sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Miten yhdistää fitness ja äitiys?

Tämä on asia, mikä mietitytti minua ennen kisavalmennuksen alkua. Itseasiassa ehdin perumaan jo nykyisen valmentajani tapaamisen kertaalleen, kun ajattelin epäonnistuvani ajankäytössä. Treenaamaan täytyy kuitenkin päästä tässä lajissa, mutta aika lasten luota pois ei ole itsestäänselvyys.
Ensin pohdin lapsiparkilliselle salille paluuta, ja varasinkin jo kokeilukerran vanhalle salilleni. Sitten me tultiinkin kipeäksi, ja edelleen ollaan samassa sairaskierteessä, joten sinne jäi ainakin toistaiseksi kokeilukäynti lapsiparkissa.


Tietenkin mä olen siinä mielessä etulyöntiasemassa, että olen vielä kymmenen kuukautta kotiäitinä, jolloin työpäivät eivät syö aikaani kymmentä tuntia päivässä. Mä olen vielä myös väärä ihminen puhumaan ajankäytöstä perheen ja fitneksen suhteen, sillä olen ehtinyt kisatiimin jäsenenä treenaamaan vasta kerran.. Mutta onhan tässä liikuntaa harrastettu ja salilla käyty ennen kisavalmennustakin, ja sanoisin, että tämä menee ihan siinä missä muutkin harrastukset. Sanotaan, että fitness pyörittää sun elämää, koska sulla ei ole vain treenit, siihen liittyy syömiset, kaikki mitä sä pistät suusta alas, se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Offilla on rennompaa, ja elämäkin varmaan hymyilee leveämmin, kun ei ole dieettiväsy ja dieettinälkä päällä, eikä tarvitse laskea makroja jokaikisestä kymmenen gramman porkkana palastakin.

Kun tästä viruksesta, tai sen aiheuttamasta armottomasta väsymyksestä päästään jonain päivänä eroon, niin mun treenit on aikalailla lasten isän aikatauluista kiinni. Muutaman kerran viikossa pääsen salille, kun lapset viettävät isänsä kanssa laatuaikaa, ja onnekseni olen tottunut kotijumppailija. Kotoa löytyy puolapuut, käsipainot, yhden ja kahden lapsen juoksurattaat, sekä nykyään myös crosstrainer. No Excuses siis.

Sitten on viikkoja, jolloin tuntuu treenaaminen ihan mahdottomalta. Esimerkiksi ensi viikko, jolloin lasten isä on matkoilla, ja salille pääsystä ei tarvitse unelmoida. Onnekseni lasten isoäiti on lupautunut tulemaan kerran katsomaan lapsia, jotta pääsisin edes yhden kerran salille. Mutta sekin on asenteesta ja pääkopasta kiinni. Sitten jumppaillaan kotona, ei lyödä kuitenkaan hommaa läskiksi. Treeniajoissa mun tulee astua ulos mukavuusalueeltani, joskus pääsen salille nimittäin vasta iltayhdeksältä. Iltatreenaaminen ei sovi mulle yhtään, mutta lajin eteen täytyy olla valmis tekemään uhrauksia, tätä mä kuitenkin haluan tehdä.

Nyt mulla on myös selvät jaot salille, ja suunnitelmallisuus on kaiken A ja O. Joka sunnuntai suunnittelen kalenterin kanssa tulevan viikon aikataulut. Aikatauluihin vaikuttaa lasten isän työajat, lasten harrastusmenot, blogimenot, ja muut mahdolliset menot. Valmiiksi suunniteltu on oikeasti puoliksi tehty. Näin hommat rullaa omalla painollaan läpi viikon, enkä turhaan joudu pähkäilemään mikä päivä on treenit ja mitä syödä milloinkin.

Kerran olen pohtinut tulevaisuutta vuodella eteenpäin. Silloin istun jälleen toimistotyössä armottoman pitkiä päiviä, lapset ovat esikoulussa, iltapäiväkerhossa ja päiväkodissa, joiden kestoa en haluaisi maksimoida. Siihen päälle treenit, koti, ja se tärkein - yhdessäolo perheen kanssa. No, onnekseni tuohon on vielä hetki aikaa, enkä lähde sitä enemmän spekuloimaan, suunnitelmat kun tuppaavat muuttumaan.



Selvän eron olen huomannut lapsissa; he haluavat olla enemmän kotona, kuin ulkona. Ennen ulkoiltiin kuutisen tuntia päivässä, nykyään ulkoillaan vain kerran tai kaksi päivässä. Kotona on lasten mielestä ihaninta olla vain yhdessä, ja tehdä asioita, joissa äiti on mukana. Harvoinpa nämä kaksi leikkivätkään keskenään, aina hoidetaan kaikki siivouksesta leikkeihin porukalla.

Viime aikoina ollaan paljon luettu kirjoja yhdessä, piirretty ja väritetty, ja opittu uusia asioita Minä Itse Osaan Vastata -korteista. Nämä tällaiset ovat aivan huipputekemistä, saadaan kaikki keskittyä yhdessä yhteen asiaan, ja olla tiiviisti yhdessä.





Kuvien tuotteet saatu blogin kautta.
Yhteistyössä Oppi&ilo

ja

Mammalandia, Mammalandia Facebook

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)