torstai 22. helmikuuta 2018

Koti

Me ollaan muutettu paljon. Esikoinen, joka täytti joulukuussa kuusi, on asunut viidessä kodissa, se on melkeinpä vuoden välein muuttamista. Pakko kyllä myöntää, että osansa saa vuoden 2015 putkiremontti, ja väliaikainen asunto.



Nykyiseen kotiimme muutimme kolme vuotta sitten. Jo tämä ylpeyden määrä siitä, että olemme kolme vuotta pysyneet yhdessä kodissa, mutta tunteellisena ihmisena tunnen rakkautta ja haikeutta tätä kotia kohtaan.
Tämä koti on ensimmäinen, joka on tuntunut oikeasti kodilta. Ollaan lasten kanssa rakennettu tästä juuri sellainen, kuin ollaan itse haluttu, ja me viihdytään täällä. Tänne on aina ihana tulla, ja ollaan jopa podettu koti-ikävää täältä poissa ollessamme.






Yleensä ne pienet epäkohdat ärsyttää, ja vie pois kodin tuntua. Alkuun itseäni ärsytti ainakin vuoden ajan keittiön kaappien ovet, vessan ja kylpyhuoneen lattia, pieni säilytystila, ja keittiön ja olohuoneen välinen väliseinä. Vuosien saatossa joko näille ärsytysten kohteille on tehty jotain, tai sitten niiden kanssa on opittu elämään sovussa. Ollaan hyväksytty pienet kauneusvirheet, ja opittu elämään sulassa sovussa.



Tämän kodin piti olla meidän pitkäaikainen koti. Siihen asti, mikäli elämäntilanteemme muuttuu sellaiseksi, joka vaatii muuttoa. Tavallaan se onkin muuttunut. Vuonna 2015, kun muutimme nykyiseen kotiimme, asuinalueellemme oli suunnitteilla koulun rakentaminen, jonka piti valmistua siten, että esikoinen pääsisi sinne opiskelemaan. Nyt, kun koulun pitäisi olla pystyssä, sen kaavatkaan ei ole täysin valmiit. Asuinalueellamme on kyllä ala-aste, mutta nykyisestä kodista sinne on matkaa sen verran, että pienen koululaisen matkan turvaamisen vuoksi joudumme muuttamaan lähemmäs koulua.


Tuntuu melkein syylliseltä olla kotona, nauttia siellä olosta, ja kuitenkin kokoajan odottaen maaliskuuta, ja mahdollisen tulevan uuden kotimme näkemistä.
Kotimme tarjoaa enemmän, kuin voisi kantakaupungissa odottaa. Oma rauha, yksi ainoa naapuri, oma rappukäytävä, jonne voi jättää kuravaatteet, rattaat ja pyörät, turvallisuutta, oma iso nurmikkopiha. Tuntuu jo ihan hullulta, että olen valmis luopumaan näistä kaikista, ja luopumaan melkein kahdestakymmenestä neliöstä, ja muuttamaan pieneen city-kotiin. Vaatii paljon uudelta kodilta, jotta se tuntuu yhtä lämpimästi kodilta, kuin meidän koti.


Yhteistyössä veke.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)