torstai 26. tammikuuta 2017

Rakastakaa itseänne!

Blogissa on pidemmän aikaa ollut hiljaista diipimpien tekstien suhteen. Ei ole ollut oikein punaista lankaa, josta tarttua kiinni, eikä ole ollut aikaakaan purkaa ajatuksia tänne.

Nyt on pari päivää ollut aikaa työstää tätä ajatusryöppyä pään sisällä, jonka on aiheuttanut ihmisten epävarmuus, ja huono itsetunto.
Tämä on hieman hullunkurista, ehkä jopa tekopyhää kirjoittaa aiheesta, ja komentaa teitä kaikkia rakastamaan itseänne, sillä olen tunnettu huonosta itsetunnosta, sekä olemattomasta kyvystä rakastaa itseään.
Mun ympärillä on aina ollut vahvoja ihmisiä. Mieleltään vahvoja, jotka kunnioittavat itseään, ovat sujut itsensä kanssa, eivätkä mieti turhia itsetuntoon tai -arvostukseen liittyen. Olen aina ihaillut heitä. Miten joku voi saavuttaa tuon olotilan, jossa rakastaa itseään, ja kunnioittaa, eikä epäröi hetkeäkään. Pysykää siinä, älkää ikinä horjuttako mieltänne.
Nyt olen tavannut ihmisiä, jotka ovat epävarmoja itsestään. He ajattelevat, etteivät pysty johonkin tiettyyn asiaan, hän on aina huonompi, hitaampi, heikompi. Ihan kuin minä. Minäkin olen aina ollut heikompi, pienempi, isompi, ihan mitä vain - aina huonompi muita. MUITA. Mikä ihme siinä on, että itseään täytyy verrata muihin? MIKSI? Eihän kukaan meistä ole se toinen. Tässä urheilulajissa tein sen virheen, mitä ei pitäisi tehdä - vertailin itseäni muihin. Kaikki muut tiimin tytöt on paremmassa kunnossa, lihaksikkaampia, kiinteämpiä, isompi selkä, isommat lihakset, kasvoiltaan kauniimpia.

Mä luin alkuviikosta facebookissa erään ihmisen päivityksen itsensä rakastamisesta. Miten suomalaisilla on niin vaikea rakastaa itseään, myöntää itselle tai muille kunnioittavansa itseään, sillä itsensä rakastaminen liitetään helposti narsismiin.
Olen itse suhteellisen mustavalkoinen ajattelija, ja narsismi ja itsensä rakastaminen ovat kaksi aivan eri asiaa, mutta taas niin lähellä sanallisesti toisiaan, joten ei ihmekään, että suomalaisilla on pelko rakastaa itseään.

Ihminen on ihminen, ja ihmiset tekee virheitä. Virheistä me opitaan. Elämän edetessä me kasvetaan. On niin turhaa nähdä, miten ihmiset tuskistelevat itsensä kanssa. Jokainen ihminen voi muuttua, jos itse haluaa sitä. Itse olen yrittänyt elää jonkin aikaa ajattelemalla, että olen projekti. Jos minussa on jotain, mitä haluan muuttaa, teen töitä sen eteen. MUTTA en enää ala vatvomaan ja surkuttelemaan asiaa.

Tiesittekö, että on tervettä rakastaa itseään? Kaikkien kuuluisi arvostaa itseään, ihan jo siinäkin mielessä, että sulle on annettu mahdollisuus nauttia tästä päivästä. Sä saat tehdä juuri sitä mitä haluat! Jokaisen kuuluisi olla kiitollinen siitä, mitä on, ja ylpeä siitä, mitä osaa. Ihmiset liian usein miettivät sitä, mitä ei ole, mitä ei omista, mitä ei osaa. Kun jokainen ajattelisi toisinpäin, millainen sinä olet, aivan upea varmastikin! Mitä sinulla on? Perhe, lapsia, työpaikka, katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa? Nämä asiat eivät nimittäin ole kaikille itsestäänselvyyksiä.
Ja tiesittekö, kuinka paljon helpompaa elämä on, ilman epävarmuutta itsestään, rakastaen itseään? En voi itsekään sanoa, että kokonaan tietäisin, mutta askel kerrallaan, ja jo ensimmäisellä askeleella helpottaa.

Mä olen viime vuonna ylittänyt itseni. Viisi vuotta haaveilin kisalavoille nousemisesta, ja ajattelin aina, että minusta ei ole siihen. Mun kasvot ei riitä, sillä onhan kyseessä kokonaisvaltainen kauneuskilpailu. Mun kroppa ei riitä, olen aina löysä. Mun vatsa on jo pilalla, ei sen kanssa kehtaa mennä mihinkään. En mä osaa. En mä riitä. Ei musta ole siihen. Missä olen nyt? Menossa kisaamaan. Ylpeänä. Kiitollisena. Nöyränä. Uteliaana. Valmiina antamaan kaikkeni. Kunnioittaen itseäni.

Eläkää täysillä. Rakastakaa itseänne, missä on teidän itsekunnioitus? Miksi se on kadonnut? Nyt heti se takaisin! Katse peiliin, hymy huuliin - olet kaunis. Naurahda vähän, olet ihana.




1 kommentti:

Kiitos kommentistasi! :)