torstai 2. maaliskuuta 2017

30 weeks out

Vähintään jokainen raskaana ollut tietää ne rv -laskennat. Täällä olisi nyt viikkoja 29+2, eli viikko 30. Mutta johan jokainen tietää ettei täällä masu pullota kuin pullan jälkeen, eli se olisi 29 viikkoa ja 2 päivää SM-karsintoihin!! 29 viikkoahan kuulostaa TODELLA lyhyeltä ajalta, ja niin se onkin! Mutta toisaalta siinä ajassa ehtii myös tekemään paljon sitä, mitä karsintoihin vaaditaan. 

Tällä hetkellä fiilikset ja tuntemukset on ne, että mun tieni ei tänä vuonna kulje NFE:hen, kuin vain katsomon puolelle, ja jään nuolemaan näppejäni karsintoihin. Miksi? Suurin syy on varmaan Beginnersin poistaminen syksyltä. Sinne mä talsin, kokeneiden joukkoon, voi luoja, selkeää hulluutta. Mutta ei tätä lajia taida kukaan täysin selväjärkinen harrastaa 😅

Tänään oli valmentajan tapaaminen, ja joku siinä on, että tasaisesti aina 24 tuntia ennen tapaamista mun mieli muuttuu ihan synkäksi. Siinä aina herää ne samat kysymykset, onko edistystä tarpeeksi, ollaanko aikataulussa, ja mitä se valmentaja sanoo? Ja niitä kysymyksiä pyöritellään oman pienen pään sisällä piiiiiiiitkät 24 tuntia. Tänään itseasiassa ensimmäistä kertaa pohdin itsekseni, että mitä jos sitä ei kisaiskaan syksyllä. Aika usein tulee se fiilis, että ei musta ole tähän. En mä ole siinä kunnossa, kuin ne muut siinä lavalla. Ja tänään se sitten tapahtui, ihan ekaa kertaa pohdin jopa olla kisaamatta. MUTTA, se oli nyt hetkellinen ajatusloikkaus vain, ja toivotaan että jäi yhteen kertaan.
Valmentajan tapaaminen on aina siitä kiva, että siellä se huono fiilis muuttuu heti. Sinne mennään möreänä, ja lähetään hymy korvissa. Eli aikataulussa siis ollaan edelleen, muutaman viikon totaalilevosta huolimatta. Ulkoisesti mennään siis ihan hyvillä raiteilla, mitä nyt se mun ikuinen ongelmakohta, eli vatsa laahaa siellä perässä. Sitä alan puskemaan heti, kun vatsa on kokonaan toipunut sairastelusta.
Noottia nyt tuli lähinnä itsensä ruoskimisesta, pitäisi kuulemma lopettaa se itsensä liiallinen arvostelu.
Ja mun mielestä ihan paras juttu on se, että mä pääsen syömään! Tai olenhan mä nyt syönytkin tässä, mutta välidieetin loppu alkaa häämöttämään, WUHUU. Paino on nyt 55,5 kg, kisapainoon matkaa vain muutama kilo, mutta valkku ei kai jaksanut enää kuunnella mun marinoita ruoasta, vaan päästi mut kärsimyksistäni. Eli mennään vielä tällä välidieetin makroilla varmaan ensi viikkoon, jolloin nousee kalorit n. parilla sadalla. 
Seuraavaan valmentajan tapaamiseen onkin vain kaksi viikkoa, jolloin munkin pitäisi olla jo ihan täydessä kyykkykunnossa!


Ja onhan tässä nyt vähän muutoksia ehtinyt tapahtumaan. Marraskuussa aloitin siis Cap Athlete Teamissa, ja nyt lähti tiimi vaihtoon. Ketään nyt enempää loukkaamatta, en lähde puimaan yksityiskohtia auki tiimin sisällä tapahtuneista asioista. Mulle oli tärkeintä jatkaa Arton valmennuksessa, en nyt millään halunnut uutta valmentajaa tähän sekoittamaan tavallaan niitä omia valmiita kuvioita. Joten nyt kuulutaan Royal Fitness Teamiin, ja hommat on jatkunut normaalisti vanhan valmentajan kanssa.


Poseerauksia täytyisi alkaa harjoittelemaan TODELLA paljon enemmän, sillä nytkin viimeisimmistä posetreeneistä on varmaan 1,5 kuukautta aikaa. Mun liikkuminen noissa koroissa on nimittäin todella tönkköä. Vielä en ole tehnyt mitään bikineiden, kisameikkien, kisalookin tai minkään eteen. Täytyisi niitäkin alkaa pikkuhiljaa miettimään. Mutta nyt tällaisia kuulumisia, toivotaan että pääsen jo kunnolla tässä treenaamaan, ja pian tulee lisää treenikuulumisia! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)