sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kokemus Black Maskista

Vitsi mä olin fiiliksissä, kun sain Offerillalta testiin Black Mask -kasvonaamion. Sitä on niin paljon instagrammissa hehkutettu, niin olihan se pakko päästä vihdoin ja viimein testaamaan.

Black Mask kasvonaamio
Black Maskin tarkoitus on kuoria kuollut ihosolukko, mustapäät ja muut epäpuhtaudet pois. Tiedättehän ne instavideot, jossa juuri revityssä maskissa on läjäpäin mustapäitä? Odotin vähintäänkin samanlaista lopputulosta. Mustaa maskia levitetään tuubista ongelma-alueille, annetaan vaikuttaa puolen tunnin ajan ja revitään pois.


Musta töhnä lähtee onneksi käsistä pelkällä vesipesulla pois, eikä jää tahraamaan kynsinauhoja tai sormia.


Puolen tunnin vaikutusajan jälkeen pääsin repimään maskin irti, ja suhteellisen hyvin lähtee yhdessä isossa palassa irti. Toki reunoille jää pieniä mustia tahroja, jotka saa spongella pyyhkiä pois.


Näin ohut maski on irti revittäessä. Itse en saanut instavideoiden kaltaista efektiä, jossa jokaikinen mustapääni olisi jäänyt maskiin kiinni, mutta kyllä niitä irtosi kiitettävästi. Ihohuokoset selkeästi tykkää tästä, sillä huomaa niissä selvän reaktion maskin jälkeen. Iho tuntuu kokonaisuudessaan mukavan pehmeältä.

Yhteistyössä


perjantai 22. syyskuuta 2017

Syysherkkuja

Tiedättekö mikä tämä on?


Se on tämän hetken suurinta herkkua. Se on ruma, eikä houkuttele ostamaan, eikä välttämättä keksi äkkiseltään mitä siitä tekisi. Se on historian ensimmäinen kotimainen Hokkaido kurpitsa, ja se on taivaallisen hyvää! Valitettavasti kotimaista hokkaidoa ei saa tämän enempää, mutta kausi siirtyi Espanjaan, ja hyvät ihmiset, älkää ohittako tätä kaupassa. Kokeilkaa, tämä on suurta herkkua, vaikkei kauneimmalta näytäkään.

Kurpitsa on monien muidenkin tavoin erittäin monikäyttöinen. Kurpitsalle löytyy  monia reseptejä, ja sen kanssa saa miettiä, että mitä siitä tällä kertaa tekisi, sillä saatavilla on niin monta eri reseptiä.

Mä päädyin tällä kertaa tekemään kurpitsahummusta, joka oli niiiin hyvää, etten malttanut odottaa valmistumiseen asti syömistä. Kerron kohta, niin ymmärrätte hyvin.
Hummuksen seuraksi tein siemennäkkäriä. En ole vieläkään löytänyt sitä täydellistä gluteenitonta leipää, joten takuuvarma vaihtoehto on siemennäkkäri, sillä se on taivaallisen hyvää, soveltuu syötäväksi sellaisenaan, tai vaikka salaatin päälle rikottuna.

Syyskauden herkut on kesäherkkujen jälkeen suurinta antia. Makunystyrät hyrrää, ja pääsee maistelemaan uusia makuja. Kokeilkaa, antakaa rumille kurpitsoille mahdollisuus!

Siemennäkkäri & Kurpitsahummus


Kurpitsahummus

Tarvitset:

  • Kurpitsan
  • sitruunan
  • oliiviöljyä ja
  • mausteita ( sormisuolaa, juustokuminaa, chiliä, mustapippuria, korianteria ja kanelia)
Halkaise ensin kurpitsa, ja koverra sisältä siemenet pois. Tämän jälkeen leikkaa kurpitsa lohkoiksi, ja paahda ne 220 asteisessa uunissa noin 40 minuutin ajan. Ennen uuniin laittoa roiskuta päälle oliiviöljyä ja ripottele sormisuolaa.


Paahdettu kurpitsa

Ja tässä tämän reseptin ensimmäinen suloisuus; paahdettu kurpitsa. Meillä ei syödä ranskalaisia, sillä Fodmap -ruokavaliooni ei sovellu peruna, enkä ole ikinä bataattiranskalaisista saanut täydellisen rapeita ja hyviä. Joten nämä oli taivaaaallisen hyviä! Rapeita, todella hyviä, ja näistä naposteltiin lasten kanssa puolet pois ennen hummuksen valmistamista.

Jäähtymisen jälkeen siirsin paahdetut kurpitsat blenderiin, ja laitoin sekaan öljyn, puristin puolikkaan sitruunan mehun, heitin ylläolevia mausteita tuntuman mukaan, ja loraus vettä, ja blendasin ne samettisen pehmeäksi.

Siemennäkkäri

  • 85 g gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 35 g chian siemeniä
  • 85 g kurpitsansiemeniä
  • 80 g auringonkukan siemeniä
  • 4 dl vettä
  • oliiviöljyä
  • sormisuolaa
Sekoita vesi, hiutaleet ja siemenet kulhossa, ja anna turvota reilun puolen tunnin ajan. Siemenien ei tarvitse olla juuri samoja kuin minulla, voit laitella mitä siemeniä vaan, mutta pidä chian siemenien määrä samana, ja siemenien yhteismäärä kahdessa sadassa grammassa. Turpoamisen jälkeen voitele leivinpaperi oliiviöljyllä, jos unohdat voitelun, näkkäri jää leivinpaperiin kiinni. Eli muista voitelu! Kaada seos levitetylle leivinpaperille, ripottele päälle sormisuolaa ja paista 180 asteessa noin 45 minuutin ajan. Jos näkkäri tuntuu vielä pehmeältä, niin paista hetki lisää, tämä riippuu aina uunista.

Ja nyt nauttimaan!!




torstai 7. syyskuuta 2017

Kaksi sesonkiherkkua samassa salaatissa

NYT jos koskaan kannattaa suunnata ostamaan viikunoita. Ne ovat pehmeitä, kuorineen syötäviä, ihanan mehukkaita, edullisia, sekä läheltä tulevia. Kausi on lyhyt, joten käytä se hyödyksesi!

Täysi syksy on saapunut Helsinkiin, ja ennen kuin syksy iskee fiilikseen, on se tullut jo ruokapöytäämme. Ruoka ei ole enää niin räiskyvän värikästä, kuin kesäkaudella. Tein tänään kahdesta sesonkiherkusta, lehtikaalista ja viikunasta ihanan lämpimän oloisen salaatin päivälliselle. Sävyt ovat syksyisen tummat, mutta eivät liian melankoliset.

Niin se syksy saapuu joka vuosi, huomaamatta, salakavalasti, ja aivan liian nopeasti. Mutta nautitaan näistä syksyn antimista; nyt on montaa eri sesonkiherkkua tarjolla.

Sesonkisalaatti

Lehtikaali-viikuna salaatti
Kahden henkilön salaattiin tarvitset:
  • 200g lehtikaalia
  • 3-4 tuoretta viikunaa
  • valkohomejuustoa
  • pekaanipähkinöitä

Ensimmäisenä paahdoin pekaanipähkinät uunissa, 170 asteessa kymmenen minuutin ajan. Samalla revin lehtikaalin pieniksi palasiksi, ja paahdoin niitä kuumalla pannulla hieman. Viikunat on pilkottu päälle ja juusto revitty joukkoon.

Päälle tein myös sitruuna-vinegreten:

  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 rkl sitruunankuoriraastetta
  • ½ dl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria, sekä
  • loraus sitruunasta puristettua mehua.
Ainekset on vain sekoitettu keskenään ja roiskittu salaatin päälle.





keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Miksi en mene kisaamaan nyt?

Kun elokuussa julkaisin videopäiväkirjani, jossa kerroin pintapuolisesti kisasuunnitelmista, jotka menee mahdollisesti ensi vuodelle, mutta tänä syksynä minua ei lavoilla nähdä, tuli sieltä muutama kysymys, miksi?

Nyt lähden avaamaan pintaa syvemmälle tarinaani liittyen kisasuunnitelmiini.

Jos aloittaisin kisatarinani ihan alusta alkaen, kertoisin alunperin kisatavoitteeni olleen vuonna 2014. Mutta ehkä keskitytään nyt tämänhetkiseen tilanteeseen.
Viime vuonna aloittaessani kisavalmennuksen, mahdollinen kisa ajankohta olisi voinut olla tämän vuoden kevät, JOS kaikki olisi mennyt täydellisesti nappiin. Mutta, koska aina on mahdollisuus sairastua flunssaan ja takapakkia voi tulla, niin siirryttiin heti tähtäämään syksyyn. Kaikki meni tosi kivasti muutaman kuukauden ajan, KUNNES kisatiimimme alkoi rakoilla. Tiimimme oli täynnä mahtavia tyttöjä, ja onkin ollut todella ihanaa päästä tutustumaan näihin tyttöihin, ja olen päässyt seuraamaan upeiden ihmisten kisamatkaa!
Joten itse tiimin sisäisessä hengessä ei ollut mitään vikaa, vaan siellä "johtopäässä". Jossain vaiheessa meille kaikille tiimiläisille selvisi, kuinka tiimin omistaja ei maksanut valmentajallemme palkkaa, joten valmentajan oli pakko lopettaa tiimissä, ja samassa saatiin selville, että meidän kaikkien rahat on käytetty johonkin aivan muuhun, kuin olennaiseen.


Kun tiimin omistaja oli haukuttu lyttyyn, kun tämä oli käyttänyt usean kymmenen tytön rahat vuittoneihin ja ties mihin, pieni toivonpilkahdus paremmasta tuli. Hän oli järjestänyt kaverinsa ottamaan tiimin haltuun, ja luvattiin että asiat saadaan rullaamaan. Olihan uudella tiimin omistajalla kokemusta kisaamisesta, treenaamisesta ja valmentamisesta. Alkuun näyttikin, että asiat sittenkin järjestyy parhaiten päin! Mutta se oli sitä kuuluisaa alkuhuumaa. Siitä alkuhuumasta päästiin pikkuhiljaa tähän tilanteeseen missä nyt ollaan. Tiimin omistaja ei vastaa tiimiläisten soittoihin, ei tekstiviesteihin, ei facebook viesteihin, ei whatsappiin, ei sähköposteihin, eli ei mihinkään. Joskus jos hänellä on hyvä draivi päällä, saattaa saadakin pientä toivon pilkahdusta takaisin, kun hänestä kuuluu parin sanan mittainen viesti, mutta yleensä se jää siihen.
Miksi kukaan ei mene hänen oven taakseen? No, sanoisin ettei ole sen arvoista. Ne useat kymmenet tuhannet eurot, mitä meistä tytöistä on nyhdetty on jo käytetty aika päivää sitten. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että sieltä oven takaakaan saataisiin mitään takaisinpäin, joten miksi vaivautua. Antaa olla, kun asialle ei voida tehdä käytännössä mitään. Oikeuskulutkin olisivat isommat kuin rahojemme takaisin saanti.
Ja minulle ainakin tässä on kyse enemmän periaattellisista asioista, kuin rahojen menetyksestä, niin paras asia, mitä minä ja muut tiimin entiset jäsenet voidaan tehdä, on jakaa tätä ilosanomaa näistä pojista eteenpäin.



Voisin syyttää itseäni tyhmäksi ja naiiviksi. Ja itseasiassa sitä mä olenkin tämän asian suhteen. Olisi pitänyt paeta vielä kun se oli mahdollista, mutta rahat olin jokatapauksessa menettänyt. Sinne meni kevyt pari tonnia muiden hauskanpitoon. Toivon syvästi, että niillä rahoilla on ostettu edes kaunis Vuittonin laukku.

Toiset tiimin tytöt joutuvat edelleen maksamaan tästä kalliista lystistä edelleen. On kyllä kalliita miehiä nuo Royal Fitness Teamin omistajat, kalliimpia kuin puhelintytöt.

Tiimin laskutusta hoitaa ulkoinen laskutusyritys, jotka eivät voi pysäyttää laskujen tuloa kokonaan. Eli pahimmassa tapauksessa jotkut tytöistä maksavat vielä ensi vuoteen saakka tästä poikien hauskanpidosta.

Miksi siis en hakeutunut heti uuteen tiimiin tai uuden valmentajan valmennettavaksi? Päällimmäisenä syynä on motivaation menetys tiimin jäsenenä olemiseen. Ei tietenkään kaikissa tiimeissä ole tällaista, ja olisihan tämäkin pitänyt nähdä ja tajuta aikaisemmin, sillä ennen Royal Fitness Teamia oli Cap Athlete Team ja tätä ennen BodyCamp. Ja toisekseen, en nähnyt mitenkään motivaatiota lisäävänä maksaa toista reilua paria tonnia tästä lystistä, kisavalmennuksesta viisi tonnia vuodessa? Ei kiitos.


Itselläni on sponsorisopimuksen mukaan lupa kisata Team Leaderin alla, ja sen teen sinä päivänä kun menen kisaamaan. Tällä hetkellä en etsi uutta kisatiimiä, enkä uutta valmentajaa. Tällä hetkellä treenaan saamieni oppien mukaan, ja katson loppuvuodesta mikä on fiilis ensi vuonna kisaamisesta.

Sen verran haluan puhdistaa maineita, että näiden tiimien tytöt ovat aivan uskomattomia naisia, ja toivon että tiimien omistajien sotkut eivät tahraa kenenkään tiimin jäsenten nimiä kisamaailmassa. Myöskin luotan edelleen täysillä valmentajaan, Arto Rantakokkoon. Sinä päivänä, kun palaan kisavalmennukseen, soitan ensimmäisenä Artolle.

Kuvien aurinkolasit Offerillalta