perjantai 28. huhtikuuta 2017

Elätkö elämääsi? Oletko onnellinen?

Mulla on ollut helmikuusta lähtien luonnoksissa teksti, jota en ole ikinä julkaissut. Pelko siitä, että annan itsestäni liikaa, tai paljastan syvimpiä ajatuksiani tänne, on pelottanut.



Aika ajoin ihmiset pohtivat tyytyväisyyttään elämään. Monien suusta on kuulunut, ettei elämäänsä voi ikinä olla täysin tyytyväinen, mutta tämä on mielestäni silkkaa negatiivisuutta.

Ihmisen kuuluu olla onnellinen, ja ihmisen kuuluu nauttia elämästään - onhan meille vain yksi sellainen suotu. Onko se itsekästä lähteä tavoittelemaan omaa onneaan? Ehkä, muttei kukaan voi elää kuten muut haluaa.

Suomessa tyytyväisyyden tavoittelu kulminoituu perheeseen, työhön sekä omaisuuteen. On oltava sitä ja tätä, jotta joku on tyytyväinen. Oletteko ikinä ajatelleet, kuinka köyhiä ovat ne ihmiset, joilla on vain rahaaa?


Tuo luonnoksissa maannut tekstini kertoo siitä, kuinka olen vain suorittanut pitkän aikaa - en ole elänyt täysillä, en ole tuntenut eläväni, ja näin jälkiviisaana voin todeta, etten ole ollut onnellinen.

Minulla ei ole elämässäni mitään mitä vaadin tai tarvitsen, minullahan on kaikki hyvin. Kaksi tervettä lasta, katto pään päällä, harrastan rakastamaani lajia, ja itsellänikin on asiat hyvin.
Joskus sitä vain huomaa, että elää elämäänsä ollen muille mieliksi.

Vaikka olet isä tai äiti, sinun tulisi aina ensin mietittävä omaa hyvinvointia. Tottakai lapset menee aina kaiken edelle, mutta jokaisen tulisi muistaa pitää itsestäänkin huolta.

Kenenkään ei tule elää elämäänsä miellyttäen muita, peläten jotain, tai tuntea oloansa epämukavaksi.
Vaikka kuinka itsekästä olisi olla onnellinen, se itsekkyys suotakoon jokaiselle.

Se tunne, kun elät vapaasti omaa elämääsi, hengität syvään ilman painolastia on jotain niin sanoin kuvailematonta. Kun kaikki ahdistus ja epävarmuus poistuu, ja tilalle tulee onnellisuus, se on niin priceless tunne.


Kuvien ihanat bambuiset alusvaatteet löytyy Color4Carelta.

Lisäksi valikoimassa myös kynät ja muut päivittäistavarat.


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Aasialainen wokki kotona

Meidän K-supermarkettiimme oli tullut Choi Samia, kiinalaista kaalia, yhtä suosituimmista Aasian vihanneksista.


Jos yhtään haluaa tehdä kiinalaista ruokaa kotona, sen onnistumisen salaisuus on aasialaiset vihannekset, kuten tämä kuvan choi sam, kai lan tai paksoi.

Jälleen resepti koostuu vain muutamasta raaka-aineesta, ja tekeminen on helposti toteutettavissa.

Pääraaka-aineet:
  • Choi sam
  • Kesäkurpitsa
  • Porkkana
  • Inkivääri ja
  • Korianteri
Choi samista on leikattu varret roskiin, ja lehdet on hyödynnetty leikkaamalla ne viistoon.
Inkivääri on suikaloitu ohueksi, samoin kesäkurpitsa on parin millin ohuina siivuina.

Sitten alkaa helppo tekemisen osuus! Pannu kuumennetaan kuumaksi, jonka jälkeen lämpöä säädetään noin keskilämmölle. Pannulle heitetään öljyn kanssa inkivääri, kesäkurpitsa, porkkana ja choi sam. Päälle laitetaan desi vettä ja desi soijaa. Kun alkaa näyttämään valmiilta, sekoita joukkoon vielä seesamiöljyä kaksi ruokalusikallista, nypittyä korianteria, sekä seesaminsiemeniä.

Tämä on aivan ihana makujen viettelys tällaisenaan. Mikäli haluat mukaan hieman hiilihydraatteja, erittäin sopiva vaihtoehto aasialaiseen ruokaan on riisinuudeli.








lauantai 1. huhtikuuta 2017

Suolistoni tarina

Minua on aina siunattu hyvällä vatsalla. Ties missä olemme matkustaneet, niin vatsani ei ole ikinä reagoinut ulkomaalaisiin bakteerikantoihin, ja on kestänyt hyvin ruoat ja juomat, ja ties mitkä. Minulla on aina siis ollut teräsvatsa, ja olen monet kerrat päässyt tällä kehumaan.

Olen nyt muutamaan otteeseen maininnut blogin puolella, että vatsassani ei ole kaikki kunnossa, ja lupasin palata asiaan, heti kun lopullinen diagnoosi on paperilla. Suoliston tutkimukset eivät etenekään niin helposti, ja aina tulee mutkia matkaan, niin vielä odotellaan lopullista diagnoosia.
Voisin kuitenkin lähteä purkamaan suolistoni ja vatsani tarinaa, jos löytyisi vaikka vertaistukea tai sielunkumppani.

Esikoiseni syntyi vuonna 2011 hätäsektiolla. Hätäsektio tehtiin aamulla kello neljän ja viiden välillä, enkä saanut koko päivänä syödä mitään. Liekö ihan normaali käytäntö? Mutta minulle juotettiin kaikki nesteenä leikkauksen jälkeen. Seuraavana päivänä aloin saamaan ruokaa, mutta heti ensimmäisellä aterialla tehtiin selväksi, että enää en saisi syödä perunaa, enkä valkoista vehnäjauhoa. Ajattelin alkuun sen olleen vain hetkittäinen kehoitus, mutta huomasin kuukausi sektion jälkeen, syödessäni jotain vehnäjauhoon perustuvaa ruokaa, että vatsa lähti turpoamaan siitä oitis. Tämä toistui taas seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla. Vaihdettiin kaikki vaaleat pastat ym. tummaan tai täysjyvään, ja vatsa siitä rauhottui. Mitään kummempaa ei noina vuosina ollut, kunhan pysyi kaukana perunasta ja vaaleista jauhoista, ja joskus maitorahkakin turvotti vatsaa.

Vuonna 2014 aloin odottamaan kuopusta, ja se oli huonon voinnin vuosi. Koko raskauden oksensin yötä päivää, ja vatsani oli tottakai ihan sekaisin. Ei ollut päivääkään, kun ei olisi kaikki ruoka tullut ylös ja ulos. Poika syntyi 2014 marraskuussa, ja palautuminen raskaudesta ei onnistunutkaan niin nopeasti vatsan tiimoilta. Aloin suht nopeasti harrastamaan liikuntaa raskauden jälkeen, vaunulenkein ja kotijumpin, ja salille taisin mennä 3kk raskauden jälkeen. Raskauskilot lähti samantien, mutta vatsa oli ja pysyi. Menin lääkärin kautta fyssarille, jossa todettiin n. 10 cm erkauma, ja vatsan palloutta perusteltiin erkaumalla. Sitä jumpattiin ja jumpattiin, mutta vatsa pysyi samana. Vuonna 2015 valittelin varmaan kymmenennen kerran lääkärille vatsaa, ja jotenkin kumman syystä päädyin kuvauksiin, ja selästä löytyi epäerkauma ja pienen pieni pullistuma. Fyssarin avulla ja kotiharjotteilla nekin parani.
2016 alkukesästä aloitettiin Jasminin kanssa yhteistyö. Jasmin teki ihmeitä erkaumalle, 10 sentin erkauma pieneni neljään ainakin. MUTTA silti se vatsa turposi aina. Jasmin teki kaikkensa, viilattiin mun vihannes määriä, yritetään työstää sitä sun tätä, ja poistettiin maitotuotteet. Maitotuotteiden poistamisesta vihdoin vähän helpotti se ikuinen paineentunne siellä vatsassa.
Mä en siltikään antanut periksi. Kokoajan mä ajattelin tässä olevan jotain muutakin. Ne lukemattomat itkut vatsakipujen vuoksi, ja yli kaksi vuotta kestäneet turvotukset sai mut jo niin turtumaan tähän jokapäiväiseen tuskasteluun. Painelin lääkärin luo, ja ajattelin että nyt menen viimestä kertaa valittamaan. Ja kerrankin mut otettiin tosissaan. Heti KAIKKI mahdolliset tutkimukset käyntiin, ja selvitetään mikä tässä on. Ja epäilys on suolistoon liittyvästä sairaudesta. Se, että onko se Crohn, IBS, keliakia, vai mikä, ei ole vielä selvillä, mutta todennäköisesti joku.

Olen tainnut nyt viiden viikon ajan olla fodmapilla, ja ne turvotukset ja kivut on kadonnu täysin. Tämä siis kertonee siitä, että siellä valitettavasti jotain on vikana. Tulen palaamaan asiaan sitten, kun lopullinen diagnoosi on selvillä, mutta toivon, että se on jotain, mihin riittäisi VAIN ruokavaliomuutos, eikä tarvitsisi lääkkeellistä hoitoa.

Nämä viisi viikkoa on ollut kunnon seikkailua. Oikeanlaisen ruoan etsimistä, tuskastelua, hirveän isoa ajatustyötä, avun pyytämistä. Minulla on kaksi ystävää, toinen on maidoton ja toinen keliaakikko. Miltei kolme vuotta olen sivusta seurannut ja miettinyt, kuinka työlästä on löytää ne sopivat ruoaka-aineet, ja nyt tottakai alussa tuskastelen itse noiden asioiden kanssa. Ystäväni ovat kyllä sanoneet, että ajan kanssa siihen tottuu. Kuulemma ensimmäiset kuusi kuukautta on etsimistä, hakemista ja totuttelua, ja sitten kaikki alkaa tulla rutiinilla.

Ajatukset on ristiriitaiset. Olen huojentunut siitä, että vihdoin alan saamaan vatsaani ja koko kroppaani kuntoon, sekä iloinen siitä, että kaikelle löytyy syy ja oikea "hoito". Näin alkuun on kurja olo siitä, mitä menetän. Irtokarkit, maitosuklaa, lidlin överivohvelikeksit, maitorahkan (koska laktoositon on tuplasti kalliimpi), valkosipuli (koska se antaa niin paljon makua!), cashew -pähkinät, taatelit (ne oli mun isointa herkkua!!) ja ylipäätänsä kaikki karkit!! Huomaatteko mitä sokerihiiri ajattelee eniten? :D

Mutta onneksi kaikkeen tottuu. Ja loppupeleissä, mihin ihminen tarvitsee karkkia? Ne on tuo makunautintoa, mutta takuuvarmasti saan paremman makuelämyksen puhtaasta ruoasta.
Olen tässä hetken miettinyt niitä "trendi ihmisiä", jotka pelkän trendin vuoksi syö gluteenittomasti tai maidottomasti, että miksi nähdä niin iso vaiva jonkun hetkellisen trendin vuoksi?! Tässä on niin iso työ löytää ne sopivat ruoat, kuka haluaa tätä tehdä vapaaehtoisesti?!

Jos jollakulla on vinkata jostain, ihan mistä vain, viitaten fodmappiin, gluteenittomuuteen tai laktoosittomuuteen, niin bring it on! Reseptit, nettisivut, ruokavinkit, ruokamerkit, KAIKKI on tervetullutta!! 💗

Mansikkainen jälkiruoka (Gluteeniton, laktoositon)

Jouduttuani tiukalle Fodmap -ruokavaliolle, totesin tämän alkuun olevan todella raskasta ja ylimääräistä ajatustyötä vaativaa. Suurin kynnyskivi minulle on herkut. Rakastan herkkuja yli kaiken. Pääsääntöisesti olen laktoosittomalla JA gluteenittomalla ruokavaliolla, ja sen lisäksi on makeutusaineet ja vähän muutakin kielletty.
Olen tässä pari viikkoa pyörinyt ruokakauppojen herkkuhyllyillä. Jos löydän jotain gluteenittomasta hyllystä, alkaa hymy hiipimään huulille, kunnes huomaan sen sisältävän joko maitosuklaata tai makeutusaineita. Sanoisin näin amatöörinä, että hyvin pieni on valmisvalikoima ruokarajoitteiselle ihmiselle. 
En myöskään löydä netistä blogeja, tai isoa kasaa reseptejä, jotka sopisivat minulle. Näin kapinamielessä päätin muuttaa tämän asian, ja tästä eteenpäin blogissani on VAIN laktoosittomia & gluteenittomia, sekä ylipäätänsä Fodmap -ruokavalioon soveltuvia reseptejä.

Gluteeniton & Laktoositon jälkiruoka
Oletteko huomanneet, että mansikat ovat tulleet kauppoihin? Eiväthän ne suomalaisia ole, mutta on ne silti makeita, ja edullisia! Meidän K-supermarketissa on puolen kilon mansikkalaatikko tarjouksessa 4,99€!
Koska rakastan mansikoita, ja erioten niitä yhdessä kermavaahdon kanssa, en voinut jättää niitä laktoosittomuuden takia unholaan. Vierailu kylmähyllyllä, ja kermavaahdolle löytyi kasvipohjainen vaihtoehto. Kokeilkaa ja nauttikaa. 💓

Mansikkainen jälkiruoka

Gluteeniton & laktoositon jälkiruoka
Tarvitset:
  • Kasvipohjainen vaihtoehto kermalle (itse käytin Alpron vispautuvaa Cuisine Soyaa)
  • Mansikoita
  • Yhden limen
Tuo Alpron Cuisine Soya toivon mukaan sopii suurimmalle osalle fodmappaajista. Itselleni ei sovellu soija suurissa määrin, mutta tuon valmisteen papujen määrä oli niin minimaalinen, että meni vielä fodmappiin mukaan.

Vispasin ensin soijavalmisteen, ja valmiisen vaahtoon raastoin yhden limen kuoren, sekä lopuksi puristin limen mehun. Vaahto laitetaan tarjoiluastioihin, ja päälle mansikoita, tai oman mielen mukaan muitakin marjoja tai hedelmiä. Ihanan makea, eikä oikeasti eroa huomaa normaaliin kuohukermasta tehtyyn vahtoon ollenkaan! Nimim, kaksi lasta veti tätä isot kulhot, ja kehuivat maasta taivaaseen!

Gluteeniton & laktoositon jälkiruoka