaan! Tuli vähän puskista, mutta kokonaistilannetta omassa elämässä ajatellen parempi näin.

Vasta tällä viikolla olen päässyt treenailemaan kunnolla, ja kyllä tuntuu. Vieläkin on maanantain takareisien jäljiltä kankea olo. Pieni nälkä on ajoittain, mutta fiilis on aivan mahtava, varsinkin nyt, kun on päivämäärälliset tavoitteet. Välidieetillä nyt edelleen jatketaan, ja katsotaan mitä mieltä se valmentaja tammikuussa on, josko mä silloin saisin jo enemmän ruokaa?

2 kommenttia:

  1. Kannattaa vaan totutella elämäntapaan jossa ruuat on tarkasti mitattu joka aterialla ja siihen että niitä joutuu kantaa mukana. :) Harrastus vaatii pidemmän päälle nimenomaan sen elämäntapamuutoksen, joka siten kestää vaikka lopunelämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tähän on jo viimeiset puoli vuotta vähän opittu jo totuttu, mutta siihen ei, että lipsua ei saa 😤 kiitos kommentistasi ♡

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)